Japanin matkalla osa 2

Maanantai / keskiviikko tapahtumia. Eletään täällä keskiviikkoa kello 12.02, suomessa näyttäisi kello olevan 6:02.

Maanantaina lähdin käymään Tiitin vaihtarikaverin kanssa Sapporossa. Tiiti opasti kuinka ostetaan lippu Sapporoon ja yksikseen sitten hyppäsin junaan ja ajelin Sapporoon. Osasin jäädä oikealla asemalla pois! :D

Sapporo on sen verran iso paikka, ettei päivässä nyt ehtinyt nähdä kuin pintaraapaisun. Sapporossa kuulemma asuu 2 miljoonaa ihmistä, mikä on hieman eri mittakaavaa kuin joku Helsinki. Silti olin hyvinkin suosittu myös Sapporossa ja moni kääntyi katsomaan meitä kun kävelimme maanalaisella ostoskäytävällä. Myös "oppaani" hostisä oli tekemässä jotakin japanilaista rotaryvalistusta ja pääsin sitten myös heidän kanssaan kuvaan. En ymmärtänyt kuin anteeksipyynnön, kun vanha japanilainen mies tuli kanssani kuvaan.

Ja tottakai tulihan sitä käytyä jälleen purikurassa!

Kun palasin Chitoseen, kävin tervehtimässä Tiitiä hotellissa. Koska hotellissa oli kuuma, käärin automaattisesti hihat ylös. Kun sitten Tiitin pomo tuli tervehtimään minua, hän mulkaisi kättäni ja totesi: "Tatuointi ei saa näkyä." Nolona sitten vedin hihat alas ja tuijottelin kiintoisaa, punaista mattoa. Vaikka minulla on 16-vuotiaasta ollut lohikäärme vasemmassa ranteessa en vieläkään oikein muista sen olemassaoloa. Se on minulle itsestään selvyys; se vaan on.

Olin n. viiden aikoihin Chitosessa ja n. puoli kuuden aikoihin lähdin Tiitin työpaikalta kadun toiselle puolelle ostoskeskus /Eoniin. (lausutaan Ion) Muistin, että Tiiti pääsee töistä klo: 19.00 ja laitoin viestin, että jään odottelemaan Tiitiä. Raa'asti sitten kun kello tuli 18:50 Tiiti käski minun syödä jotakin. Ihmettelin, että miksi, kunnes muistin, että Tiitin työt loppuvat vasta 20.30! Pyörin siis ostoskeskuksessa siihen saakka. En ymmärrä, miten löysin niin paljon katseltavaa!

Tosin ostinkin onepiece puvun (ei siis anime One Piece= niitä housutpaitasamassa-pukuja) sellaisen mustan Hello Kittyn (tpaita+shortsit) Laittelen kuvaa tuosta kammotuksesta kun saan laitettua kuvia omalle koneelle= eli olen kotona suomessa. Siellä olisi muuten myyty onepiece puku One Piece hahmo Tony Tony Chopperista :D Hetken meinasin jo ostaa, mutta jätin kumminkin ostamatta. Puku malsoi 2890jenia, eli n. 29€.

Tuli myös ostettua kaninkorva t-paita, kamalasti sukkia, syömäpuikot omalla nimellä, hiuskoristeita, sadefigu (Youtsubassa on tällainen, laitetaan ikkunaan ja sateen pitäisi lakata) jaja...union jack-lippu paidan sekä gloomybear shortsit :D

/Eonissa pyöriessä eksyin vahingossa kimono kauppaan, jossa oli yltiö ystävällisiä myyjiä. Eräs myyjä puhui hieman englantia ja melkein juoksi kimono päällä toiselta puolen liikettä kun huomasi, että olen ulkomaalainen. Hän oli niin iloinen kun sai puhua englantia, että ei meinannut päästää minua lähtemään kaupasta. Puhun kuulemma "todella hyvää japania". Nauroin räkäisesti pääni sisällä, kun nainen sanoi tuon minulle. Ostin sitten käsin tehdyn (kangaskin oli kudottu käsin -.-') yukatan veljeni 3kk vanhalle tytölle Amandalle. Pakko sanoa, etten olisi ikinä käyttänyt euroissa niin isoa rahaa pukuun, joka menee kahdessa kuukaudessa liian pieneksi, mutta myyjät olivat niin mukavia, etten voinut sanoa ei. Ostin siis kamalan kalliin yukatan ja toivon todella, että Amanda vielä mahtuu siihen kun menen suomeen!

