Tracon 9 ja NCC karsinnat

Con on ohi yhdessä viikonlopussa, mutta siihen valmistauduttiin n. kuukausi. Tuntuu jotenkin omituiselta, että olet koko kuukauden ajatellut vain cosplayta ja sitten se on ohi parissa hassussa päivässä. Jotka kaiken lisäksi tuntuvat vain muutamalta hassulta tunnilta.

Lauantaina omat suunnitelmani menivät uusiksi, koska lähdimme ajamaan Tampereelle myöhemmin kuin oli tarkoitus ja pukujen laitto (omani lisäksi siis) kesti kauemmin mitä luulin, enkä ehtinyt erään foorumin miittiin klo: 12.00. Tästä olen itse hyvin pettynyt, mutta asialle ei mahda mitään.

Kävin kuitenkin nukkemiitissä, joka oli aikamoinen pettymys. Oletin, että joku olisi ollut esittelemässä nukkeja, mutta näin ei käynyt. Tervehdysyritykseni (johtuisiko cossistani?) jätettiin myös huomiotta. Tuli hieman sellainen fiilis, että ensikertalaiset eivät ole kovin tervetulleita tähän tapahtumaan. Tarkennuksena siis, että olen ostanut itselleni mini pullipin, joka oli mukanani tuolla.

Lauantai meni muutenkin aika kiireessä, en ehtinyt edes myyntipöytäsalissa käydä! En ymmärrä, mihin kaikki aika meni.

Lauantaina kierrätin jälleen kerran vanhaa Itachi cosplaytani, jonka olen vannonut jättäväni eläkkeelle. Nyt en enää edes kehtaa sanoa tuota, vaan suosiolla korjaan nuo kengät, housut (kuluneet osittain puhki, wtf?!) ja peruukin. Tiedän kuitenkin jo nyt, että tulevaisuudessa lähipiirissä tulee olemaan Naruto-cossaajia ja voin silloin liittyä aina mukaan Itachilla.

Niin, siis lauantaina olin jälleen Itachina, koska mukanani oli Jiraiya Sennin ja ajattelin, että hänelle olisi mukavampaa, jos seurassa olisi edes toisena päivänä samasta sarjasta oleva cossaaja. Minun pukuani ei liiemmälti kuvattu, mutta Jiraiyaa onneksi senkin edestä. Tämä oli minusta aivan todella upea juttu, koska yritän kovasti aivopestä tutustuttaa kaveriani cosplayn maailmaan.

Lauantain huippu-juttu tapahtui heti ruokailusta palatessamme. Olimme kävelemässä Tamperetalon ohi autoilla käymään, kun meidät pysäytettiin englanniksi ja eräs tummaihoinen mies halusi ottaa meistä kuvan. Otimme taisteluposen ja mies aivan hihkui innosta. Kun hän huomasi silmäni, hänen oli pakko kuvata nekin läheltä. Ja pitää kunaitani kädessä. Ja koputella kaverini cossin osia. Ja ihailla meitä, kertoa miten upea sarja Naruto on, ihmetellä tapahtumaa ja hyppiä paikallaan hihkuen innosta. Ja kyseessä oli minua vanhempi ulkomaalainen mies. Minusta oli aivan uskomattoman upeaa nähdä, kuinka iloinen tämä mies oli! Hän ei ollut tiennyt tällaisten tapahtumien olemassaolostakaan ja kyseli meiltä innokkaasti kaikkea mahdollista. Kun hän lopulta lähti luotamme näin n. minuutin kuluttua, kuinka mies oli jo innoissaan hyppimässä uuden cosplayn ympärillä ja erotin sanoja: "gorgeous! Wonderful! Oh I'm in heaven!"

Muistan, kun minulla oli tuo vaihe vielä päällä. Vaikka en silloin fyysisesti hyppinytkään, kaikki cosplayt olivat jotain superhienoa, kaikki vähänkään conittajien näköiset vaikuttivat superkivoilta tyypeiltä ja kaikki ohjelma oli niin kiinnostavaa, että repesi kun yritti ehtiä kaikkeen.

Vaikka ohjelmiin tai mihinkään muuallekaan en liiemmälti ehtinyt, ehdin käydä kuitenkin katsomassa WCS karsinnat, Hardcore hallcosplay ja Missimissari kisat. Olin itse hyvinkin tyytyväinen kisojen tasoon, vaikka hall-kisasta olenkin mutinoita kuullut. Johtuu kai siitä, että itse sain pyöriä backstagella myös lauantaina ja nähdä pukuja hieman lähempää ja pystyn sanomaan, millaisia ne olivat.

