Desucon - jälkifiilistelyt vain hieman myöhässä

Jos nyt alan keksimään tekosyitä, miksi en ole saanut tätä kirjoitettua, niin aloitin uudessa työpisteessä, on ollut kiire, en ole muistanut, olen sulanut, olen väsynyt etc etc. Toisin sanoen ei vain ole huvittanut minään päivänä istua niin pitkään koneen ääressä, että olisin saanut tämän kirjoitettua. Nyt kun en kuukauteen istu koneella 11h päivässä, pysyn siitä vempeleestä mieluiten suht. kaukana.
Päivä 1.

Tulimme jo perjantaina kolmen hengen vahvuisella joukolla Desuun ihmettelemään, millaista menoa paikan päällä oli. Yhdentoista jälkeen joukkoomme liittyi neljäs vahvistus, mutta emme jaksaneet enää kovin kauaa pyöriä tämän jälkeen.

Perjantain pukuvalintana oli sister Sweden ja lisäosana Suomi Skandinavia and the world nettisarjiksesta. Emme tajunneet ottaa itse ollenkaan kuvaa Suomi/Ruotsi parituksella joka jäi Suomea sitten harmittamaan. Jos joku sattuu kyseisiä kuvia omistamaan, otamme vastaan!

Perjantai oli kaiken kaikkiaan hieman turhan oloinen päivä - ikävä kyllä. Myyntikojuja ei ollut ja tuttujakaan ei liiemmälti näkynyt paikalla. Ei siis päässyt edes heitä häiritsemään.

Kävimme kuitenkin Tiitiäisen kanssa shibari pajassa jälleen köyttämässä toisiamme. Aiheutimme välillä hilpeitä (ja nyrpeitä) hetkiä kanssaköysittäjissä, sillä Gaikotsu-koiran silmissä hohti selvästi välillä innostus, kun tämä pääsi köyttämään minimekkoista ruotsia ties miten. Ihme ja kumma, säästyin pahimmilta vilautuksilta kaikista huolimatta. Olimme olleet tietoisia, että kyseinen paja oli perjantaina, mutta kumpikaan ei ollut sisäistänyt sitä asiaa, että perjantain puvuissa meidän tulisi kyseiseen pajaan osallistua. Jos olisimme miettineet asiaa kunnolla etukäteen, en minä todellakaan olisi valinnut sister Swedeniä, eikä Tiitiäinen fursuittia.

Ihmettelin muuten koko conin ajan, miksi mekko tuntui paljon hankalammalta kuin Traconissa tai Tampere Kupliissa. Vastaus löytyi sitten pian: olin pessy mekon Kupliin jälkeen. Oli muuten pienentynyt!

Huomatkaa kaunis sidonta

Kaulapanta unohtui, toimiihan tämä näinkin.

Timanttisidonta

© Mira Strengell

 Päivä 2.

Ensimmäinen conini, jossa kesken päivän vaihdoin pukua. Kolmen päivän con ja neljä pukua mukana. En jatkossa näin muuten tee, vie jotenkin fiilistä toiselta puvulta.

Lauantaina minut ja rakastettuni Tiitiäisen pystyi bongaamaan Soul Eater ryhmäcossista Lizinä ja Pattyna.  Saimme paljon kehuja onnistuneista puvuista ja siitä, miten hyvin sovimme hahmoihin. Olimme molemmat hyvin yllättyneitä tästä positiivisesta mielipiteestä, koska olimme kumpikin tehneet puvut idealla "rennosti vaan" eikä puhe ollut mistään hinnasta vakavasta cosplaysta. Mutta ehkä silloin se stressi ei hohka kilometrin päähän?

Näistäkään puvuista emme tajunneet itse ottaa kuvia, eli ottaisin mielelläni vastaan.

Illalla puimme sitten päällemme Tentacle Girlsejen tavaramerkin, eli gangurou gals-tyylisuunnan meikit ja kigurumit. Olin tehnyt aiemmin puhumani kirkkaan väriset kigurumit tätä conia varten ja päällehän ne piti pukea. Meitä ei kuulemma pystynyt kunnolla erottamaan toisistamme, tosin itse olen eri mieltä. Olen paljon tukevarakenteisempi ja lyhyempi kuin Tiiti, joten kyllä meidät jo kasvoista tunnistaa. Ja jos ei muuten, niin hiusten väristä (Tiitillä oli kirkkaampi peruukki) sekä värityksestä  muuten.

Muutama tätä blogia lukeva conittaja myös onnistui bongaamaan (ja tunnistamaan) minut, kiitos heille, mukava aina törmätä teihin :3

© Jasmine

Soul Eater porukka

Symmetriaa! ... melkein

© Kyuu

© Kyuu

Fuusiossa meni jotakin pieleen... Ensiksi liian vähän jalkoja, sitten liikaa.

