Yleistä höpöstelyä

Viikonloppu lähenee ja samoin tekee Animecon. Alun perin oli tarkoitus, etten Animeconiin olisi lähtenyt, sillä serkkuni vaimolla on viikonloppuna synttärit ja serkkujen voimin olisi tarkoitus näitä ollut viettää. Kumminkin, koska juhlintaan suomalaisessa perinteessä hyvin vahvasti alkoholi kuuluu, päätin jättää tuon juhlinnan välistä. + satuin katselemaan ohimennen cosplaykuvia netistä ja minulle tuli suunnaton hinku lähteä coniin. En ole tänä kesänä ehtinytkään vielä kertaakaan coneissa käydä!

Muutenkun tuleva viikonloppu yrittää imeä kaikki mahdolliset tapahtumat koko kesän aikana itseensä.
1. Animecon Kuopiossa
2. Serkun vaimon synttärit Mikkelissä
3. Avovesisukellus Pietarsaaressa uponneeseen hylkyyn
4. Big Wheels - tapahtuma Pieksämäellä

Kaikkiin olisin halunnut osallistua, mutta vain yhteen voin osallistua. Äh. Miksi kaikki sattuu aina samalle viikonlopulle?

Keskiviikkona päätin sitten jatkaa Blair cosplayn parissa. Päätin jo tuolloin, että jos vain ehdin, niin laitan Blairin puvun päälle viikonloppuna. Jos en ehdi, niin sitten en ehdi ja tulen Kaguran puvussa en aio stressata sitä. Töiden jälkeen tein pukua aina viitisen tuntia illassa, mutta eilen tuli huomattua, että aika ei riittänyt. Blairin puku jää siis edelleen kesken! Hattu osoittautui hankalammaksi tehdä kuin oletinkaan ja hatun spiraalin muotoinen kiekura ei halunnut pysyä pystyssä, vaikka kuinka yritin. Keksin kyllä idean, miten hatun saisi toimimaan, mutta tarvikkeet ovat vanhempieni luona Pieksämäellä.

Ajattelin pelastaa pukuni miettimällä: "No, teen tuohon korvat ja menen ilman hattua."
Aloin etsimään violettia fleece kangasta kangaskätköistäni vain tajutakseni, että sitä ei ollut enää jäljellä. Päätin siis jättää puvun kesken toistaiseksi. Eihän tästä ole kuin vuosi, kun puvun aloitin, ehkä siis vuoden kuluttua vihdoinkin puku valmistuisi?

Olen siis tulossa Animeconiin lauantaina Kaguran puvulla. En sunnuntaina suurella todennäköisyydellä conissa ole, sillä seuralaiseni eivät oikein ole conittajia, enkä viitsi conialueella yksin pyöriä, en tykkää siitä. Tulen siis hengailemaan vain lauantaiksi ja katselemaan erilaisia cosseja ja näkemään kavereita. Olen vain sen verran sokea ihminen, että en välttämättä huomaa edes nenäni edessä tapahtuvaa tervehdystä. Minua pitää huutaa nimimerkillä, että varmasti tunnistan. Jos minua kutsuu etunimellä, en reagoi yleensä siihenkään. "Se huutaa jotakin muuta."

Pinjata esittää chibitotoroa

Ajattelin tähän loppuun laittaa pienen kevennyksen viime lauantaina, 7.7.2012 vietetyistä Mintun 10v. naamiais synttäreistä. Olin luvannut tehdä Mintulle synttäreille pinjatan ja aloitin perjantaina sitä tekemään. Huomasin kumminkin illalla, että olin onnistunut jälleen sähläämään paperimassan kanssa ja siinä oli liikaa vettä. Se ei tulisi siis kuivumaan lauantaihin mennessä ollenkaan.


Hätäratkaisuna päätin sitten kasata pinjatan pahvista ja paperista. Tein pahvista kehikon ja päällystin sen paperilla. Pohjan tein myös pahvista ja paperista, mutta pahvialuista oli halkaisijaltaan pienempi, kuin pahvikehikon, jotta se olisi helposti irroitettava. Sisälle laitoin sitten erivärisiä confetteja, marianne karkkeja ja dumbleja. Pinjata oli menestys ja jokainen lapsi sai lyödä kerran - Minttua lukuunottamatta, joka löi kahdesti. Viimeisellä lyönnillä Minttu osui kunnolla ja pinjata ihan räjähti. Confetteja leijaili katosta hiljalleen alas (ja suurin osa räjähti minun päälleni) ja karkkeja levisi olohuoneen jokaiseen nurkkaan ja jopa eteiseen asti. Pinjata oli sen verran menestynyt idea, että sain tilauksen jo ensi vuodelle.

Ja sitten vielä tällainen viimeinen off-topic juttu:
Värjäsin hiukseni jämäpurkkien väreillä, mitä löytyi kotoa. Töissä pari työkaveriani nyt luulee, että olen tullut peruukissa töihin, koska minulla oli vappuna näitä pituuksia oleva pinkki/sininen peruukki.
Kettu kuittaa.