tiistai 17. tammikuuta 2012

Frostbiten jälkipyykki

Tiitiäispose!
Coni tuli, coni meni ja hengissä selvittiin tälläkin kertaa. Cosplaypuvun valmistuksessahan en tinkinyt jo tutuksi käynyttä farssia ja tein pukua vielä perjantai-iltana. Nyt vain pakotin itseni nukkumaan puolenyön aikaan.

Lauantai:
Lähtömme tapahtui n. puoli kymmenen aikoihin. Tarkoitus oli olla hakemassa Tiitiä keskustasta jo 9.15, mutta auto oli muuttunut yön aikana igluksi ja jouduin jonkin aikaa sitä etsiskelemään lumivallin alta. Ja tavaraa oli mukana taas laittoman paljon. Oman cosplayni lisäksi kannoin myös Tiitille lauantaiksi oman kigurumini + oheistuotteet sekä sunnuntaille kauluspaidan ja skottiruutuhameen. Olin myös itselleni varannut sunnuntaille vähän kevyempää vaatetusta ja varmuuden vuoksi vielä lolitamekon, jos en olisikaan tyytyväinen päätökseeni.

Lahdessa olimme hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Olimme vain hieman ihmeissämme, kun navigaattori vei meidät nyt Lahdeen aivan eri reittiä kuin kesällä. Ei se haitannut, nyt nimittäin tajusimme miten lähellä keskusta oikeasti oli ollut. Kesällä olimme varmoja, että saisimme ajella ainakin kymmenen kilometriä ennen kuin olisimme keskustassa.

Keskustassahan me sitten kävimmr pyörähtämässä. Tiitiäinen oli unohtanut puvustaan kengät joita lähdimme Lahteen metsästämään. Kigurumissa talvikengät eivät haitanneet, mutta koulutyttöpukuun ne eivät oikein sopineet. Lähdimme siis etsimään suhteellisen halpoja ja hyviä tennareita, joita Tiiti pystyisi pitämään myös kesällä siviilissä. K-kengästähän sellaiset lopulta löytyivät pienen etsinnän jälkeen. Meinasimme muuten eksyä kauppakeskukseen btw.

Conipaikalla olimme n. puoli yksi ja pyysimmekin ulko-ovella olevia jv:itä kutsumaan vastaavan paikalle. Saimme vastaavan puhemiehen joka saattoi meidät sisälle ja pääsimme infoon asti. Infossa meitä opasti eräs erittäin ystävällinen infovänkäri, joka juoksi puolestamme kyselemässä ja selvittelemässä ties mitä. Hän selvitteli yöpymisen, työvoimapaidat, ruuan ja muutamat muutkin asiat. Kiitollisina tälle vihreäreppuiselle infolaiselle pääsimme sitten jatkamaan matkaamme ja vaihtamaan asuja päälle.

Galaxy Express 999 Conduktor
Oma cosplaypukunihan oli aivan täydellinen katastrofi. Viivyttelin kaiken muun oheishärpäkkeen kanssa niin kauan, että tiesin hall-kisan valintojen menneen ohi, kunnes olin täysin valmis ja lähdin cosplayhuoneesta. Puku oli mielestäni onnistunut todella huonosti ja jos minua olisi tultu kysymääs kisaan, olisin kieltäytynyt. Mutta toisaalta arvelin, että jos minua ei kysyttäisi, voisin ehkä pettyä kumminkin. Päätin siis pysyä piilossa niin kauan, että koko härdelli oli ohi, niin minun ei tarvinnut tuntea tuskaa asian takia.

Puvustahan voinkin sen verran sanoa, että nyt vihdoin tuo paperimassa on kuivunut alkuperäisen maskin päällä. Meinaan siis käyttää pukua tulevaisuudessa, mutta teen kokonaan uuden maskin sekä hatun. + vatsan itselleni. Nyt minulla vain loppui inspis, kun päästä tuli liian iso ja hattu meni päin prinkkalaa. En ole koskaan ennen hattuja tehnyt itse, päällystänyt vain jonkun vanhan ja voin todeta, etten ihan heti ole uudelleen kokeilemassa.

