© David Johansson |
Sarja: Queen's blade
Cossaajat: Tsyuami ja minä
Närconissa kisaaminen eroaa paljon meidän coneissa kisaamisestamme. Aina ilmoittautumisesta lähtien. Ilmoittautumisessa kun ei näytetty osaavan sanoa yhtikäs mitään - edes kisan aloituksen kellonaikaa.
Lavaharjoittelua, kisa käytiin ulkolavalla. © Cidi |
Tätä varten meille ei ollut erikseen pukkaria. Pukkarin virkaa toimitti yleinen cosplayn ensiapuhuone, joka oli universaali, eli kaikki saivat sinne tulla. Hengaamaan tai korjaamaan pukujaan. Minulle tämä ei ollut ongelma, koska olin lavalle joka tapauksessa menossa alusvaatteisillani. Hypin siis myös luokassa alusvaatteillani ja sain aikaan hermostuneita sekä huvittuneita reaktioita.
Ohjeistus, kuinka pukea kauluksen omaava cosplayosa päälle jo meikatun naaman yli. ©KC |
Minulla puku oli muuten valmis, paitsi nunnan päähine piti ommella peruukkiin kiinni ja jalkapanssarit piti liimata ihoon kiinni. Kyllä, ihoon kiinni. Tämä oli minun ratkaisuni tähän panssarin tekoon ja voin sanoa, ettei se ollut kaikkein paras ratkaisu.
Todella rentoa istumista jalkapanssarien liimauksen jälkeen. |
Koska meillä oli yllättävän kiire kaiken häslingin keskelle, emme olisi koskaan selvinneet kahdestaan kasaamaan itseämme. Tätä varten ystävät ovat ja apuun riensivät Päivi ja Satu omilta kiireiltään. Tunnin yöunien, kiireen ja hämmennyksen keskellä tämä avuntarjous aiheutti sen, että kisakumppanini pidätteli kyyneliään, ettei purskahtaisi itkuun, niin liikuttunut hän avusta oli.
Tiitin kasaan parsimista ja minun yleistä häröilyä. |
© David Johansson |
Tuomarointi oli erilainen, mihin oli tottunut. Kukaan ei halunnut nähdä pukuja lähempää. Puvuista kysyttiin muutama kysymys ja sen sijaan, että olisi kysytty, mikä onnistui parhaiten tai mihin olet tyytyväinen, tuomarit hakivat negatiivisia puolia. Mikä oli hankalinta tehdä, mitä tekisit toisin, mikä kohta puvussa on sinusta huonoin? (omalla kohdalla voin sanoa, etten ollut tyytyväinen jalkapanssareihin).
Kun tuomarointi oli ohi, oli meillä luppoaikaa aina iltaan asti. Kisat alkoivat vasta iltamyöhäisellä ja meidän vuoromme kiivetä lavalle taisi olla lähempänä puolta yötä.
Kisavangit. ©KC |
Kisat olivat nopeasti ohi. Meidän nimenne mainittiin (TentacleGirls) mutta sarjaa tai hahmoja ei kerrottu. Kiipesimme lavalle, esiinnyimme ja tulimme pois. Ei poseerauksia, ei kysymyksiä, ei mitään.
© Cidi |
Lavan takana esitystämme kehuttiin ja muutama tuli ihmettelemään hajonneita proppejamme. Tsuyamin viikate ja minun *peliristini hajosivat taistelun tuoksinnassa, mutta olimme varautuneet siihen. Oli parempi hajottaa propit kuin vain esittää osuvansa toisen aseeseen.
Kisojen jälkeen voittajat saivat heti tietää sijoituksensa, vaikka se paljastettiinkin suurelle yleisölle vasta lauantaina. Tämä oli minusta harmi, koska kisakokemukseen omalla kohdalla kuului jännittää aina viimeiseen asti, tuliko sijoitusta vai ei. (ei tullut btw.)
Tuli myös opittua tässä esityksessä peruukin kunnolla kiinnittämisen tärkeys. Peruukkini lähti putoamaan kaatumiseni jälkeen ja omat hiukset paistoivat n. puolivälistä asti peruukin alta hyvinkin selvästi. Minulle ei ole koskaan ennen käynyt näin, mutta en kyllä ole koskaan ennen ihan yhtä vauhdikasta esitystäkään tehnyt. Pienenä vinkkinä siis: varmistakaa, että peruukki on kunnolla kiinni.
Youtubessa on kaikkien torstaina esiintyjien esitykset nähtävillä. Meidän esityksemme alkaa n. 1:16:00.
Kokemuksena kisa oli kannattava käydä, mutta en olisi vastaavaa epätietoisuutta Suomessa kestänyt. Tuli myös huomattua, että Ruotsissa arvostettiin esityksiä, jossa taustalla pyöri nauha ja kuului musiikki ja esiintyjät pyörivät lähinnä lavalla esitellen pukujaan. Tämä sama buumi taisi olla Suomessa muutamia vuosia takaperin...?
Kiitos ihanalle parille, edelleen tulee superhyvä olo, kun ajattelen meidän esitystä. Oli kivaa! ^_^
VastaaPoista