WCS karsintaa sekä esityskisaa oli taas ilo katsoa. Mukana oli kyllä sellaisia esityksiä ja pukuja jotka eivät itseä hätkähdyttäneet ja joille harjoittelu tekee vielä hyvää, mutta niinhän niitä aina on. Minä olen yksi niistä. Mutta voittajapari ansaitsi kyllä finaalipaikkansa, esitys oli aivan upea ja samoin puvut! Nyt vain kun katseli noita esityksiä, joutui ihan miettimään, pitäisikö oma WCS idea miettiä sitten uusiksi. Nyt top 3 koostui aika lailla noista rakkaustarinoista.

Random kuva mustelmasta, jonka sain NCC karsinnoissa. Rakastan harrastusta niin paljon, että sieltä tulleet mustelmatkin ottavat sydämen muodon.

Sunnuntaina minulla oli vihdoin ja viimein aikaa käydä myyntipöytäsalissa, mikä oli enemmän kuin omituista. Tällöin kuitenkin oli NCC- karsinnat, joihin olin osallistunut. Olin jo vitsaillut edellisenä päivänä, että karkaan vessareissulla eikä minua enää sen jälkeen näy. Vaikka olin ollut aivan todella hermostunut koko viikon ja varsinkin edellisenä iltana ja vielä samana aamuna, ei minua hermostuttanut läheskään niin paljon enää pukuhuoneessa. Tuomaroinnin jälkeen minua ei itse asiassa hermostuttanut enää ollenkaan. Tunsin kummaa hyvää fiilistä.

Kuvan ottaminen bäkkärillä on vakavaa puuhaa.

UruharaFC:n Satu toimi minulla avustajana ja olen siitä todella kiitollinen. Olen myös kiitollinen Päiville, joka kävi välillä katsomassa, että kaikki on ok ja muistutti syömisen tärkeydestä. Oli myös upea saada sellaista apua bäkkärillä mitä ei ollut koskaan ennen saanut. Oppi näkemään asioita ihan eri tavalla ja huomaamaan, miten vaivatonta on kisata jos mukana on oikeasti joku, joka osaa ja tietää asioita. Ei itse tarvinnut koko ajan miettiä, onko asu likainen tai rytyssä, moneltako pitää olla missäkin, onko kaikki lavasteet valmiina ja kuka ne vie lavalle... Kunhan itse hoiti itsensä kuntoon, niin kaikki muu kyllä järjestyi.

En lähtenyt hakemaan voittoa (klisee varmasti monen korviin) vaan lähinnä haastamaan itseni. En ole koskaan tehnyt niin tarkkaa ompelutyötä, misä Siguin kanssa olen tehnyt. Olen sen verran ylpeä tästä ompeluksesta (varsinkin hameesta) että jos jotakuta kiinnostaa tulla tulevaisuuden coneissa tarkemmin katsomaan, kysymällä saa kurkata hameen alle! .... eikun mitä?!
Jalkapanssarit eivät sitten onnistuneet yhtään sen paremmin kuin aiemmatkaan, mutta teen puvun teosta erikseen päivityksen, jossa marmatan nuo viat.

Kenraaliharjoitus sujui huomattavasti paremmin kuin itse esitys, miksi? Lavaste toimi silloin moitteetta, lava saatiin pimeämmäksi rukouksen kohdalla, jolloin pantsujen hohde näkyi kunnolla, jalkapanssarit kestivät polvistumisen, lyönnit osuivat paremmin kohdalleen, hiha ei tarttunut kiinni aseeseen ja murskaus sujui just eikä melekeen oikein. Esityksessä näin ei käynyt.

Mutta...

Kaiken kaikkiaan Tracon oli minusta mukava tapahtuma. Pieni kiire sopii itselle paljon paremmin, mitä täysin päättömänä hengailu.

Toimin myös Japanpopin twiittaajana koko viikonlopun, mutta se ei mennyt kovin mallikkaasti. Pienellä alueella useita matkapuhelimia ja verkot olivat ylikuormittuneet tämän takia. En siis pystynyt lähettämään twitteriin melkeinpä yhtään kuvaa.

Mutta sen sijaan, tässäpä olisi Siguin lavakuvia, mitä olen netistä onnistunut onkimaan itselleni. Vilauttelin lavalla jälleen kerran - nyt ihan kotiyleisön edessä.

"God, help me to destroy the heretics."
© Katariina Ihalainen

© Katariina Ihalainen

© Simo P.J Ulvi

Rikkinäiset jalkapanssarit. Eivät kestä polvistumista.
© Katariina Ihalainen

Extrana vielä mitä tapahtuu, kun murskaus ei mene niin kuin Strömsöissä. Tämän takia:
a.) tiilen pitää olla heilumatta
b.) pitää osata lyödä oikealla kohdalla.

Mustelma muuten muuttuu päivän mukaan, tänään se kiertää kokonaan ranteen ympäri.

In English:
I was in NCC (Nordin Cosplay Championship) preliminary in Tracon. I didn't get the place, but it doesn't matter, I had really fun.