Maria Aho - Muinaisten Turskien basisti

Pöytä on katettu 

syökää juokaa naikaa 

Tuhansien järvien ja mahdollisuuksien maa 

levittäytyy eteeni kuin halpa huora 

Ensikertalaiselle tämä alussa oleva ohjepätkä aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Yhdistettynä Facebook sivujen seksintäyteiseen keskusteluun syntyy pienoinen paniikki siitä, millaisiin orgioihin sitä oikein ollaan menossa. Moni pelaaja ei ole ottanut huomioon, että mukana on myös ensikertalaisia, joille larpissa tapahtuva seksi, väkivalta ja muut fyysistä kontaktia vaativat kanssakäymiset ovat täysin pimennon peitossa. Odotin vähintäänkin näkeväni puolialastomia henkilöitä.

" Olet tuuliajolla, mutta onnellinen. Olet ajoittain vitunkin sekaisin, mutta sinä rakastat tätä kaaosta, tätä vapautta. Otat ilon irti jokaisesta hetkestä. Ainoa pysyvä ihmissuhde sinulla on kymmeneen vuoteen ollut vain bändisi kanssa. Rakastat noita tyyppejä, he ovat sinun perheesi, ja tekisit mitä vain pitääksesi jengin kasassa. "

 Eli minulle tärkeintä on bändini. Ok. Mutta ketä on bändissä? Minulle täysin tuntemattomia tyyppejä, joista minulla ei ollut mitään tietoa ennen peli-iltaa. Solistina bändissä toimivasta - Akia pelaavasta larppaajasta - olen saanut jonkinlaisen kuvan Facebookin kautta. Hieman omituisen oloinen tyyppi, tosin ei sillä samalla tavalla, kuin cosplayaajat ovat. Hän on minua reilusti vanhempi ja kokeneempi. Pelkään jo valmiiksi, mitä tuleman pitää, kun häneltä tulee yksityisviestiä. Mitkä ovat meidän rajamme, mihin saa koskea, onko bändin jäsenet harrastaneet seksiä keskenään?

Tässä vaiheessa meinaan juosta jo karkuun, kun kuulen hänen vastauksensa. Jälkikäteen tiedän sen olleen hyvin pervo vitsi, mutta pienessä jännityksessä ja paniikissa en osannut sitä edes ajatella niin. Jälkikäteen minua naurattaa, kuinka herkkä olin tuossa tilanteessa. Ihan kuin muka olisin oikeasti joku siveyden sipuli, joka miehen elimen muotoisen porkkanan nähdessään ryntää pesemään silmänsä ja pyytämään anteeksi aviopuolisoltaan, koska on nähnyt jotain niin rietasta.

"Olet sotkeutunut tosi syvälle asiakkaana lääke- ja huumekauppaan. Ostat kummia uusia huumeita mistä ikinä saatkin, varsinkin jos niille luvataan epätyypillisiä vaikutuksia." 

Tämä on sellainen, joka pysäyttää minut. Mitä? Käytänkö huumeita? Moraalini huutaa minulle vastaan, vaikka järki kuiskutteleekin korvaan, että kyse on pelkästään leikkimielisestä pelistä, jossa näyttelen narkkaria. Silti moraali huutaa kovaa päälle. "Sinähän vihaat huumeidenkäyttäjiä, olet vartija, olet nähnyt mitä ne saavat aikaan, haluatko todella esittää sellaista?" Puistelen päätäni tuijottaen hahmoni esittelyä. Kyllä minä tulen siitä kunnolla selviämään - kaikesta huolimatta. Moraalini mäkättää edelleen korvaani tyytymättömänä päätökseeni.

"All Stars Pharman Recruit (Tiitiäinen) – kuuma tapaus. Olette Jyväskylän öissä kohdanneet silloin tällöin, ja oli homma sitten suutelua tai jotain enemmän, se on aina nautinnollista."

Tässä vaiheessa tuppasi naurattamaan. Onhan meiltä moni coneissa käynyt kysymässä, olemmeko lesboja ja aina olemme kieltävästi vastanneet. Nyt sitten pitäisi ihan sellaista esittää. Tosin molemmat olimme tuon kyselysä etukäteen valinneet, ettö mieluiten olemme pari, kuin esittäisimme jonkun miespuolisen henkilön kanssa heteroparia. Molemmat meistä ovat varattuja ja kummankaan mies ei osallistunut peliin, joten turvallisuussyistä tämä oli paras ratkaisu. Ja edelleen teroitan: emme ole tyttöpari, olemme vain päästämme vialla.

Kuten tosiaan aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, niin sain Päiviltä asusteet tuohon omaan proppiini. Lainasin itse Tiitiäiselle kaikkea pinkkiä (kuten mm. pinkit cyberloxit) jota olin suunnitellut aiemmin itselleni puettavan.

Lauantaina Tiitiäisen juna saapui hieman yli yhden Jyväskylään, josta lähdimme Eurokankaaseen ostamaan minulle sinistä satiininauhaa. Ikävä kyllä oikeaa väriä ei löytynyt, joten jouduimme käymään vielä  H Keinosessa katsomassa. Ikävä kyllä kovin korkealle en itse kyseistä kauppaa arvosta. Valikoimat ovat todella laajat (eivät myy kankaita, mutta maasta taivaaseen nappeja, lankoja, vetoketjuja, nauhoja etc.), mutta asiakaspalvelu...mikä se on?

Tällä kertaa kumminkin koin positiivisen yllätyksen, kun paikalla oli pelkästään nainen. Hän oli jopa ihan ystävällinen ja ostotapahtuma päättyi hyvin. Pientä vitsiäkin siinä tuli jopa heitettyä, joten tällä kertaa en kironnut mielessäni, etten koskaan enää astu liikkeeseen, jollei ole äärimmäisen pakko. Sain myös mukaani ihanaa, sähkönsinistä satiininauhaa korsettiini!