銀河鉄道999, Ginga Tetsudō Surī Nain
Maskin silmien aukosta olin tehnyt naurettavan pienen ja näkeminen oli hankalaa. Kun Tiitiäinen auttoi minua pukuuni ja kiskoi kauluksia ylös huomasin myös sen, että happi alkoi nopeasti vähetä maskin takana. Kasvoillani oli todella kuuma ja hengitykseni lämpeni nopeaan. Pelkkä paikallaan seisominen sai minut hengittämään raskaasti. Nauroinkin, että tämähän vastaa korkeanpaikan treeniä kun hapenottokyky on rajallinen. Illemmalla sitten huomasinkin kun juoksimme kaupalle, miten ihanalta tuntui saada happea kunnolla!

Jotkut ystävälliset kanssaconittajat tulivat kaikesta huolimatta pyytämään puvustani kuvaa, vaikka puvun tunnistaneita löytyikin vain yhdellä kädellä laskettava määrä (tai sitten muut eivät tunnustaneet tietävänsä sarjaa) Tästä voisin pikaisesti päätellä, että conikävijät olivat todellakin nuoria, kun kyseistä sarjaa eivät tienneet. Tai sitten niin vanhoja, etteivät näin "uutta" sarjaa tunteneet.

Kumminkin kun kuvaajia kävi kysymässä minulta kuvaa, en aina edes välttämättä kuullut / nähnyt kysyjää, vaikka korvanreiätkin olin tehnyt ja kuulin paremmin kuin Taokakan kanssa. Onneksi Tiiti ratkaisi kysymykset puolestani vastaamalla "Tottakai saa" ja nappaamalla minulta kameralaukun olalta, laittamalla pukuni suoraksi ja kääntämällä minut kuvaajaa kohti. "Poseeraa tuonne." Uskoisin, että ilman tätä ilmaista cosplayorjaani olisin hyvinkin useasti pyllistellyt kuvaajille.

Gloomybear Tiitiäinen
Fiilis oli conissa muuten todella hyvä - jälleen kerran. Pidin suurimmasta osasta kanssaihmisiä ja nyt hyvin moni näytti myös ymmärtävän, että tuon maskin kanssa en nähnyt eteeni. Taokakan kanssa kun se tuotti monelle ongelmia. Siksi roikuinkin rakkaassa gloomybear gyarussani kiinni ja hän opasti sokeaa kanssacossaajaa eteenpäin.

Kävimme myös ulkona tekemässä photoshootteja jonkin verran. Meinasimme mennä ensin takapihalle, mutta tuulen takia emme yksinkertaisesti pystyneet. Lähemmäs takapihaa jäikin Harry Potter- ryhmä, jonka Draco Malfoyn viitta liehui vaakatasossa cossaajan takana. Selittänee, miksi me emme jääneet siihen. Siitä huolimatta saimme minun mielestä ainakin kivoja kuvia aikaan seinustallakin.

Koska itse en tosiaan nähnyt maskini alta melkeinpä mitään, hoiti Tiitiäinen puolestani kuvaamisen. Ehdimme kahdesta cossaajasta ottaa kuvat, kun lähdimme sitten pyörimään ympäri conia. Vastaan tuli kaksi todella isoa cossia, joita Tiiti yritti minulle maskin taakse selittää. Minä en nähnyt cosseja kunnolla ja ne näyttivät minun silmiini metallinhohtoisilta vuorilta. Pyysin sitten, että hän ottaa cosseista kuvan jos ovat hienoja. Tiiti kaivoi kameran laukustani ja sitten kuuluikin kopsahdus sekä "Oho, hups." Seuraavaksi sitten näin, kuinka Tiiti kyykistyi ja kuului "Voi vittu!"

Seuraavassa hetkessä luonamme oli kolme kanssaconittajaa kyykyssä kyselemässä miten kävi. Tässä vaiheessa otin oman maskini pois nähdäkseni, että kamera oli pudonnut Sibeliustalon lattialle. Kameran akkulukon nurkka oli palasina ja objekti irti. Objekti ei enää kiinnittynyt kameraan ja pelkäsin pahinta.

