Japanin matkalla, osa 1

Viikonloppu oltu japanissa ja ymmärrän jo nyt, miksi Tiiti sanoo täällä ihmisten olevan hirveän kohteliaita. Kaikki ottavat minut avosylin vastaan kaikkialle, vaikka en kieltä puhu. Puhumme sitten viittoen ja huitoen ja sekoittaen japania ja pari sanaa englantia (jos jotkut sitä osaavat) Minun puolesta keskustelu menee näin:
- Konnichiwa! Sumimasen, wakarimasen. Watashi wa chotto nihongo hanasimasu. Chottoooooo. Eigo wa hanasimasu ka?
- Päivää! Anteeksi, en ymmärrä. Puhun vain hieman japania. Hiiiieman. Puhutteko englantia?
Tämän jälkeen yleensä kiroan iloisesti suomeksi, kun tulee vastaus "sumimasen, iee."

Opettelin tänne tullessa joitakin fraaseja ulkoa (osaan niin typerästi sanoja sieltä täältä) ja osaan kysyä junaa, suuntaa, aikaa, paikkaa, paljonko maksaa, katselen vain etc. Useissa paikoissa ihan harmittaa, etten osaa puhua, sillä jotkut ovat niin ystävällisiä, että puhuisin mielelläni!

Tänäänkin minua vastaan tuli teini-ikäisiä poikia, jotka alkoivat kysyä lävistyksestäni. (tuosta bridgestä silmien välissä) En ymmärtänyt kuin sanan lävistys sekä kipeä, joten keskustelu oli aika jähmeä!

Lävistyksistä puheeollen, moni täällä ihastelee noita koruja. "sugoi" (tarvitseeko tuota edes suomentaa?) on hyvin yleinen kommentti lävistyksistäni. Minulle se oli yllätys, luulin nimittäin sen olevan isokin tabu. Tatuoinnit kauhistuttavat enemmän, mutta en ole mistään lentänyt vielä ulos! Ja niskassa oleva sharingan saa aina hymyn huulille, kaikki täällä tunnistavat sen :D

Tiiti rakas <3

Lauataina puin yukatan päälle kesäfestivaaleja varten ja jotkut japanilaiset tytöt halusivat alkaa seurustelemaan kanssani :D Hyvin monesti kuului myös "kawaii" sekä "kirei" (=kaunis) Täällä olen automaattisesti kaunis vaikken ole laittautunut. Kun joku perhetuttu mummo tuli pukemaan meille yukataa päälle, niin hän ihmetteli okaasanin kanssa, miten en voi olla meikannut kun olen jo niin kaunis. Olin aivan kalmankalpea.

Saatte arvata kuka olen

Kävin myös lauantaina jossakin Chitosen kaupungin tapahtumassa, jossa jututettiin täällä asuvia / työskenteleviä ulkomaalaisia. Moni halusi kanssani kuvaan ja jututtaa minua, mutta minä vain hymyilin kun en ymmärtänyt puoliakaan. Mutta sain uusia kavereita!

 Sunnuntaina (tänään) olin sitten 12h liikenteessä, kävin Tiitiäisen vaihtarikaverin kanssa Sapporossa ostoksilla. Ihme, että minulla on vielä rahaa olemassa.

Laittelen vielä tarkemmin tapahtumia kun pääsen takaisin suomeen, tämä oli tällainen pikapäivitys.