Meikkaamisessa ja vastaavassa meni yllättävän kauan. Olimme itse asiassa tunnin myöhässä, mihin liittyi kyllä osin sekin, että eksyimme lopulta yo-kylässä, kun emme tienneet minne mennä. Olen aina vihannut kulkea yo-kylässä, koska kirjaimet eivät ole ihan loogisessa järjestyksessä ja talot näyttävät samalta. ("Tuossa on D...mutta miksi sen vieressä on talo H? Voi kele!")

Pelipaikalla tutustuimme pikapikaa kanssapelaajiimme ennen pelin alkua, joka minun tapauksessani kattoi bändin. Myös pelin diileri The Finn kävi esittelemässä itsensä minulle, jolloin tiesin, minkälaista heppua minun tuli vältellä. Olisin nimittäin kyseiselle fikserille velkaa suurin piirtein elämäni, kun olin häneltä ostanut huumeita enemmän kuin tarpeeksi. Oli muuten tyylikäs hahmo - ihan näin ohimennen.

Peli pääsi alkamaan ja tunsin, kuinka jännitys kupli vatsassa. Aluksi oli hyvinkin teennäinen olo, kun yritimme bändin kanssa olla läheistä perhettä kumminkaan tuntematta toisiamme. Mutta mitä pidemmälle peli meni, sitä vähemmän tuli itsellä ainakaan enää jännitettyä. Ihmettelimme kyllä Tiitiäisen kanssa jälkikäteen, miten vähän olimme oikeasti lesboilleet pelin aikana. yleensä coneissa käyttäydyimme paljon avoimennin ja häiritsevämmin. Tosin syy oli ehkä aloituksessa, josta useampi kokenut pelaaja oli palautetta antanut. Itsehän en osannut edes kiinnittää huomiota.

Kuulemma pelin alussa seksin, aseiden sekä tappeluiden kieltäminen oli turhaa ja teki pelistä turhan hiljaisen. Ihmettelin kyllä itsekin, kun bändin jäsenten (tai ainakin minun ja Akin) elämä oli huumeet, alkoholi, rähinä ja seksi, mutta ne eivät tuntuneet toteutuvan pelissä. Kuulemma kyseinen kielto oli syy näiden osien puuttumiseen, mikä sunnuntaina ilmeisesti (?) jätettiin sanomatta ja rähinääkin syntyi. En tiedä sitten, olisiko peli ollut miten paljon erilainen, jos tällaisia elementtejä olisi ollut. Vaikea sanoa.

Tiivistettynä peli meni minusta hyvin, vaikka loppu ajasta pelattavaa ei oikein ollutkaan. Vakidiilerimme kertoi heti alussa, ettei huumeita toimita, ja etsin niitä sitten kaikilta muilta. Onnistuin myös The Finn:iä pakoilemaan suhteellisen kauan - sekä hänen kätyriään - kunnes hän sai minut kiinni ja nakitettua omiin bisneksiinsä mukaan.

Totaalinen hajoaminen tapahtui tanssilattialla, kun vein DJ Michelle Silverille (oli meillä Katsussakin DJinä) bändimme demolevyn, josta pyysin soittamaan yhden kappaleen. DJ laittoi paikallisen suuruusbändin levyn soimaan ja repeäminen oli täydellinen niin kaikilla bändin jäsenillä, kuin ykkösfanillamme Astalla. (Tiitiäinen) Tiiti oli aiemmin miettinyt, tunnistaakohan DJ enää meitä, mutta kappaleen lähdettyä soimaan, siitä ei ollut mitään epäilystä. Pientä ittuilun makua oli ilmassa, mutta me vain räkätimme musiikkivalinnasta. Aki oli kumminkin meillä solistina ja soitimme raskasta hevia/punkkia/metallia/mitälie ja kappale oli aivan kaikkea muuta.

Kyseinen kappale oli siis tämä:

Aion itse jatkossa kyllä käydä pelaamassa myös larp-pelejä, koska vaihtelu cosplayhin on vapauttavaa. Vaikka omalla tavallaan samanlaisuuksia löytyy, on kumminkin larppaamisessa mukana myös hahmo, jota tulee esittää koko pelin ajan. Sain myös paljon uusia kontakteja sekä tuttavuuksia, joita osia lupasin käydä pyörittämässä joissakin coneissa. Heitä kun kiinnostaa taas cosplaykulttuuri, joka on heille täysin vieras harrastus.

Ja tosiaan, sain myös proppitaputukset, sekä lempinimen NT - nänniteippi. Olin sen verran vainoharhainen tämän pelin kanssa, että olin varmuuden vuoksi käynyt ostamassa nänniteipit ja teipannut ne kiinni korsetin alle. Just in case, jos joku olisi vaikka vetäissyt korsettini alas. 

Laittelen vielä kuvia tuosta illasta, jotta voitte itse nähdä, miten häiritsevän näköinen olin.

Meikki on tehty disharmonia-periaatteella, eli toinen silmä on meikattu eri lailla kuin toinen. Oikeassa silmässä oli myös UV valossa hohtava (ei muuten hohtanut) piilari. Koska piilari oli kokonaisuudessaan verkkoa, en nähnyt käytännössä mitään. Asteikolla 1-10, näköni oli oikealla silmällä 2.

Bändimme muinaiset Turskat, Aki, Maria ja Lilja. Akin ja Liljan naamat ovat muokattu,
koska en tiennyt, haluavatko he esiintyä välttämättä blogissani.

Minä ja kuuma vosuni Asta.