keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Japaniin 14-24.6.2012

Tällainen lentolippu
Nyt se sitten vihdoin tapahtuu. Minä pääsen matkustamaan Japaniin!

Pitkäaikainen haave toteutuu. Eilen oli aika tärinä päällä, kun maksoin lipun. Meni jonkin aikaa, ennen kuin edes tajusin, että minulla on nyt lento Japaniin (ja takaisin) vihdoin ja viimein. En vain jaksa uskoa, että tuollaisella tulostetulla läpyskällä pääsee koneeseen. Mutta silti.

Lähden jo keskiviikkona Jyväskylästä lentämällä Tikkakoskelta Helsinkiin (koska edestakaisin matka maksaa vähemmän kuin junalla yhteen suuntaan) jossa vietän yöni tätini luona. Seuraavana päivänä - torstaina - lähden 14.6 klo: 17:15 lentämällä Tokioon, Naritan kentälle, jossa lentoni on perillä 8:55. 14:45 lähtee lento Naritasta sitten Sapporoon, eli minulla on aikaa kiertää Naritan lentokentän kauppoja http://www.narita-airport.jp/en/shops/rest_shop/ Tarjonta on hieman erilainen kuin Helsinki-Vantaa lentokentällä.

Tällaisessa temppelissä tulen asustelemaan
Chitosessa olen sitten perillä 16:25 josta kaverini tulee minut poimimaan matkaan. Jos sitten sattuu, että hän ei ehdi, niin kuulemma isäntäperheen äiti voisi minut tulla poimimaan. Asun siis tuon viikon ystäväni Tiitiäisen isäntäperheen luona temppelissä.

Paikka jonne siis menen, on Hokkaidon saarella paikka nimeltä Chitose. Kuulemma Sapporo (jonne lentelen) on vain puolisentunnin päässä, joten voin lähteä sinne shoppailemaan sinä aikana, kun Tiiti on töissä. Lupasin kyllä tehdä temppelillä kotitöitä kiitoksena, että he suostuvat minut majoittamaan. Päätin jo nyt, että otan pois huulikorun ja laitan matkan ajaksi piilokorut nenään. Bridgeä (nenänvarressa, silmien välissä) en ikävä kyllä ota pois, koska se menee minulla kaikkein helpoiten umpeen. Ajattelin, että tämä olisi kohteliasta ja Japanin kulttuurin tietäen ehkä paras idea. Bridgeen ostan vain jonkin nätin korun, ehkä blingbling palloja.

 Koska Japanissa sattuu olemaan purikurakojuja enemmän tai vähemmän, niin tulen olemaan melkeinpä 100% varma, että tulen tunkemaan myös tänne muutamia kuvia purikurista, joita tulen matkan aikana ottamaan. Ja tottakai muitakin kuvia.

Koska Japanin matka on kyseessä, en pelkästään kiertele nähtävyyksiä, sillä päätimme Tiitin kanssa, että menemme käymään hänen vanhalla koulullaan ottamassa kuvia. Ajattelin tehdä Japaniin uuden cosplaypuvun, sillä Japanistahan saa aivan upeita kuvia cosplayta ajatellen. Joten tattarataa, tilailin jo peruukin kyseiseen cosplayasuun ja kuun lopussa olisi tarkoitus käydä kankaat ostamassa!

Kyseinen puku on koulupuku sarjasta Azuumanga Daioh! ja hahmo on Kagura. 

Mietin aluksi pitkään, teenkö tästä sarjasta cosplaypuvun, sillä minulla oli vaihtoehtona myös K-on! sekä Tsuzunari. Pitkän harkinnan ja äänestyksen jälkeen raati lopulta päätyi tähän. Toisin sanoen, kaikki jolta kysyin äänestivät tätä minulle.

Sain myös avopuolisolta kuulla, että minun pitää tehdä puku punaisena, sinistä ei oteta vastaan. Ok, ratkesi sekin ongelma!