Eräs conittajista (muistaakseni puhui ulkomaalaisella aksentilla tai sitten englanniksi, en ole enää yhtään varma) sitten otti minulta kamerani ja kokeili omaa objektiaan siihen kiinni. Kamera laukesi ja näin ollen tuli testattua, että runko toimi. Kaksi muuta conittajaa sitten juttelivat minulle, sillä taisin olla silminnähden kauhistunut tilanteesta. Kuulemma toiselle oli käynyt samalla lailla ja toinen oli joutunut uhraamaan Sibeliustalon lattialle kännykkänsä, joka oli sitten hajonnut käyttökelvottomaksi.

Tiitiäisellähän tapahtumasta oli todella huono olo, mutta loppu ajan selvisimme aivan hyvin ilman kameraa. Otimme kuvia minun Nokia N8 kännykällä niistä hetkistä, mitä halusimme ikuistaa. Ja voin kertoa, että vakuutus korvasi objektin kokonaan, joten suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan (: Vakuutus kannattaa olla! Sain myös akkulukon reunan liimattua, pieni kolohan siinä edelleen on, mutta se on enää vain esteettinen virhe.

Nämä kaksi kuvaa Tiiti sai kuvattua:
Final Fantasya? Sekä henkien kätkemän Faceless.

Loppuilta menikin nopeasti ja kuuden jälkeen aloimme valmistautua työvuoroon. Olimme 20.00-3.00 (itse asiassa 2.30) järjestyksenvalvontavuorossa. Kiertelimme mm. iltebileiden seassa melkein koko sen ajan. Kävimme myös herättelemässä nukkuvia ja uskokaa tai älkää, syyt "minä vain meditoin" "ajattelin silmät kiinni" "En nukkunut" tulivat todella tutuiksi illan mittaan. Kävimme myös useamman kerran ravintolan VIP-parvella varmistamassa, että Iruka sekä tämän vieressä istunut ystävä pysyivät hereillä. Kumpikaan ei tottakai ollut nukkunut. Aloimme olla niin tuttu näky jo tuolla parvella, että tytöt alkoivat jossain vaiheessa yöllä huutelemaan, tulemmeko taas käymään ja milloin tulemme. Saimme myös pockyja, eli emme tainneet ihan paskimmasta päästä olla.

Myös eräs tyttö tyli minulle juttelemaan, miten ihana olin ja tässä vaiheessa putosin täysin kärryiltä. Sitten tajusin pointin, kun hän alkoi kehumaan gyaru meikkiäni. Tästä hyvästä annoin tälle ihanalle ihmiselle ruusun ja hän näytti innostuvan siitä todella paljon. Samalla hetkellä hän sitten huomasi rappusten toisella puolella ovlevan Tiitin ja huudahti: "Teitä on lisää!"

Valkoisia oli 14kpl ja punaisia 7kpl
Tähän väliin varmaan pikainen selitys:
1. Minä olin tämä kukkaishahmo, joka jakeli ruusuja. Eli jos satuit näkemään lauantaina ruusuja ihmisillä, niin minä niitä olin jaellut. Ostin niitä 21kpl ihan vain huvin vuoksi. Halusin nähdä ihmisten hymyn. Silti vain muutama osasi kiittää ja arvosti kukkia. Jaoin kukkia heille, jotka ottivat minusta kuvia (vaikka osa lähtikin niin nopeasti pois etten yksinkertaisesti ehtinyt), paljon töitä tehneille, ystävällisille ihmisille, hienoille puvuille... Ja parille tutulle. Olisin halunnut antaa ruusun myös minua auttaneille ihmisille tuossa kamerajupakassa, mutta en löytänyt heitä enää kun suurin järkytys oli ohi. Myös aniki pisteeseen olisin halunnut ruusun antaa, mutta tytöt yleensä olivat heti kuvaamassa seuraavaa niin en viitsinyt käydä tyrkkäämässä.



