Vauhdissa mukana sister Sweden

Vaikka cosplay olikin yksi helpompia ikinä toteuttamiani, on pakko sanoa, että myös omalla tavallaan henkisesti kaikkein haastavin .Olin jo valmiiksi ennen conia ahdistunut ja paniikissa siitä, mitä ihmiset ajattelivat minusta, olinko liian paljastava, liian lihava, liian epäsopiva kaikin puolin.

Jokainen, joka on lukenut skandinavia and the world nettisarjakuvaa tietää, että sister Sweden on piirretty noissa sarjakuvissa hyvinkin stereotypiseksi horatsuksi. Ja vaikka jotkut varmasti sellaisena minua jo luonnostaan pitävätkin, en ikävä kyllä luonnoltani ihan sellainen siitä huolimatta ole.

Joku minulle asiasta vihjaisikin Traconissa, että minun pitäisi olla enempi ”tarjolla” kuten hän asian mainitsi. Tämä asiasta maininnut kanssaconittaja oli n. 15-vuotias tyttö, joten minusta lausahdus oli hieman häiritsevä. Ei sillä, tottahan hän puhui, mutta en näe conia millään lailla k-18 jutuille sopivana paikkana, vaikka tissejä ja takapuolia cosplayaajilta saattaakin näkyä tarkoituksella tai vahingossa.

Oli myös suhteellisen vapauttavaa olla sister Sweden puvussa, sillä se ei estänyt minua istumasta, syömästä tai ottamasta valokuvia ja vessassa käynti oli helppoa. Ainut ongelma minkä minimaalisessa mekossani huomasin, oli pituus. En voinut kunnolla kumartua taikka kävellä, koska mekkoni alkoi tuolloin huolestuttavasti nousta liian ylös paljastaen alushousuni. Ja voin sanoa, että eivät ne alushousut minusta niin upeat olleet, että olisin halunnut niitä koko conikansalle jakaa.

Olimme myös sulhaseni kanssa (satw Finland) hyvinkin suosittu cosplayparivaljakko ja moni tulikin ottamaan kuvia, kehumaan pukuja tai muuten vain juttelemaan. Osan oli myös pakko saada halata Mattia ja yksi tyttö uskalsi halata jopa minuakin.

Suomicossaajia Traconista löytyi molempina päivinä toinen, mutta Ruotsia en onnistunut bongaamaan kuin toisena päivänä pikaisesti. Lauantaisen Suomen kanssa juttelimmekin sen verran, että hän oli yrittänyt saada itselleen sisar Ruotsia, mutta se oli yllättävän hankalaa. Sunnuntainen Suomi ei vain halunnut myöntää olevansa ilman…

Tähän väliin muuten haluaisin sanoa hauskan huomion, jonka minä ja kanssaconittajani huomasivat: naispuoliset henkilöt katsoivat rintojani paljon useammin kuin miespuoliset. Tämä oli minusta jotenkin huvittavaa, vaikka ymmärrän kyllä senkin. Ehkä miehet ovat vain tottuneet tuijottamaan jo huomaamatta, kun naisilta tämä on vielä vähän hakusessa? Huvittava huomio joka tapauksessa.

Syy miksi ylipäätään tein sister Swedenin juontaa siihen, etä halusin Matin jälleen mukaan cosplayaamaan jollakin verukkeella. Suomi oli tarpeeksi helppo hahmo ja Matti näytti yleensä aina *ttuuntuneelta conissa, joten hahmo oli vaatteita vaille valmis! Kumminkin Matti totesi, ettei hän cosplayaa Suomea, jos minä en olisi sisko Ruotsi. Mitäpä siihen enää pystyy sitten sanomaan?

Kokemuksena sister Sweden oli minusta hyvinkin onnistunut. Monet nauroivat tempauksillemme, jossa raippasin Suomea takapuolelle tai käskin kovaan ääneen kertoa hänen rakastavan valtiatartaan ruotsiksi. Cosplayta aloittaessani sanoin, etten koskaan voisi käyttää napapaitaa ja toisena cosplayna tein kumminkin FMA:n Winryn, jolla oli napapaita. Seuraavaksi sanoin, etten ikinä käyttäisi pinkkiä cosplayn päävärinä. One Piecen Pelona oli pinkki. Uhkasin myös, etten housuja ikinä riisuisi cosplayn takia. BlazBluen Taokaka oli pelkissä pikkupöksyissä koko conin ajan. Nyt sister Sweden antoi taas uudenlaisen kokemuksen jonka aikana alkoi olla ihan yks hailee, näkisikö joku conittaja vahingossa takapuoleni tai rintani pilkistävän mekosta. Tämä avasi minulle jälleen uusia ovia pukujen suhteen, joita voin valita.