Helpoimmalla tässä puvussa pääsisi, jos värjäisin suosiolla tukkani ruskeaksi, sillä minulla on nyt hyvinkin paljon kyseistä mallia muistuttavat hiukset. Silti en oikein ruskeaa fanita (älkää käsittäkö väärin, te brunetit olette kanssa suloisia, en vain itselläni tykkää) joten päätän pitää itseni toistaiseksi blondina pinkeillä raidoilla. (ihan ohimennen, olin vielä viikonloppuna violetti ja helmikuussa punainen ja tammikuussa blondi...hmmm)

Mutta, nyt sitten odotellaan kyseistä matkaa. Tällä valopisteellä jaksetaan töitä tehdä loppukevät!

ps. Sain myös NRJ:n matikaavan linnun Börjen mukaan kaveriksi!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Crossplay - meikataan itsemme mieheksi

Viikonloppuna minulla oli vapaata aikaa ja päätin käyttää sen hyödyksi - ja pukeutua mieheksi. Sinihiuksiseksi ja vähemmän miehekkääksi. Mutta mieheksi. Pojaksi. Esiteini-ikäiseksi?

Opin itse tämän kyseisen meikkausmenetelmän erään erittäin hyvän, suomalaisen tutoriaalin avulla, nimittäin dillusion Elinan ja Miran avulla! Kyseinen tutoriaali löytyy täältä. Oma versiona on reilusti karsitumpi. Mutta kyseisen tutoriaalin turvin sain sitten tehtyä itselleni vuonna 2010 tuon Draco Malfoy meikin. Ja huomattavan huonon bindin ideaalisiteestä, joka putoili koko ajan. Eräässä kuvassa minulla mm. näkyy nänni. 

Mutta, jotta lauantain työni ei olisi mennyt täysin hukkaan, niin jaan tämän riemun nyt kanssanne: 

Vaihe 1.
Normaali meikki
 Itse laitan suosiolla pohjalle meikkivoiteen ja päälle puuterin. Tämä johtuu siitä, että oma ihoni ei hyvällä tahdollakaan ole saman värinen kaikista kohdista ja peitän meikkivoitella / puuterilla mahdolliset finnit. Minulla oli myös teini-iässä akne ja peitän arpia meikillä. Eli pohjaksi sopii hyvin meikkivoide ja puuteri. Pakollista tämä ei tottakai ole, mutta suosittelen käyttämään puuteria. Näin esimerkiksi otsa ei kiiltele kuvissa niin hyvin.

Vaihe 2.
Varjostusten etsiminen -  missä on poskiluut?
Seuratkaa punaista nuolta
Jos poskipäiden ja sitä kautta poskiluiden etsiminen on hankalaa tai anatomian tuntemus on yhtä vahvoilla kuin allekirjoittaneen, niin tehdää pusukalat. Tällöin lommot muotoutuvat juurikin poskiluiden mukaisesti ja löydätte paikat, mihin varjostusta pitää lisätä.

Tässä vaiheessa kannatan kumminkin varovaisuutta, ettei varjostusta tule liikaa. Jos varjostaa naamaa liikaa, saa siitä helposti ainoastaan sotkuisen näköisen lopputuloksen.
Itse lisään vielä varjostusta hieman kulmien alle sekä huulten alle (Alahuulen alla olevaan pieneen kuoppaan.)

Itselläni ohimot ovat sen verran hyvin erottuvat, että en lisää sinne varjostusta ollenkaan. Jos haluaa itselleen oikein maskuliiniset ja kulmikkaat muodot, niin tällöin kannatan, että lisätään varjostusta myös hieman ohimoihin. Jos haluaa kulmikkaan leuan, voi leuan molemmin puolin tehdä pienet oikeinmerkkiä muistuttavat varjostukset.
Puuterisivellin on loistava apuväline


Itse teen varjostukset ruskealla poskupunalla sekä puuterisiveltimellä. Minulle on myös luomiväreihin ostettu hieman isompi sivellin (numero 10) jolla teen pienemmät ja tummemmat varjostukset. Puuterisiveltimellä sitten pehmennän ja kadotan varjostuksia.

