Tracon 7

Noniin, nyt kun viikonloppu on vain lämmin muisto ja olen turvallisesti puolikuolleena töissä istumassa 11h paikallani, voinkin kirjoittaa oman coniraporttini, millainen Tracon oli omalta kohdaltani tänä vuonna.

Isona miinuksena tänä vuonna (itsestä johtuen, ei siis muista) oli ohjelmien poisjättö coniohjelmastani kokonaan. Tämä ei johtunut siitä, etteikö ohjelmia olisi ollut, vaan virheistä, joita teimme porukalla conin aikana.

1. Cosplaykisat lauantaina. Tämän olisi halunnut nähdä niin ystäväni Hobitti kuin itsekin, sillä minulla oli tuttuja kisaamassa niin  WCS-kisassa kuin pukukilpailussakin. Menimme kumminkin syömään hyvissä ajoin (klo: 14.00 jälkeen) mutta virheitä sattuu. Ensinnäkin emme olleet ajatelleet, että Tampereen suosittu Maruseki-ravintola voisi olla lauantaina täynnä. Se oli. Etsimme toista ruokapaikkaa 0,5-1h, kunnes päädyimme syömään Haraldiin. Sielläkin odottelimme ruokaa tunnin verran ja ylikin, kunnes pääsimme syömään. Tästä pikaisesti laskettuna voitte arvella, näimmekö mitään kisoja. Olimme kuuden aikoihin takaisin Tamperetalolla, jolloin myyntisalikin oli suljettu. Ensi vuonna pitää ruokailu siirtää myöhemmäksi niin sama virhe ei pääse toistumaan.

Mutta mutta, kuuleehan sitä joka tapauksessa juttuja kisoista, oli niitä katsomassa tai ei. Ja pakko sanoa, että olen koko sydämestäni iloinen, että Asikaisen sisarukset pääsivät edustamaan suomea. Itse en olisi voinut toivoa ketään muita (anteeksi muille kisaajille tästä!) yhtään enempää edustamaan suomea! Minusta Asikaisilla on ollut aina upeat puvut, esitykset, poset sekä eläytyminen hahmoihin, joten en näe mitään syytä, miksi he eivät olisi paikkaa ansainneet. Olen sivusta pitkään seurannut ja joskus hypistellyt upeita pukuja ja ne ovat näyttäviä. Olen odottanut jo jonkin aikaa, milloin kyseinen kaksikko lähtee ottamaan osaa karsintaan. Mutta yhtä kaikki, onnea kaksikolle, jään innoissani odottamaan teidän kisamatkaa (:

Palatakseni sitten jälleen coniin, olin siellä myös hieman törkeä ja kyselin myyjiä mukaan myös Katsuun. Pari sainkin itse asiassa jo lähtemään, nyt vain vaihdamme tarkempia tietoja pöydistä, ajasta etc. Oli tarkoitus myös erään myyjän kanssa lähteä illalla kaljalle juttelemaan tarkemmin conista, mutta myyntipöytäsalin sulkeuduttua klo: 18.00, en ehtinytkään sitten tarkemmin mennä illanvietosta sopimaan. Tämäkin oli omaa mokaa, en ollut katsonut, moneltako sali menee kiinni. Muutenkin päivä tuntui menevän todella nopeaan. 

Sunnuntaina oli hieman sama ongelma, päivä meni todella nopeaan. Silti sunnuntaina tuntui, että olimme lähteneet ajamaan Tampereelle joskus viikko sitten, vaikka todellisuudessa lähdimme edellisenä aamuna. Jotenkin nollautui kokonaan tuon viikonlopun ansiosta. En koskaan ole oppinut juomaan alkoholia, joten en sillä osaa nollata itseäni. Tämä sen sijaan tuntui auttavan.

Sunnuntaina jäi myös ohjelmia välistä liian pitkään venyneen aamun takia, mutta myös ihan kellottomuuden ansiosta. En tajunnut katsoa kelloa melkein koko conin aikana, joten suurin osa ohjelmista meni sillä verukkeella ohi, että tajusin niiden alkaneen puolituntia / pari tuntia sitten. 

