Välkommen till Närcon!

 Närcon pidettiin Linköpingin kaupungissa Ruotsissa, Linköpingin yliopiston kampuksella 24-27.7.2014. Tapahtuma keräsi n. 7000 kävijää eri Pohjoismaista.

Conmatka alkaa minulla ja seuralaisellani Tsuyamilla jo keskiviikko iltana, jolloin töiden jälkeen tulee pakattua ja hypättyä bussiin. Bussi kiidättää minut ja Tsuyamin Helsinkiin, josta siirrymme taas junan avustuksella Riihimäelle punkkaamaan ystävämme luokse. Niin bussimatka kuin kaverimme kämppä on täynnä cosplayn viime hetken tekoa. Minulla vähemmän, Tsuyamilla enemmän. Valvomme neljään asti aamulla, kun herätys soi jo viiden aikaan. Yllättävän pirteänä lähdemme kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää, jossa vastassa odottivat Satu sekä Cidi. Joukkomme kasvaa siis puolella. 

Cidi, Tsyuami, minä, Satu ja random animepoitsu © KC

Ruotsissa matka jatkuu lentoasemalta metroa pitkin Tukholman keskustaan, josta Närconin oma bussikyyti tapahtumaan lähtee. Bussi on täynnä conittajia ja mukaan eksyy myös bussivänkäri, jota tekee kaikkensa, ettei bussissa vain olisi hiljaista. On yhteislauluja, pelejä ja tarinankerrontaa – englanniksi totta kai. Bussimatka kestää kolmisen tuntia, kunnes auto kaartaa yliopiston pihaan, joka kuhisee animehahmoja.

''Neljäpäiväinen coni alkaa torstaina 24.7 ja loppuu sunnuntaina 27.7. Suomalaiselle conikävijälle tämä on hankala käsittää. Normaalisti meidän conimme kestävät kaksi päivää ja osa vielä noiden päivien välisen yön. Maksimimäärä on kolme päivää ja kaksi yötä. Mutta että neljä päivää ja kolme yötä? Miten ohjelma voi edes riittää? Vastaus on yksinkertainen: ei se riitäkään.''

Ensimmäinen ero, jonka Närconissa huomaa on ohjelmien vähyys. Ohjattua ohjelmaa conissa on huomattavasti vähemmän, päivässä saattaa olla alle kymmenen ohjattua ohjelmaa, jotka löytyvät ohjelmalehtisestä. Nämäkään ohjelmat eivät kestä suunnattomia aikoja, vaan voivat loppua jo tunnin kuluttua. Suomalaisen conikävijän silmään tämä tuntuu hassulta kun on tottunut siihen, että con vilisee ohjelmaa ja kävijänä joutuu jo tekemään ihan kunnon suunnitelmaa, millä aikataululla pitää lähteä paneelista x, että ehtii pajaan y ja miittiin ö. 

Me tapaamme Päivin sovitulla tapaamispaikalla pienen etsinnän jälkeen ja rutistamme toistemme kylkiluut palasiksi. Sen jälkeen jätämme Satun Päivin huomaan ja lähdemme kolmistaan Tsuyamin ja Cidin kanssa suunnistamaan taksilla kohti keskustaa - meidän majoitustamme.

Hotelli löytyy taksin avulla kivuitta ja hotellissa sitten aletaan valmistautua illan koitokseen, nimittäin duo cosplaykilpailuun.  Olimme Tsuyamin kanssa osallistuneet kyseiseen kisaan ja meidän olisi tarkoitus kiivetä lavalle joskus illalla. Siksi näin summittainen käsitys, koska olimme ainoastaan tietoisia siitä, että meitä kaivattaisiin viiden aikoihin conissa.

Kuitenkin meille tuli kiire ja Satu ehti jo soittaa, missä olemme. Cidi pudisteli päätään vierestä, kun kaksi naisihmistä pakkaa kiireellä cossikamojaan mukaan ja yrittää epätoivoisesti pukea edes jotain säädyllistä päällensä.