Vaihe 3.
Kulmakarvat
Trimmaamattomat karvat
Melkeinpä jokaisella miehellä on tuuheammat kulmakarvat kuin naisilla. Poikkeuksia tosin löytyy, mutta ajatellaan nyt yleisestiottaen. Näin ollen myös sinun tulee tuuhentaa kulmakarvasi. Vaihtoehtona on ostaa irtonaiset kulmat, jotka liimaat omiesi päälle, tai tuuhentaa omasi. Itse olen tehnyt jälkimmäisellä keinolla. Tällöin tuuhentamista ei voi tehdä loputtomiin, vaan ainoastaan hieman oman kulmarajan yli. Jos lähtee piirtämään kulmarajauskynällä todella tuuheita kulmakarvoja ohuiden päälle, näyttää jälki myös siltä, että kulmat on piirretty. Tällöin kannattaa ehkä valita ne liimattavat versiot.

Ihan vinkkinä muuten lävistyksiä omaaville cossaajille: kun otatte lävistyskorunne pois, muistakaa meikata mahdollinen arpi piiloon. Ylläolevassa kuvassa tätä vaihetta ei ole vielä tehty ja jälki on kamala. + älkää repikö mahdollista kuivaa ihoa lävistyskorun rei'istä. Se ei tee hyvää.

Vaihe 4.
Tissien piilottaminen eli bindaus

Bindissä tärkeintä on, että naispuolisen cossaajan omat rinnat eivät pullota esiin. Mikään ei ole epäuskottavampaa, kuin crosplay, jossa miehellä on tissit. Jos crossplay on muuten hyvin onnistunut ja nainen on saanut itsensä näyttämään mieheltä, on yleensä iso katu-uskottavuuden menetys, jos vastaan tulevalla Acella on tissit. Vielä hyvällä lykyllä kokoa D-olevat kupposet. Eli bindataan tisut piiloon ja hankitaan se treenattu lattarinta - kuten miehillä.

Ja tottakai miehet ei hymyile
Ehdottomasti mukavin tapa bindata on hankkia bindiliivi. Itse olen kyseisen liivin hommannut ja voin vain todeta, että ei mennyt rahat hukkaan. Bindi ei paina, ei hierrä eikä estä hengittämistä. Se joustaa, hengittää ja sopeutuu muutoksiin. Eikä mistään hinnasta valu!

Vaihe 5.
Viimeistele
Viimeistele crossplaysi. Katso, ettei bindi näy, (jollei tarkoitus ole) tasoittele varjostus jotta naamasi ei näytä likaantuneelta, poista ylimääräiset naiselliset korut (ne timanttikorvikset) ja lätkäise mahdollinen peruukki päähän ja äijäasenne mukaan. Jos tarkoitus ei ole crossata homoa tai naismaista miestä, niin kannattaa poseerauksia opetella hieman etukäteen. Jos on tottunut keikistelemään tyttöcosseissa, voi crossplayn photoshootit olla yllättävän hankalia aluksi.

Mutta kun kaikki on kondiksessa, niin eikun iskemään naisia! Eikun siis...

Tähän loppuun vielä valmis meikkini Dracon crossplayssa:

Malfoyn meikit vuonna 2010 Traconissa
Kuvia viikonlopun sähläämisestä tulee piakkoin.
Ja näin ohimennen, crossplayni lauantaina oli kaappicossaus Ikuto Tsukiyomista sarjasta Shugo Chara!
Hieman pulleampi ja kalpeampi versio, mutta eihän se mitään kun kotona röhnötin.

Paljonko saa olla valmiina, paljonko pitää itse tehdä?

Cosplayssa arvostetaan itse tehtyä pukua aina enemmän, kuin tilattua tai äidin tekemää pukua. Tottakai, olet itse nähnyt vaivaa ja vuotanut verta, hikeä ja ties mitä nesteitä pukua varten. Kumminkin kun pukustressi alkaa olemaan huipussaan, alkaa moni miettiä, pitäisikö viimeiset osat pukuun ostaa valmiina. Kysymys kuuluukin, onko se sallittua?