2. Me olimme nämä gyaru-meikanneet järjestyksenvalvojat. Huvittavaahan tässä oli, että ennen kuni aloitimme työvuoron kuulimme, kuinka joku conittaja valitti, että järjestyksenvalvojat ovat aina isoja, vittuuntuneen näköisiä miehiä ja naisia, miksi ne eivät voisi edes coneissa olla sieviä, pieniä meikattuja tyttöjä. Emme nyt sitten tiedä, olimmeko me sieviä vai emme, mutta meikattuja ja pieniä tyttöjä ainakin. Enkä tiedä, näkikö kyseinen conittaja meitä enää. Moni muu kyllä näki ja huvittui asiasta paljon. Alunperin ei todellakaan ollut tarkoitus meikata itseämme vuoroa varten, mutta tajusimme hieman liian myöhään, että Tiiti ei ehdi käydä pesemässä meikkejä pois ennen työvuoroa, joten päätin sitten itse meikata samalla lailla niin Tiiti ei tunne oloaan liian omituiseksi ja sovimme paremmin yhteen. Keskiyön hämärinä tunteina loimme sitten Gyaru-tyylin pohjalta itsellemme taiteilijanimen: Tentacle Girls, lyhennettynä TG. Tentacle tulee kaveriporukastamme, joka on nimetty FC Lonkerohirviöt.

Bondagepatja
Joskus yhden jälkeen alkoi sitten hiljalleen ramaisemaan ja mm. kävely rappusia ylös alkoi olemaan ongelma. Jompikumpi meinasi aina vetää turvalleen. Onneksi pääsimme kumminkin jo 2.30 pois työvuorostamme, koska yö oli todella hiljainen. Kävimme siis suihkussa pesemässä kauniin rusketuksemme pois ja pääsimme nukkumaan jo hieman tyhjentyneelle patjallemme.

Eli tuo hieman häiriintynyt patja oli meidän. Jätin sinne tarkoituksella kiinni pörröiset, aidot käsiraudat toinen pää auki. Odotimme koko yön kuulutusta, että käsirautojen omistaja voisi tilla avaamaan raudat. Sellaista ei tullut, harmi. Mutta sen verran joku oli käynyt rautoja kokeilemassa, että oli ne kiinni laittanut. Olisiko säikähtänyt kun tajusi, etteivät aukeakaan enää ja jättänyt sitten siihen?

Patjahan oli suhteellisen huono nukkua juurikin sen takia, että siitä lähti ilmat. Aamulla heräilimme siihen, että persauksemme osuivat maahan ja olimme vierineet samaan koloon keskelle patjaa. Olimme kumminkin niin väsyneitä, ettemme jaksaneet välittää ja jatkoimme unia. Aamulla kun nousimme, nukuimmekin jo sitten lattialla.

Majoituksesta voisi muuten sanoa miinukseni. Minusta on inhottavaa, että yötyöläiset nukkuvat samassa majoituksessa päivätyöläisten kanssa. Osa lähtee töihin jo 6-7 aikoihin jolloin automaattisesti juuri nukkumaan tulleet yleensä heräävät ja majoitus loppuu jo klo: 8.00 aamulla. Mekin ehdimme siis saada unta n. 4-4,5h. Tähän kumminkin sain toivonpilkettä, että ensi kesäski yövuorolaisille saisi oman majoituksen. Se olisi todella hienoa.

Uudet piilarit
Sunnuntai:
 Lattialta heräämisen jälkeen pääsimme sitten laittamaan sunnuntain pukuja päällemme. Itse olin ostanut uutena vuonna uudet piilarit ja halusin päästä käyttämään niitä. Päätin siis ottaa ne Desuun mukaan.

Sunnuntain pukuni ei ollut cosplay, sillä olin vain vetänyt päälleni jotakin. Meinasin kyllä piirtää puvustani oman piirroshahmon, jolloin tulevaisuudessa voisin sanoa cossanneeni sitä :D Mutta katsotaan nyt. Olin siis aivan randon kissatyttö kimonossa. Tiitiäinen taas oli aivan random koulutyttö. Silti meistä käytiin ottamassa kuvia. Kiitos <3

Sidoin Tiitin
Kävimme sunnuntaina kinbakun eli shibarin lyhyt oppimäärä - paneelissa. Meistä se oli todella hieno luento ja se varmasti näkyikin meistä. Emme vain tienneet mitään ennakkoilmottautumisesta taikka materiaalimaksusta. Hyvällä tuurilla silti satuimme olemaan ensimmäisten joukossa paikalla ja yksi pari ei sitten koskaan saapunut perille. Saimme heidän paikkansa ja kävimme maksamassa infoon 5€.