Tiistaina pääsin sitten kokeilemaan kukka-asetelman tekoa. Opettaja näytti ensin, kuinka asetelma tehdään ja kehotti sitten minua yrittämään "mikä tuntuu parhaalta." Opettaja oli leikannut valmiiksi
kukat joten en alkanut leikkelemaan niitä enää itse. Myös asetelmassa olleet lehdet opettaja jätti paikoilleen. Loppujen lopuksi kaksi minun laittamaa kukkaa pysyi paikallaan ja muut opettaja siirsi sitten. Mutta en ollut ainut! Katselin mitä muut tekivät, niin opettaja kävi korjaamassa kaikkien muidenkin asetelmat. Itse asiassa kenenkään asetelma ei säilynyt sellaisenaan, minun asetelmaan taidettiin tehdä kaikkein vähiten muutoksia. Erään miehen (joka toimii munkkina tässä temppelissä) asetelma aloitettiin ihan alusta.

Kaikesta huolimatta asetelma pääsi
perheen eteiseen näytille.

Tutustuin täällä muuten tosiaan myös kahteen temppelin pappiin. Otoosan on paikan päämunkki, mutta hänen lisäkseen täällä on kaksi vakinaista ja yksi hädän hetkellä soitettava. Tutustuin molempiin vakinaisiin ja toinen jutteli kanssani huonolla englannilla. Hän selitti olleensa ennen muusikko joka soitti rokkia ja metallia. Kuuntelimme samoja bänjejäkin! Mm. Metallica, Linkin park, Ofspring... Hauskoja ihmisiä täällä japanissa (:

Tiistaina okaasan sitten heitti minut vielä /Eoniin samalla, kun hän itse meni asioille. Ostin tuliaisia (gedoja, syömäpuikkoja, viuhkoja, karkkeja, kalmaria, astioita...) vanhemmilleni, sulhaselleni, neljälle kaverilleni, anopille, sulhasen veljelle sekä tottakai silmäterälleni Amandalle. Amandalle löytyisi kaikkea yltiösöpöä täältä, olen ultratäti ja vien tuhannella eurolla typsykälle kaikkea kivaa... Ah! Ja tottakai ei saa unohtaa sulhaseni suloista tyttöä - Minttua (: Hänelle tosin käyn ostamassa vielä lisää tuliaisia Ghiblikaupasta. Tyttö ymmärtää hyvän päälle, lempileffa on Totoro!

Tämän jälkeen okaasan vei minut Pewroon joka oli lähellä /Eonia (ja Chitosen juna-asemaa btw.) ja jossa oli sadan jenin kauppa! Käytin sitten sitten 3750 jeniä (virallinen hinta verojen kanssa oli muistaakseni siis 105 jeniä) joten voitte miettiä, miten paljon tavaraa mukaan lähti.

Sadanjenin kaupan yläkerrassa oli sairaala, jonne okaasan meni. Kun kiipesin itse perässä, näin okaasanin nukkuvan penkillä. Päätin sitten säikäyttää hänet vastavuoroisesti siitä, että okaasan oli säikäyttänyt minut sadan jenin kaupassa. Onnistuin!
Mitään vakavaa ei siis ollut sattunut, pikkuveli Jun oli vain hieronnassa. Sairaala oli vähän samanlainen kuin esimerkiksi Mehiläinen tai terveystalo meillä suomessa. Okaasan osti sitten minulle kaakaon <3 Jonka Jun minulle ystävällisesti otti automaatista, vaikka olisin osannut sen kyllä tehdä itsekin.

Jun (J lausutaan muuten samalla lailla kuin englannissa) halusi sitten lähtiessä välttämättä pysähtyä kakkoskerroksen kirjakaupassa katsomassa One Piece tuotteita. Ja niitähän muuten japanista löytyy kaikkialta. Melkein kaikkea mainostetaan jonkun One Piece hahmon mukaan. Suosituin on Chopperman.