Monesti erinäisissä foorumeissa on keskustelua siitä, paljonko puvussa saa olla ostettua / valmiina olevaa osaa ja paljonko pitää tehdä itse. Otin nyt kolmen eri foorumin koosteet ja esitän ne nimettömänä:

Foorumi X:
Itse tehtyä 70%
Ostettua 30%
Teetätettyä 0%

Foorumi Y:
Itse tehtyä 90%
Ostettua 10%
Teetätettyä 0%

Foorumi Ö:
Itse tehtyä 60%
Ostettua  40%
Teetätettyä 0%

Ja kyse oli nyt kilpailipuvuista. Minusta viimeisimmässä oli ajatus ehdottomasti mukavin, koska tuo 60% määrä tuli siitä, että puku on tehty suurimmaksi osaksi (yli puoleksi) itse. Tämä alentaa kynnystä aloittelijoilla osallistua kilpailuihin, koska harva aloittelija (ainakaan nuori) osaa tehdä puvun alusta loppuun yksin ja yleensä käyttää aina jostain suunnasta apua. Yleensä äidiltä. Mutta siinä vaiheessa, jos lähdetään kisaamaan oikeasti kovissa kilpailuissa, niin tällöin kyseinen prosentti on kyllä omasta mielestäni jo hukassa.

Kaikilla foorumeilla oli kumminkin sama, että teetätettyä ei valtavirrassa hyväksytty. Valmiiksi ostettua tuotetta - esimerkiksi paitaa, kenkiä koruja - kyllä hyväksyttiin, mutta jos mentiin siihen, että viedään kankaat ompelijalle ja pyydetään häntä tekemään asuun vaikka housut, kiellettiin täysin. Itse olen kyllä samoilla linjoilla, koska silloin palkinto pitäisi mennä myös ky. osa-alueen tekijälle. Tietysti minusta on upeaa, että voit tehdä tyttö/poikakaverille/äidille/pikkusiskolle/koiralle puvun ja tyrkätä kisaan sinun luomuksenasi. Jos itsellä on suunnaton lavakammo ja kaverilla peukalo keskellä kämmentä, miksi eivät he voisi yhdistää voimiaan tällä tavalla?

kuvan nappasi Deidara
Omissa asuissani olen usein ostanut valmiita tuotteita, joita olen sitten muokkaillut. Mm. Pelonan puvussa ostin  paidan valmiina molempiin versioihin.
Ekassa versiossa - jonka tein 2010 Bakaan - oli käytetty vain yhtä ainoata paitaa. Olin ostanut H&M:ltä 1/3 paidan, jonka sitten muokkailin Pelonan paitaan sopivaksi.
Eli leikkasin paidasta napapaitaversion ja käytin leikatun kankaan leveneviin hihoihin. Painoin myös paitaan Pelonan pääkallon ja ompelin röyhelöt kiinni. Versiossa 2 lisäsin tottakai nuo samat asiat paitaan, mutta tällä kertaa tuhosin kaksi paitaa, jotta hihat olivat vielä leveämmät. (ja sain topattua näinollen myös rintavarustustani enemmän, mikä kyllä ei näkynyt kovin kauas)
Sukkahousut sitten ostin myös valmiina, eli en alkanut millään muotoa itse värjäilemään mustia raitoja sukkiksiin. Eli 100% valmiina ostettuna puvusta oli ehkä....10%? Mutta käytin hyväkseni valmiina ollutta paitaa.
Puvulla 1 kilpailin Bakacon 2010 tapahtumassa Hall cosplay - kisassa (en sijoittunut) ja puvulla 2 kilpailin Nekocon 2011 cosplaykisoissa. (en sijoittunut, mutta sain kunniamaininnan covergirl)

Malfoyssa sitten käytin oikeaa, silkkistäkravattia jonka värjäsin hopealla. Täysin valmiina ja muokkaamattomana käytin sitten kauluspaitaa, suoria housuja sekä kävelykenkiä. Paita oli äidiltäni, housut isältäni ja kengät omasta takaa. No, housuja tuli sen verran muokattua, että 180cm pitkän isäni jala eivät sopineet 157cm pituiselle pätkälle, niin katkoin lahkeet. Mutta muuten puku oli hyvinkin paljon valmiina oleva. Eli voisi sanoa, että 60-70% puvusta tuli valmiina. Kravatin vain värjäsin, samoin vanhan larppiin tehdyn taikasauvan ja samaan larppiin tehdyn kaavun muokkasin uuteen uskoon.
Tällä puvulla en kyllä kilpaillut, eikä ollut aikeissakaan. Puku oli tehty ihan täysin crossplay-kokeilua varten, enkä halunnut käyttää kovin paljoa rahaa. Tosin, en kyllä halua käyttää yleensäkään kovin paljoa rahaa yhtään mihinkään. Ihme juttu, silti sitä kuluu enemmän kuin tilille palkkapäivänä tulee...