Opimme erilaisia sidontoja (joista osia olin itse jo aiemmin tehnyt vahingossa tietämättä, että olivat mitään oikeita solmuja) ja saimme jopa oman köyden matkaan!

Uusien taitojemme kanssa menimme sitten tottakai anikin kuvapisteelle kuvattavaksi. Nyt oli jo astetta hankalampi jälleen selittää, että olimme täysin heteroita. Mutta eihän se mitään! Jokaisen conittajan sisällä elää pieni yuri! Eikö? Edes pieni?

Mutta kuvia tästä shibarusta mitä teimme:
 
 

Kävin myös vielä konnarin puvussa tekemässä viimeisen photoshootin Maetelin kanssa. Olin törmännyt häneen lauantaina anikin kuvauspisteellä ja hän kyseli, olisinko samassa puvussa sunnuntaina. Totesin, että ikävä kyllä en, mutta sovittaessa voisin tulla puvun kansa kuvattavaksi. Maetel oli tästä hyvin iloinen ja onnistuin hänet loppupäivästä bongaamaankin ja pääsimme puoli kolme kuvattavaksi anikin pisteelle. Pari sivuconittajaakin sitten otti minusta samalla kuvan.

Hauskaahan meillä oli. Lopulta aloimme tekemään lähtöä kolmen jälkeen ja pakkasimme hirveän määrän tavaraa autoon. Loppumatkasta Tiitiäinen päätti säikytellä ohitettavia autoilijoita minun maskillani. Pari autoilijaa ilmeisesti tajusi mustan möykyn ledisilmineen Tiitin naurunpyrkähdyksistä päätellen.

Uusi huppari söi Matin
Mukaan conista minulle tarttui:
- Oh! My Goddess! 20,21 ja 22
- Aliens - figuuri Matille
- Collon keksejä (en osta toiste)
- HIV Tiitiäiselle, se ei mennyt siis ihan vahvasti...
- Uusi upea Cupcake Cout - liskohuppari

Jälleen kerran Desu oli omalta kohdalta kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta mukava kokemus. Matkalta opin myös sen verran, että kannattaa ottaa itselleen matkatavaravakuutus!

Lisää kuvia laittelen tänne heti, kun anikin kuvauspalvelu niitä julkistaa (:

Anikin kuvauspalvelun kuvia lauantailta ja sunnuntailta:














Sitten vielä sivuja joista saatatte bongata oman kuvanne:
Aniki
Desugalleria
Cosplayshogunaatti
Mviolet-galleria salasana frosti
http://s1094.photobucket.com/albums/i443/Andersonlcocismaha/Desucon%20frostbite/
Hanskun kuvasaalis
John Foot  kuvagalleria

Videot:
Siqwaya:n video


Jos haluat linkkisi pois listalta niin ilmoita asiasta!

Vuoden 2012 conit

Menneet:
Desucon Frostbite 14-15.1.2012 Lahti
Kitacon 11.2.2012 Kemi
Chibicon 25.2.2012 Helsinki (allekirjoittaneen synttärit )

Tulevat:
Kirsikankukkacon  19-20.5.2012 Turku
Desucon 8-10.6.2012 Lahti
Animecon IX 14-15.7.2012 Kuopio 
Tracon  8-9.9.2012 Tampere

Muuta:
Animeseminaari syksyllä Oulussa.


keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Chibiconin puvut

Nyt kun muistan niin teenpäs päivityksen Chibiconiin tehdyistä puvuista.

Chibiconiin meitä lähtikin Jyväskylästä neljä tyttöä...tai itse asiassa kolme, Tiiti haettiin matkan varrelta kyytiin. Mutta joka tapauksessa. Kaksi meistä oli pukeutunut ja ne kaksi olimme minä ja Tiiti.