Olin lauantai-iltana onnistunut väijyttämään itselleni kuvaajan anikin kuvauspalveluista sunnuntaille, joten odottelin häntä pääseväksi vuorostaan. Hieman hänen työvuoronsa venyi, mutta sain lopulta itselleni kuvaajan matkaan ja suunnistimme sorsapuiston lammen toiselle rannalle ottamaan kuvaa tulenpuhaltelusta. Tämä oli hieman riskialtista tuulen takia, sillä vastatuulen sattuessa kohdalle, kärähtää helposti. Liekit heittävät yli ja tässä vaiheessa palaa helposti kulmat, ripset ja hiukset. Kävin 2011 joulukuussa puhaltamassa liiankin tuulisella säällä ja sain vasemman puolen silmäripset kärähtämään. Myös osa etuhiuksistani paloi puhalluksen myötä. Halu oli muuten kammottava!  Ja ihmettelin heti tapahtuneen jälkeen, miksi takillani oli mustia karvoja...(punaisetkin hiukset palavat mustiksi Minorea hyvä)

Mutta tällä kertaa puhaltelu sujui hyvin. Hobitti kohteliaasti testasi ensin tuulen suunnan ja harjoitteli kuvaajan kanssa, jotta hän sai asetukset kuntoon. Sen jälkeen rupesin minä puhaltelemaan. Kokeilin ensin ilman kaapua ja sen alettua onnistumaan vedin kaavun päälleni. Olin alun perin oikeasti harjoitellut tulenpuhaltamisen taidon pelkästään Itachi-cosplayta varten. Minulla oli upea visio saada kuvaa tulta puhaltavasta Itachista...

Tulenpuhallus keräsi tottakai katsojia ja onneksi mukana oli kuvausassistentti sekä myöhemmin oma avopuolisoni sekä Tiitiäinen, jotka hätistelivät pois ulkopuolisia. Varsinkin lapset, vanhukset ja humalaiset eivät ymmärtäneet, mikä oli sopiva turvaväli tulenpuhallusta ajatellen. Pari kertaa Hobitin puhalaessa katselinkin, kuinka paikassa X seisonut katsoja olisi saanut osansa puhalluksesta, jos häntä ei olisi käsketty siirtymään. Myötätuulen sattuessa kohdalle liekki voi kasvaa jopa nelinkertaiseksi ja pari kertaa tällainen tuulahdus sattui sunnuntaila kohdalle. Ja kerran se mukava vastatuuli... peruukki on silti koskematon!

Tracon oli omasta mielestäni jälleen onnistunut con ja aion tulla uudelleen. Vaikka en ohjelmissa nyt pyörinytkään, minusta jälki oli huomattavasti tasaisempaa ja ammatillisempaa kuin Animeconissa. Ehkä Aconin odotukset olivat suuremmat, sillä se on kumminkin saanut suomen suurimman conin leiman. Traconista tiesin jo mitä odottaa, joten taso vastasi odotuksia. Kuvauspalvelussa vain oli hirmuiset jonot niin lauantaina kuin sunnuntainakin, joten en viitsinyt jäädä jonottelemaan kuvauksiin. Illalla jono oli pienentynyt huomattavasti, mutta olimme jo tässä vaiheessa ehtineet tehdä omat photoshoottimme. Ja tunsin oloni niin väsyneeksi, etten olisi varmaan jaksanut enää oikein poseerata. Harmi sinäänsä.

Oli myös todella virkistävää nähdä coniskenen kasvaneen niin iällisesti kuin sukupuolillisesti. Näin paljon enemmän miespuolisia cossaajia nyt, kuin vuosi sitten mistä olin todella positiivisesti yllättynyt. Myös cosplay ikähaara oli lähtenyt nousemaan ja minusta oli upea nähdä vanhempiakin cosplayaajia. 

Haluaisin muuten edelleen muistuttaa conikävijöitä siitä, että käytäville ei parkkeerata ison porukan kanssa juttelemaan siihen keskelle kaikkien tielle, vaan reunaan voi mennä vaihtamaan kuulumisia. Samoin haluaisin informoida, että furryt, piilarisilmäiset sekä maskeja käyttävät ihmiset eivät näe kovin hyvin eteensä, sillä kun silmien eteen laitetaan jotain ylimääräistä, kaventuu näkökenttä huomattavasti. Minusta oli kamala katsoa, kuinka jotkut ihan tönivät "edessä" olevia maskinaamaisia cosplayaajia, koska nämä sattuivat kävelemään hitaasti tai eivät väistäneet ajoissa. Tiedän itse aivan täysin millaista on olla cosplayssa, jossa näkökenttä on rajattu ja voin sanoa, että arvostan suuresti kanssacossaajia, jotka ottavat sen huomioon. Pari kertaa teki ihan mieli kampata heitä, jotka törkeästi kiilasivat tällaisia cosplayaajia jopa niin törkeästi, että näkörajoitteinen cosplayaaja joutui hakemaan tasapainoaan uusiksi.  Ymmärrystä kiitos!