Cosplaykilpailutkin näyttäytyivät aivan eri lailla. Torstaina kisaaville cosplayaajille ei ollut varattu erikseen pukuhuoneita, kerrottu aikatauluja ja kaikki näyttivät etenevän mallilla ”kerrotaan kun ehditään”. Tuomarit eivät normaalikilpailuissa olleet kiinnostuneet katsomaan pukuja tarkemmin ja näyttivät lähinnä hämmästyneiltä, kun tällaista heiltä kysyi. Myös palautemahdollisuus oli jotain aivan outoa.

Kisassa itsessään taas ei ollut suomalaisille tuttua haastatteluosuutta tai poseerausta. Lavalle tultiin esiintymään ja sitten lähdettiin pois, that’s it. Voittajat kerrottiin etukäteen, jotta he osasivat tulla lavan luokse odottamaan voittajien julkistustilaisuuden alkaessa lauantaina. Tätä samaa käytäntöä ei tosin hyödynnetty NCC:ssä, vaan Suomi sai jännittää muiden mukana, kunnes juontaja mainitsi voittajan. Tämä voittajien etukäteen kertominen oli meille henk. koht. pettymys, koska osana kisakokemusta oli meidän mielestä hauska jännittää katsomossa, tulisiko oma nimi julki (ei muuten tullut, ihan näin btw).

Ohjelmista puheenollen, kaikkia ohjelmia ei löydy edes ohjelmalehtisestä. Tiedot tällaisista ohjelmista saa, jos osaa katsoa conalueen valopylväitä ja seinänvierustoja. Ilmoituksia erilaisista turnauksista, miiteistä ja pajoista on liimattu sikin sokin pitkin conaluetta. Ja aluetta vielä riitti.

© KC

Kampuksen päästä päähän kävelyyn sai varata aikaa, sillä alue oli iso. Con oli laajentunut aiemmista vuosista entisestään ja nyt mm. myyntisalit olivat ihan toisella laidalla kampusta, kuin esimerkiksi lattiamajoitus. Jos lattiamajoituksesta halusi ensitöikseen lähteä käymään myyntisaleilla, sai siinä mukavan aamulenkin aikaan, kun käveli kilometrin-parin matkan toiselle puolelle kampusta.

Con erottui muutenkin Suomalaisista vastineistaan kuin ohjelman vähyydellä. Ensisilmäyksellä con vaikutti jo tapahtumana enemmän festarilta kuin conilta. Kampusalueella oli pystytettynä erilaisia kojuja joista pystyi ostamaan itselleen syötävää (esimerkiksi hampurilaisia, hattaraa sekä muffinsseja), juotavaa ja pieniä ”matkamuistoja” (kuten Närconin logolla varustettujua juomakuppeja). Kampusalueen reunamilla oli taas pystytettynä conittajien telttoja, joissa osa kävijöistä yöpyi ja vietti vapaa-aikaansa cossipuvut päällä. Alueelta löytyi myös suomalaisvalmisteisia vesikärryjä, joista pystyit laskemaan itsellesi auringon lämmittämää, haaleaan teehen sopivaa vettä. Ja jos tämä vesimäärä ei vielä riittänyt, pystyit aina suunnistamaan askeleesi Närconin uima-altaalle, jossa tapahtuman aikana moni cossaaja näytti hyvin viihtyvän.

Ruokatauko kojueväiden kanssa © KC

Sunnuntaina yleistä hengailua ja ainuita todisteita siitä, että Sister Sweden kävi Ruotsissa. © KC

Ruokapaikat olivatkin hyvin edustettuina Närconissa. Kojuja löytyi ulkoa, mutta kampuksen sisäpuolella pystyi käymään myös kahvilassa ostamassa itselleen lämmintä syötävää, tai saattoi kipaista muffinssi kahvilaan kasaamaan itselleen unelma muffinssin. Kampusalueella oli myös paikallinen kioski joka veti asiakkaita koko conin ajan. Kioskista löytyi myös meidän kioskeista tuttuja tuotteita aina vesipulloista kolmioleipiin. Tämän plussan lisäksi conialueella oli myös ATM-automaatti josta saattoi nostaa rahaa – aina siihen asti kunnes automaatti oli tyhjä.