Tiiti halusi itselleen välttämättä keltaisen kigurumin, koska hän oli mieltynyt siihen ajatukseen, että pinkki ja keltainen sopivat yhteen. Minulle tästä värisekoituksesta taas tuli mieleen amppari-mehujää.

Pari viikkoa ennen conia aloimme sitten kigurumia väsäämään ja eihän se ensimmäisenä iltana muutamassa tunnissa valmistunut. Seuraava cosplaypäivä venyikin viimeiselle viikolle ja kiirehän siinä sitten tottakai tuli. Ja minun tuurilla virheitä tuli myös tehtyä. En ymmärrä, oman pukuni kanssa kyllä sählään aina, samoin jonkin verran myös Tiitin, mutta jos erimerkiksi Paakku tulee meille teettämään pukuaan, niin kaikki sujuu juuri kuin pitää ja purkamista tarvitaan vaan harsimislankojen poistamiseen. Shame on me.

Kaikesta huolimatta vaikka jotkut osat jäivätkin Tiitille itselleen kotia tehtäviksi, saimme yhteisvoimin kigurumin valmiiksi Chibiconia varten. Itsehän en siis Tiitille suostu pukuja tekemään valmiiksi, ainoastaan auttamaan. Ja joskus tunnenkin selässäni Tiitin tappavan katseen, kun ompelukone on syönyt puolet kankaasta jättäen pukuun kilon lankaa ja reiän keskelle. Mutta niinhän me kaikki olemme aloittaneet, eikös?

Peruukin hommasimme Tiitille omasta peruukkikokoelmastani. Tiitin päässä oleva peruukki on hankittu alunperin Taokaka-cosplayta varten, jotta pystyin nyhtämään lisää paksuutta Taokakaperuukkiin. Kyseinen peruukki oli metrin pituista takkua täynnä, mutta kun käytimme hieman saksia ja harjaa, niin tuli peruukista täysin käyttökelpoinen.

Tiitin meikit teimme vasta conissa paikan päällä, sillä "törkeä solariumrusketus'' väri oli minulla kotona. Itse tein meikin jo kotona, joten minun ei tarvinnut enää conissa alkaa meikkejä tekemään. Ainoastaan Tiiti piti meikkailla paikan päällä.

Samalla tuli todistettua, että vanhoilla piilareilla voi vielä mennä cosplayaamaan. Omat keltaiset piilarini olivat nimittäin nähneet viimeinen käyttöpäivä - merkintänsä jo kuukausi ennen conia. Hyvin silti pysyi päässä ja eivätkä kuivuneet silmiin. Tuntuivat itse asiassa paremmilta kuin ekoina kertoina pidettynä.

Samoin me osallistuimme Chibiconissa Välähdys kilpailuun ja meitä saa käydä äänestämässä osoitteessa http://www.kuvat.aniki.fi / Chibicon / Välähdys. Pakko ei ole tottakai meitä äänestää jos ette halua - mutta käykää siinä tapauksessa äänestämässä jotakin toista kuvaa (:

Lisäilen tähän vielä anikin kuvapalvelun ottamia kuvia meistä. Käytimme heitä jälleen törkeästi hyväksi - ja anteeksi että annoimme ymmärtää (mutta emme ymmärtäneet antaa, heh he) olevamme pariskunta. Minulle kyseinen luulo oli ainakin suuri järkytys ja samalla todella hauska vitsi.


Meillä taitaa olla vielä harjoittelemistä c(; - ilmeen kanssa?
Välähdys-kilpailun kuva

tiistai 10. tammikuuta 2012

Tervetuloa avaruusjuna Galaxy Express 999:n kyytiin!

Lähtölaskenta Desuconin Frostbiteen on alkanut. Päiviä jäljellä 4. 5 jos tämä päivä lasketaan mukaan.

Puku on aloitettu viime tiistaina ja jatkoa tapahtui perjaina vapaapäivän merkeissä. Vaikka kovasti yritin koko viikonlopun viettää puvun seurassa, ei se tuottanut toivottua tulosta. Valmiina ei olla vieläkään.