Myös voisin pyytää teitä ujoja kuvaajia uskaltamaan avata suunne. Huomasin niin lauantaina kuin sunnuntainakin, kuinka jotkut kuvaajat (ei pelkästään lapset vaan ihan aikuisetkin) kuvasivat sivusta, kun olin poseeraamassa jollekin ja yleensä ottivat kuvan juuri, kun lopetin poseni tai tein jotain muuta erittäin siveellistä, kuten laitoin alushousuja paremmin, nyin mekkoa ylemmäs / alemmas, laitoin peruukkia paremmin, kiristin bindiä etc. Toivon, etten näe näitä kuvia ainakaan netissä asti. Usealle olisin mielelläni poseerannut uusiksi, jos he olisivat vain uskaltaneet tulla kysymään. Nyt kuvasaaliina minusta on nenää kaivava cosplayaaja.

Ja nyt kun päästiin valittamisen makuun - suomalaisen perusluonteenpiirteeseen - niin kerronpas vielä yhden valituksen: "TISSIT!" -huudahdus EI OLE MUKAVA! Olin lauantaina sister Sweden-cosplayssa koko päivän ja olkaimeton toppi tuppasi välillä valumaan tahtomattaan alemmas kuin oli tarkoitus. Nyin pukua siis jatkuvasti ylemmäs ja toivoin, ettei rintaliivit lähtisi samalla vauhdilla valumaan kohti napaa. Pari kertaa conissa sitten ystävälliset, nuoret kanssacossaajat huusivatkin minulle kovaan ääneen: "TISSIT!" useamman kerran päivän aikana. Tämä aiheutti turhaa sydämentykytystä ja noloja tilanteita, kun säikähtäneenä aloin tiirailla omaa rintavarustustani ja törmäilin muihin.

+ sunnuntaina sinä conityöntekijä, joka tulit sister swedeniksi pukeutuneelle kaverilleni ilmoittamaan takapuolen vilkkumisesta mekon helman kiivettyä liian ylös: sen voi tehdä myös kohteliaasti. Tapasi oli todella törkeä ja me muut kolme jäimme tyrmistyneinä tuijottamaan perääsi, kun nolostunut kaverimme kiskoi mekkoa alemmas.

Muuten kiitän kaikkia kanssaconittajia ja heitä, jotka pysähtyivät kanssani juttelemaan, ottivat kuvia ja antoivat ottaa kuvia itsestään. Minusta on aina mukava pysähtyä juttelemaan ihmisten kanssa vaihtamaan kuulumisia. 

Jos satuit ottamaan lauantaina kuvaa Skandinavia and the world Suomesta ja sisko Ruotsista tai sunnuntaina Itachista mangekyoo sharinganien kanssa, saa kuvia laittaa tulemaan allekirjoittaneelle.

Itse ottamiani kuvia

Ja sitten photoshoottia meidän porukasta: 

Tätä ei huomattu kuvatessa ollenkaan, wtf? :D

"Tuonne kahvilaan ja vähän rivakkaan sitten!"

Ei meinannut neiti Tiitiäisellä riittää pokka

Haraldissa syömässä <3 br="br">Tässä muuten ei huomaa ollenkaan, miten tatuointini on peitetty ja mistä.

"Aloitetaan tää nyt jo hei camoon!"

Kiitoksia Tiitiäiselle kuvauksesta ja tälle toiselle Suomelle, joka kuvauksiin suostui!

Tiitiäinen sunnuntaina minun sister Sweden-cosplaypuvussa. Suomi ei ole enää meidän Suomi vaan lauantain kapteeni Kuro.

Ja sama asettelu. Tiiti systeri Ruotsi ja Suomi kapteeni Kuro lauantailta.

Epäonnistunut hyppypotku piti käyttää hyödyksi

Clonewar!

En ole potkinut useaan vuoteen, ihme, että jalka vielä edes nousi

Ja tässä ne nivuset sitten repeskin.

Olet illuusioni vallassa. Haluat lukea koko blogin ja kommentoida kaikkeen.

Itachi löysi illaksi seuraa kiinalaisesta

"Ketä sä cossaat?"
"Ruotsalaista akatsukin vaihto-oppilasta."
Kuvassa siis Tiiti minun kaapu päällä.