Kirjakaupassakin oli kaikkea pyyhekumeista alkaen eri muodossa. Okaasan halusi välttämättä ostaa minulle lahjan, joten hän osti minulle Zoro 3D hologrammi kortin, One Piece vihon sekä Chopperman tarroja. Illemmalla sain vielä lisää kotiinviemisiä (mm. Hello Kitty ja Chopper yhdessä, erittäin suosittu ja kallis "merkki" meikkilaukun) ja meinasin jo alkaa itkemään. En ihmettele yhtään, että Tiiti yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni, ettei tarvitsisi lähteä takaisin suomeen. Täällä ollaan liian ystävällisiä! Kaikki otetaan huomioon! Ja lävistykset ovat arkielämässä sugoi :D Tosin työelämässä olisin kamala näky ja kaikki tatuoinnit pitäisi piilottaa, lävistykset ottaa pois ja hiukset värjätä yksiväriseksi.

Jun ehti keittää itselleen kolme samassa ajassa, kun minä
keitin yhden!

Illalla paistoin lihaa perheen kanssa isossa, hyvin kuumassa kattilassa. Perhettä huvitti kun yritin paistaa/keittää lihaa ja isä otti innoissaan kuvia. Olin varmaan huvittava näky, kun yritin olla polttamatta itseäni. Hyvin se loppupeleissä sujui.

Illan vietin sitten perheen kanssa olohuoneessa pelaten Junin kanssa korttia. Vaihdoimme aina peliä, jos minä satuin voittamaan. Otoosan otti myös tästä tapahtumasta kuvia. Otoosan kirjoittaa joka päivä pieneen päiväkirjaansa päivän tapahtumista ja tulostaa siihen pieniä kuvia. Kun tulin tänne, pääsin tuohon päiväkirjaan.

Korttipeli kesken.

Illalla hämmensin myös perhettä ottamalla polaroid kamerallani kuvia. Otoosanista tuli jotenkin todella hellyttävä kuva kun hän hieman kumartui käsiensä varaan ja hymyili. Hän vain sattui olemaan harvinaisen kiinnostunut kamerastani. Koko perhe sitten katseli kuvia mitä olin ottanut ja otti omilla kännyköillään kuvia polaroid kuvista.

Autoin tiskaamisessa yleensä pyytämättä, tuntui pahalta olla
tekemättä mitään.

Ah, tosiaan! Kiersin myös temppeliä eilen ympäri Tiitin opastuksella. Näin mm. ihmisten hautoja joihin oli tuotu uhrilahjoja. Omalla tavallaan pisti hiljaiseksi.
Otin myös tuonne /Eonin matkalle NRJ:n matkamaskotin Börje-linnun mukaan ja lähdimme käymään purikurassa. Lähetän sitten Börjen aamupojille purikurien kanssa.

Nyt keskiviikkona lähden tuossa 15.00 äidin kanssa kiertämään naapurustoa (tutustumaan) ja ottamaan kuvia. Okaasan pyysi ottamaan kameran mukaan. Klo: 16.00 näen Momon Chitosen asemalle (okaasan lupasi heittää minut sinne) ja lähdemme siitä purikuraan. Sieltä sitten lähden Momon luona käymään, jossa puemme päällemme cosplaypuvut ja hippaloimme ne päällä. Uskoisin, että otamme paljon kuvia.

Illalla 20.30 menen sitten hakemaan Tiitiäisen töistä. Joku pervosetä on halunnut nähdä minut, niin käyn samalla esittäytymässä, Jos olen laiska, menen koulutyttöpuvussa, jolloin hiukseni ovat ruskeat ja lyhyet (=pettymys) ja silmäni piilareiden avulla myös ruskeat (=lisäpettymys) Katsellaan, kumpikohan aiheuttaisi enemmän hämmennystä täällä? Uskoisin, että luonnollinen minä.

Tänään tänne tulee myös Alakasta viikoksi vaihtoon 11-vuotias Noah. Huomenna pidämme hänelle ja hänen isälleen (isä asuu hotellissa, poika täällä) okonomiyaki juhlat ja illalla pääsen kylpylään ^-^ Perhe vie minut! Ja ei huoli maksua, he haluavat maksaa minut sisään...

Olin jo innoissani kun kuulin, että poika on Alaskalainen, ajattelin, että jes, nyt puhun sentään vähän enemmän japania kuin joku muu! Mutta sitten sain tietää, että heidän koulussaan opiskellaan aamut englanniksi ja iltapäivät japaniksi. Että lyhyt oli ilonaihe.

Momo: "Minna kawaii! SÖPÖ!" Minna: "IIIE!"

Tällaista tälläkertaa, laitan tähän alle vielä pari kuvaa, jotka Momo oli laittanut minusta omaan Facebookkiinsa:

Lauantain purikura