Kun ensimmäisen kerran kävin eurokankaassa, sain tuhlattua sinne 56,70€. Summa oli minusta aivan järkyttävä. Ja se sisälsi kankaat:
- takkiin
- housuihin
- hattuun
Kaulus nupitettuna takkiin kiinni
sekä kanttinauhan ja keltaisen langan. Mukana oli sinisen kankaan lisäksi myös punaista kangasta takin kaulukseen. Tästä huolimatta jouduin käymään Eurokankaassa uudelleen ostamassa itselleni lisää sinistä kangasta sekä kanttinauhaa. Ja nyt kun olen hattua tehnyt niin olen itsekseni kironnut, että pääsenpäs ilmeisesti ostamaan vielä kolmannen kerran kanttinauhaa tuohon pukuun. Toinenkin kerta verotti kukkaroani 26,40€.




Ompelukokemuksena tämä projekti on ollut kaikkea muuta kuin auvoisa. Olen tehnyt enemmän virheitä kuin yhdessäkään aiemmassa puvussa ja joutunut jopa yhtä ainutta virhettä korjaamaan
useamman kerran.



Virheet joita listasin:
  •  Leikkasin kankaan väärin päin takkiin, jolloin takin etuosan kaksi kaistaletta olivat eripäin leikattuja. Toinen oikein päin, toinen nurin. Ja nurin leikattu oli tottakai näistä paloista leveämpi.
  •  Takkiin tein turhankin liikaa varaa. Vaikka tarkoitus onkin saada takkiin lisämassaa ylimääräisellä vatsalla, tuli siihenkin nähden takista liian iso. Olisin mahtunut kolmen muun itseni kanssa takin sisään.
  • Kauluksen kanssa unohdin, että alla oleva sininen kangas saattaa kurtistua, kun kauluksen taittaa. Jouduin tappelemaan ja käsin ompelemaan kauluksen kiinni takkiin, jottei sininen kangas vilkkuisi alta.
  • Housuista tuli samaa kalipeeria takin kanssa. Tästä teinkin sitten kuvakollaasin.
    Cosplaydieetti. Pudota coniviikonlopun aikana kuusi vaatekokoa!
  • Kun pienensin housuja, kaikki sujui oikein hyvin. Päätin sitten leikata ylimääräisen kankaan pois. Huomasin sitten kumminkin leikkaavani ylimääräisen kankaan lisäksi itse housuja. Jouduin kaventamaan hieman lisää ja nyt housut junnaavat kivasti oikeasta reidestä. Se siitä istuvista housuista.
  • Kun aloin ompelemaan takin neppareita kiinni, onnistuin ompelemaan aina toisen puolen pareista väärin päin. Joskus jopa saman parin toisen osapuolen useamman kerran väärin. *tutus oli suuri purkaa aikaansaannos ja aloittaa alusta huomatakseen lopussa jälleen, että olen ommellut nepparin väärin.
  • Hatun kanssa keksin koko ajan uusia variaatioita tehdä hatun paremmin. Nyt olen purkamassa päällystä kolmatta kertaa, koska keksin muka paremman idean kuin aiemmin. 
Nappeja ei löytynyt oikean värisiä, joten ostin tummansinisiä. Ostin sitten myös keltaista maalia, jolla napit sai maalattua.

Maskia aloitin tekemään eilen. Tässä onneksi avopuolisoni auttoi minua, koska itsekseen minulla olisi mennyt ikä ja terveys. Ilta meni rattoisasti katsellen Captain Americaa ja silputen sanomalehtiä.

Päädyin paperimassaan maskissa sen takia, että se on reilusti kevyempi kantaa kuin kipsi, sekä paljon hengittävämpi materiaali -  vaikka sitä ei hevillä uskoisi. Kanssa tämä oli ilmainen vaihtoehto, joka houkutteli suurten kangasostosten jälkeen.