NCC-kisan ansiosta paikalla oli paljon ulkomaalaisia cosplayaajia ja tämä kuului erilaisena kielten kirjona conpaikalla. Myös cosplaykulttuuri eri maiden välillä näkyi välillä selvästi. Jos satuit kommentoimaan Suomeksi vastaantulevan henkilön pukua:

”Onpa hieno, näyttäisi olevan itse tehty!” saattoi vastaukseksi hyvinkin kuulua: ”Kiitos!” Ruotsalaisten keskuudessa ostopuvut kun näyttivät olevan aivan erilaisessa suosiossa, mitä Suomessa. Ostopuvuilla sai mm. osallistua esityskilpailuun, koska puvut eivät olleet millään lailla arvostelun piirissä.

Cosplay ensiapuhuone. © KC

Con tarjosi myös cosplaykilpailujen ohella mm. laulukilpailua, muffinssi kahvilaa, conkirppistä sekä mahdollisuuden cosplayn korjaukseen. Con oli varannut tätä varten yhden luokkahuoneen, jossa conittajan oli mahdollisuus käydä pukunsa korjaamassa veloituksetta. Paikalla oli kaikkea kuumaliimasta alkaen aina ompelukoneisiin saakka. Ikävä puoli tässä huoneessa kuitenkin oli se, että kukaan ei tuntunut vahtivan, miten kauan vietit siellä aikaasi. Osa conittajista saapui vain hengailemaan tilaan kaveriensa seuraksi ja täyttämään näin pöytätilaa ja osa alkoi kasaamaan pukuaan vasta conissa. Cosplayaaja, joka halusi korjata ratkenneen saumansa ompelukoneella, saattoi hyvinkin saada odottaa useamman tunnin, jotta pukujaan ompelevat tulivat hetkeksi pois koneen äärestä sovittamaan tuotoksiaan.

Myös myyntipöytäsalissa löytyi eroavaisuuksia Suomen vastaavaan. Suomessa piraattituotteiden myynti on ehdottomasti kiellettyä ja usein kiinni jäänyt myyjä ei tule enää seuraavissa coneissa myymään. Ruotsissa piraattituotteiden myynti ei kuitenkaan ole kiellettyä ja piraatteja myydään paljon. Tämä on hankalaa niille harrastajille, jotka eivät piratismia tue. Moni piraattituote on laitettu oikean tuotteen kansiin ja kopioitu näyttämään aivan alkuperäiseltä, mutta esim. animen kohdalla voit hyvinkin huomata vasta katsomisvaiheessa, että kuvan päälle ilmestyy outoja tekstejä tai mainoksia saattaa ilmaantua välistä.

Tuttuja myyjiäkin oli paikalla.

Se, mikä oli tässä conissa aivan ihanaa, oli Suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunne. Kun Päivi Asikainen kuulutettiin Nordic Cosplay Summitin voittajaksi, puhkesi koko pieni Suomen kannatusjoukko sellaiseen huutoon, ettei siihen pystynyt edes koko Ruotsin kannattajajoukko.

Oli upeaa huutaa takarivissä Päivin nimeä ja heilutella Suomen lippua. Tämän älämölön saattelemana jostain ihmispaljoudesta juoksi eräs Suomalainen ja hyppäsi kaulaani. Me halasimme toisiamme, huusimme ja itkimme yhdessä. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, mutta mitä väliä sillä oli? Me jaoimme aivan saman ilon keskenämme: Suomalainen cosplayaaja oli voittanut!

Tapahtumana Närcon on hyvin erilainen mitä Suomen conit ja selkeästi tarkoitettu enemmän hyvien kelien tapahtumaksi juuri telttojen ja ulkotilojen vuoksi. Paikan päälle on vaivaton päästä ja englannilla pärjää kyllä koko matkan ajan, joten suosittelen lämpimästi kaikkia kiinnostuneita varaamaan itselleen lipun Närconiin ensi kesälle.