Ensimmäisessä cosplaypuvussani ikinä - randon cyborg 009 ja myöhemmnin Francoise Arnol - valmiina olikin huivi sekä saappaat ja vyö. Huivista jouduin katkomaan ja huonosti ompelemaan piiloon hapsut, joita huivin kummassakin päässä oli. Vyö oli sitten isän kaapista viety ja saappaat olivat perua siltä ajalta, kun vielä ratsastin.
Aika yllättävää itse asiassa, koska olisi voinut olettaa, että eka cosplay olisi kokonaan melkeinpä kaapista kasattu. Mutta tosin, paita on melkeinpä kokonaan äidin käsialaa ja itse ähelsin housut äidin avustuksella. Ja jälki on kyllä sen mukaistakin.

Muissa puvuissani sitten ei olekaan valmiina olleita tuotteita ollut muuta kuin peruukit ja kengät (ja osissa vielä shoecover päällä) Pakko sanoa, että jos on löytynyt joku pienikin osa valmiina - esimerkiksi vyö - niin omalla kohdalla olen kyllä olult hyvinikin iloinen ja jos hinta on ollut sopiva, niin mukaan pukuun olen sen ottanut.

Itse ehkä kannattaisin noista kolmesta vaihtoehdosta foorumi X:n linjaa, jossa itsetehtyä pitää olla väh. 70% ja ostettua max. 30%. Ehkä oma mielipiteeni johtuu siitä, että olen laiska, myönnettäköön. Jos puhutaan isommista kilpailuista, niin sitten kyllä muutan mielipidettäni, mutta näin suomen tasolla kehtaisin omana mielipiteenäni lainata foorumi X:n yleistä mielipidettä.
Jos miettii, että hankkii housupukuun valmiina jo kengät ja esimerkiksi juurikin tuon vyön, niin siinä alkaa jo olemaan melkeinpä tuo 30% täynnä.

Kerran juttelin erään elitistin kanssa pidempäänkin tästä aiheesta. Hän kertoi, kuinka itse tekee kaiken alusta loppuun, mieluiten jopa ostaa peruukkejakin niin, että ompelee itse peruukkiin lisää kuituja / ostaa kuidut ja peruukkiverkon erikseen ja ompelee ne kiinni. Eihän siinä jos jaksaa - itsellä ei riitä kärsivällisyys muuhun kuin peruukin tuuhentamiseen kyseisellä keinolla. Kyseinen cosplayaaja myös mieluiten itse teki kengät alusta alkaen itse (puupohjalliset ja siiutä päällystämään) sekä metalliosat, vyöt yms.

Minusta on upeaa, jos joillakin on oikeasti intoa tehdä kaikki alusta loppuun itse, sehän on hienoa. Ja kaikkein hienointa vielä se, että on mahdollisuus siihen. Itselläni mm. ei ole mahdollisuutta tehdä mitään metallista, joka vaatii sen enempää muokkausta kuin sahaamisen rautasahalla. En pysty takomaan, kaivertamaan tai tekemään reikiä. Esimerkiksi Naruton huivin metalliosa on mahdotonta tehdä yksin. Voin kyllä leikata muotoon sopivan metallinpalan, mutta kaiverrus tuottaa hankaluuksia. Mutta jos vain olisi mahdollisuus, tekisin varmasti tuonkin alusta alkaen itse. Tai ainakin yrittäisin.

Mitä mieltä tähän on tämän kirjoituksen lukiat? Ajatuksia, mielipiteitä? Kuinka paljon saa olla valmiina ja oletko mahdollisesti käyttänyt valmiina olevia tuotteita omassa cosplayasussasi?