Ainut mikä tässäkin nyt meni pieleen oli liisterin puute. Unohdin kokonaan ystäväni X:n antaman ohjeen lisätä liisteriä paperimassaan jotta siitä tulisi kestävämpää. Nyt sitten katsellaan, miten massa kestää. Sivelen päällysosan kyllä vielä lakalla / erikeepperillä, mutta en tiedä auttaako se enää asiaa. Saa nähdä.

Maski on ollut kuivumassa nyt 18h, toivon mukaan olisi huomiseen (ke) mennessä jo kuiva. Silloin maski olisi tarkoitus päällystää sekä maalata, lisätä silmät sekä peittää silmänaukot. Hassua minusta tässä koko projektissa on se, että ledivalot tulivat maksamaan kaikista vähiten. N. reilut kaksi euroa. Uskomatonta...


Muoks muoks.

Ei onnistunut tuo paperimassamaski, on nimittäin edelleen märkä. Pikaisesti ihmeteltynä taisin laittaa massaan liikaa vettä. Ajattelin nyt kumminkin antaa kuivua ja katson, millainen olisi maskista sitten tullut.

Harmi vain, että olin hatun kerennyt tuon mukaan aloitella, eli se meni nyt kokonaan uusiksi. Jouduin käyttämään samaa taktiikkaa, mitä käytin Taokakan maskissa: kipsiä.

Meillä oli Halloweenista jäänyt isoja, täysin pyöreitä kurpitsailmapalloja, joten täytin yhden sellaisen ja siihen päälle muotoilin kipsin. Ilmapallo oli reilusti isompi kuin aiemmin päällystämäni jalkapallo, tämän takia hattu pitää tehdä uusiksi.

Ostin myös Sinooperista - mistä kipsinkin hain - samalla ilmapalloja muotiksi, mutta olivat niin huonolaatuisia ja pieniä että räjähtivät jo ennen kuin saavuttivat 5cm halkaisijan!

Tein maskiin silmänreiän pienemmäksi kuin Taokakan maskissa ja uskon ja vakaasti nyt, että tulen tätä ideaa katumaan. En näe jalkojani ollenkaan ja näkökenttäni on naurettavan pieni. Jos katson henkiön kasvoja metrin etäisyydeltä, näen hänen kasvonsa sekä solisluut. Sen alemmas en näe. Joten pahoittelen jo nyt kansacossaajia joiden varpaita tulen tallomaan.

Tein tähän maskiin sen verran parannuksia, että yltäällä oleva reikä on ilmastointia varten, ei suinkaan vahingossa tullut. Myös korvien kohdalla on sormen mentävät reiät, samoin suun kohdalla. Näin ollen pystyn kuulemaan paremmin mitä ihmiset minulle puhuvat ja pystyn vastaamaan kuuluvasti.

Maalasin samalla sormet
Maalasin maskin mustaksi, mutta se jäi epätasaiseksi. Paperclayta minulla ei ollut käytössäni edelleenkään, joten päätin jättää maskin sellaiseksi. Aloin sitten etsimään mustaa kangasta silmänaukkoa peittämään ja löysinkin vanhat legginssit, joista tajusin näkyvän läpi kun kangasta venytti. Vein sitten koko legginssit kylpyhuoneeseen jossa askartelin ja muotoilin palaa silmänreiän ympäri. Sitten minulla välähti: legginssit maskin päälle! Tuumasta toimeen!

Aloin ähertämään legginssejä maskin päälle ja onnistuin samalla töytäisemään suihkuseinää, jonka takia pudotin shampoopullon lattialle. Oli n. 10 sentistä kiinni, ettei pullo pudonnut maskin päälle. Se olisi ollut entinen!

Mutta äherrykseni palkittiin ja sain kuin sainkin legginssit upeasti amskin päälle! Pienen ompelu-urakan jälkeen sain myös legginssit pyöristettyä pallon muotoon! Nyt minulla on sileä, musta maski!

Illalla muuten käytin hattua tehdessä ensimmäistä kertaa kuumaliimapistoolia. Onnistuipas se paskiainen käräyttämään minulta sormen - oikean keskarin. On niin kipeä, että jouduin laastarin päälle laittamaan, ettei osu koko ajan johonkin. Touché.