Valitsen sinut! - valitsetteko te minut?

13-14.12.2014 viikonloppuna minun piti valita, menenkö Kuopioon Chibiconiin ja illalla vapaapalokunnan pikkujouluihin, vai lähdenkö Helsinkiin kokeilemaan onneani Pokémon-musikaaliin. Valitsin Valitsen Sinut! – Pokémon musikaalin koe-esiintymisen. Kyseessä on siis fanien tekemä musikaali, joka on tehnyt aiemmin Hopenuoli musikaalin. Yle on tehnyt tästä jutun, jonka voi halutessa lukea täältä. Hakijat – joihin itse lukeudun – ovat siis täysin amatöörejä ja harrastelijoita, eikä mitään pitkänlinjan laulajanäyttelijöitä.

Minun viikonloppuni alkoi jo perjantaina koulun lähipäivän jälkeen (opiskelen työn ohella), kun lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Yövyin kaverini luona Riihimäellä, joka oli muuten äärimmäisen mukavaa. Minulle oli laitettu ruoka valmiiksi ja sauna lämpimäksi, joten minun tarvitsi vain istua alas ja nauttia täysihoidosta. Varjopuolena tosin oli, että puhuimme kaikkea aivan älytöntä yli puolenyön, joka näkyi lauantaina totaalisena zombimaisuutena.

Lauantaina olikin sitten satanut lunta ihan urakalla ja jatkui räntäsateena, kun lähdin ajamaan kohti Pokekoetta, joka alkoi lauantaina klo: 10:00. Jotkut saattoivatkin lehdistä huomata, että viikonloppuna kolareita oli todella paljon. Myös minä pääsin noita kolareita todistamaan ja pelkäsin koko matkan, että olisin yksi kolaroijista. Onneksi en ollut!

Tulin kokeeseen 20min myöhässä, johon keli oli osasyyllinen, sekä myös navigaattorini, joka pyöritti minua ympyrää sellaiset viitisentoista minuuttia. Lopulta huusin navin kanssa kilpaa autossa, käännymmekö kymmenettä kertaa vasemmalle, josta minun täytyy taas kääntyä vasemmalle, vasemmalle ja vasemmalle, jonka jälkeen olin jälleen samassa pisteessä. Kuitenkin pääsin perille (kiitos pokekokeen pitäjän, joka vastasi puhelimeen!) ja istuin hermostuneena rinkiin, jossa parikymmentä tuiki tuntematonta silmäparia minua tuijotti.

Viikonloppuun sopiva huppari mukana!

Lauantaina oli ohjelmassa yksilöhaastattelua, improleikkejä ja muihin tutustumista. Kun aluksi meiltä kysyttiin, kuinka moni myöntää jännittäneensä etukäteen, jännitti nyt tai tiesi tulevansa jännittämään päivän aikana, olin iloinen, että pystyin selkä suorana sanomaan, etten ollut yksi heistä. En ollut jostain syystä jännittänyt yhtään koko koetta! Olin kyllä odottanut koetta innolla, koska olin kuullut jo pieniä makupaloja, mitä tuleman piti. En kuitenkaan ollut jännittänyt kertaakaan ja uskoin, etten tulisikaan jännittämään – voi miten väärässä olinkaan!

Oma vuoroni saapui ruokkiksen jälkeen, jolloin en ollutkaan enää niin vedossa, mitä olin aamulla ollut. Olin juonut hieman liikaa energiajuomaa, joka aiheutti sen, että koko kehoni tärisi kofeiinin vaikutuksesta. Kun sitten vielä menin laulamaan kameran ja tuotantotiimin eteen, alkoi ääneni täristä kehon tahtiin. Olisin ollut huomattavasti sopivampi hakemaan roolia Yli aidan- animaation oravaan.

Olin valinnut vapaavalintaiseksi laulukseni Leijonakuninkaan ’’Tunnetko jo rakkauden.’’ Koska tätä moni lauleskeli jo improleikeissä, minun oli aivan pakko kysyä, oliko kyseinen laulu laulettu jo monesti, koska olisin voinut vetää myös Animaanisten tunnarin lonkalta. Kaikesta huolimatta kyseistä laulua ei kuitenkaan oltu kuultu kymmeniä kertoja, joten lauloin suunnitellun kappaleen ja näytin ah-niin-upeat – koreografiat, mitkä olin tuota laulua varten suunnitellut.

Lauantailta jäi hyvä fiilis, vaikka väsyä pukkasikin pintaan. Päivä loppui 16:00, jonka jälkeen pääsin jälleen kaverini täysihoitoon ja samat ongelmat toistuivat. Tajusin puolen yön aikaan, että Ebichu vie yllättävän paljon aikaa, kun sitä alkaa katsomaan.

Turtwig Pokémon ystäväin Turbo ja sunnuntain eväsbento (itse asiassa lauantain, mutta unohdin evääni).

Sunnuntaina päivä alkoi myöhemmin, klo 11, mutta olin tällä kertaa paikalla puoli tuntia etukäteen. Nyt vuorossa oli tanssin opettelua, joka oli omalla kohdalla suurin kompastuskivi. En oppinut tanssia niin hyvin, että olisin voinut tanssia kolmen hengen ryhmässä kaikkien edessä mokaamatta, mutta en suoraan sanottuna sitä odottanutkaan. Tiedän, millä periaatteella minä opin koreografiat (mm. Hinoi teamin tanssin) ja siihen ei ikävä kyllä tuolla ollut mahdollisuuksia. Tai olisi ollut, mutta en kehdannut niin itsekeskeiseksi alkaa, että olisin kyynärpää taktiikalla telonut muut tieltäni ja pyytänyt koreografian suunnitellutta neitiä tanssimaan edessäni peilikuvana, jonka olisin matkinut.

Loppupäivä meni leikkimielisten kisojen sekä harjoitteiden parissa, jotka olivat minusta hyvinkin mukavia. Oli hauska päästä esittämään Pokémoneja toisten arvatessa, mitä Pokémonia esitit. Oli kahden minuutin näytelmien tekoa, oli Pokémon taisteluita, fiilispiiriä yms. Itse olisin voinut pelata ”arvaa Pokémon”- peliä kyllä niin pitkälle, että kaikki 151 olisivat tulleet esitetyiksi.

Joulun jälkeen saamme tietää, minkä rooliin saa, jos saa mitään. Kaikki kun eivät mahdu mukaan. Peukut ja varpaat pystyssä siis :3