Kun anime muuttuu todeksi

Minulla on töissä aikaa (liiallisuuksiin) tutustua netin ihmeelliseen maailmaan ja lueskelinpas taas Iltasanomien otsikoista jutun Fukkacumista - tytöstä, jota kutsutaan animetytöksi. Katselin samalla tämän tapaisia videoita näistä tietyn tyylisuunnan valinneista ihmisistä.

Toinen tunnettu tyylisuunnan edustajahan on Venus Angelic - nukke jolla on isot boobsit. Tai näin netissä tyttö tunnetaan. Samoin youtuben hittilistalla kulkee nimi Kotakoti. 

Iltasanomien jutussa Fukkacumin kerrotaan harrastavan animea ja on vienyt harrastuksensa hieman pidemmälle roolileikin muodossa. Tässä viitataan minusta suoraan cosplayaamiseen, costume play, minkä voisi vapaasti suomentaa roolileikiksi.

Samoin aiemmin kyseinen lehti (sekä iltasanomat) oli tehnyt jutun Venus Angelicista, jota kautta itsekin tytön bongasin muutama vuosi takaperin. Ja sama oli hänellä, puhuttiin anime ja japaniharrastuksen siirtämisestä eteenpäin pukuilun muodossa. Silti minusta Venuksen pukeutumisessa kyse on enemmänkin lolita ja gyaru tyylisuunnasta kuin cosplayaamisesta.

Jäin miettimään näiden tyttöjen pukeutumista sekä sitä, miksi se olisi hyödyllistä cosplayaamisessa. Molemmathan osaavat tämän silmiä suurentavan meikkitekniikan. Suomessakin on nähty animesilmien meikkaajia, mutta lähinnä ihan piirrostyylillä.

Ja tarkoitan nyt näiden silmien meikkaajia:

Yleensä kyseinen silmä meikataan oman silmän päälle aina kulmaan asti. Kuvattaessa omat silmät pitää kiinni

Monissa - varsinkin tytöille suunnatuissa sarjoissa - näiden tyttöjen käyttämä meikki olisi hyvinkin toimiva. Esimerkiksi suomessakin julkaistun Tokyo Mew Mew:n päähenkilön Ichigon silmär ovat hyvinkin suuret, mutta harva cosplayaaja sitä alkaa korostamaan, koska se ei ole tarpeellista. Jokainen meistä tietää, että anime on eri asia kuin aito elämä, mutta silti silmien korostaminen tuo lisämaustetta cosplayaamiseen. Usein näkeekin asuja, joissa jokin asia on toteutettu eri lailla kuin yleensä ja siihen kiinnittää huomiota. Yleensä oma reagointini on: "Vau. Miksi kukaan ei ole aiemmin tuota keksinyt?" ja ensimmäisen rohkean ideoijan jälkeen copymakerit lähtevät liikkeelle ja kyseistä ilmiötä - oli se mikä tahansa - alkaa näkyä joka conissa. Mikä on hyvä, koska toisia katsomalla, kopioimalla ja muokkaamalla tässä harrastuksessa juuri pärjätään.

Mutta missä menee raja harrastuksen ja siviilielämän välillä? Myönnän itsekin tykkääväni laittautua joskus hieman pidempään, kokeilevani jopa tekoripsiä ja tunkemalla piilarit silmiini huvin vuoksi sekä vetämällä peruukin päähäni. Ainakin saan olla kaupungilla rauhassa, kun omat vanhempanikaan eivät tunnista minua kävellessään vastaan. Mutta onko se tervettä, että aletaan muokkaamaan itseään tietyn ihanteen mukaan - tällä kertaa anime - jopa siviilielämässä?

Iltalehden jutun mukaan Fukkacum haluaa leikkaukseen, jolla saa itselleen vielä kapeamman vyötärön. Tyttö on 158cm (minun pituiseni) ja painaa 38kg. Voin sanoa, että en ole lähelläkään tytön painoa! Oma painoni on tällä pituudella / ikähaarukalla ollut kovalla treenikaudellakin vain 49kg, joten en käsitä, millä hän on saanut kyseisen massan aikaan. Epäilisin, että itselläni jo pelkät luut painaisivat enemmän, vaikka nälkiinnyttäisin itseni kuoliaaksi.

Kaikilla tytöillä yhteistä on nuori ikä. Osa on aloittanut tyylinsä 13-14-vuotiaina ja ovat nyt ikähaarukkaa 16-18. Pidän itsekin tyttöjä söpön näköisinä, mutta en kyllä millään lailla terveinä. Jos conissa minua vastaan tulisi vastaavanlainen tyttö meikattuna, olisi se minusta tervettä - se on harrastus. Siviilissä...en osaa sanoa.

Ulkonäköasiat ovat olleet tapetilla nyt pitkään varsinkin naistenlehtien uutisina, niin nuorten kuin vanhempienkin naisten. Pitää näyttää hyvältä, laittaaa hiukset, treenata ja erottua edukseen. Tottakai se muokkaa nuorten mieliä ja ulkonäköpaineet nousevat huippuunsa.

Se, mikä minua tässä ärsyttää, on median mässäily aiheella. Etsiskelin pikaisesti vanhan jutun iltalehdestä, josta luin alun perin Venuksesta ja tässähän se juttu on. Ilmiö on yhdistetty hyvin vahvasti japanilaiseen kulttuuriin sekä animeen. On vain ajan kysymys, milloin joku lehti kekkaisee, että animeharrastajat, otakut ja kaikki kulttuuriin liittyvät lieveilmiöt ovat vaarallisia nuorten ja miksei aikuistenkin kehitykselle minä-kuvasta.
Seurauksena voi olla ahdistusta, masennusta ja syömishäiriöitä.

Kiteytettynä tuohon lauseeseen voisi hysteria jo levitä. Itseäni tämä lause lähinnä nauratti. Voi aiheuttaa. Samalla laillahan nykyinen kauneusihanne tuhoaa naisten mieltä - ole laiha, ole treenattu, ole kaunis. Mieluiten jos omistat vielä 180cm rungon, 35kg painoa ja kupin D-tissit, olisit huippumalli. Mutta koska tämä aihe on kulutettu loppuun, kannattaa hakea hysteriaa muaalta - ja mikäs sen parempi, kuin vieras kulttuuri länsimaalaisille.

Cosplay on hyvin ulkonäköpainotteista, koska tarkoitus on matkia hahmon ulkonäköä ja pukeutumista täydellisesti. Jokainen cosplayaaja haluaa jossakin sydämensä sopukoissa olla hyvä ja kuulla kehuja puvustaan. Tekeekö tämä harrastuksesta vaarallisen? Alkaako meilläkin pian kipitellä kaduilla isojen, aitojen nukkejen armeijaa posliini-ihoineen ja lautasen kokoisine silmineen?

Kotakoti

Venus Angelic

Fukkacum

PS. Sittenhän löytyy juttu myös länsimaalaista piirrossarjan hahmoa- Jessica Rabbitia - matkivasta naisesta, Kristina Reista.

Kristina Rei