Näytämme kuulemma samalta.

Tanssahdellen, olen hyvin huono tässä

Päivä 3.

Tänä päivänä oli esityskisa, johon minulla ennakkoilmoittautuminen paikan päällä hieman kusaisi, kun kukaan ei lauantaina useasta yrityksestä huolimatta osannut ottaa infossa ilmoittautumistani vastaan. Tein sen siis sunnuntai aamuna - ilmeisesti sitten liian myöhään, kun porukka oli jo ehtinyt ihmetellä tulenko.

Eräs eurocosplay kisaaja oli luvannut perjantaina pudottaa minulle lainaan Tobi-maskin, mutta herrasta ei perjantain pikaisen tapaamisen jälkeen kuulunut enää yhtään mitään lukuisista yhteydenotto yrityksistä huolimatta. Tämä jäi hieman kaivelemaan, koska olisi ollut kohteliasta ilmoittaa, ettei maskia voikaan lainata. Mutta kun ei vastannut soittoihin eikä viesteihin, ei mihinkään. Kiitoksia siis tästä, olit oikea herrasmies.

Takahuoneessa Tiitiäisen tilalla minulla olikin tällä kertaa Matti, joka auttoi minua esityksessä pitämällä murskattavaa puupalikkaa paikallaan. Tarkoitus oli alun perin murskata kattotiiltä, mutta niitä oli yllättävän vaikea saada paikan päälle, ne pirut kun vielä tuppaavat painamaan. Tyydyin siis puulevyihin, mikä oli omalla tavallaan huvittavaa. Puu on nimittäin hankalampaa murskata kuin tiili, uskokaa tai älkää.

Takahuoneessa sitten hermoilin koko odotusajan ja tein ennätykseni vessassa käynneissä. Lopulta Matti kuljetti minut odottamaan lavan taa, jolloin en enää vessaan päässyt. En ikävä kyllä nähnyt muiden esityksiä ollenkaan, sillä  en viitsinyt mennä kuikuilemaan sivuovesta. Olin siis täysin pimennossa, mitä muut lavalla tekivät.

Ennen omaa vuoroani aiemmin esiintyneestä Naruto porukasta kävi Sasuke vielä halaamassa minua ja toivottamassa onnea, jossa vaiheessa meinasin purskahtaa itkuun. Jotenkin oli niin mukava kuulla toiselta vilpittömät onnentoivotukset, kun sieluni yritti karata suun kautta. Myös takana ollut mamma toivotti minulle onnea, kunnes lähdin lavalle.

Esityksen alkuosa on minulle täysin mysteeri, vasta peruuttaessa heräsin ja tajusin, että menen liian nopeasti. Jouduin alkaa hidastamaan, jotten lopettaisi esitystä ennen aikaisesti. Murskaukset taas menivät yllättävän hyvin, vaikka taukoa viime murskauksesta onkin jo 6-7 vuotta.

Kisan jälkeen sain myös halausonnittelut Marion ja Luigi esityksen Luigilta, jolloin helpotuksen huojennuksessa meinasin oikeasti kaatua hänen syliinsä. Mutta pakko sanoa, että takahuoneessa oli uskomattoman mukavaa kisaporukkaa ja ansaitsitte (ainakin luonteenne puolesta, esityksistä en ikävä kyllä voi sanoa mitään) voiton todellakin.

Nyt kun katson kyseistä kisavideota, tunnen pettymystä. Löysin paljon korjattavaa ja sain myös palautetta ihmiseltä, jonka cosplaykisaesityksiä itse arvostan. Sain todella rakentavaa palautetta ja tiedän nyt, miten jatkaa kehittämistä esityksissä. Tämä ei jää tähän, gotta get 'em all! Eikun...

© Konsta Väänänen

© Konsta Väänänen

© Tytti Levänen

© Tytti Levänen

Minun ottamiani kuvia voi käydä katsomassa tuolta "kuvia coneista" osiosta.

Desun suunnitelmia

Huaah, alkaa olemaan niin paljon pukuja päällekkäin, etten ehdi niitä kyllä tänä kesänä kaikkia tekemään.

Joka tapauksessa: kuten aiemman kirjoituksen lukeneet tietävät, MTG:n puku ei tullut valmiiksi. Teen siis kyseisen puvun valmiiksi tässä kesäkuussa ja käytän, kun ilmat ovat viileämpiä. Meinasin ensin kyseisen puvun ottaa mukaan Desuun, mutta yksinkertaisesti en pysty! Pelkkä seisominen puku päällä tekee tuskaa. (tosin meidän kämpän sisälämpötila on ilman ilmastointia yli kolmenkymmenen, mutta silti)

Nyt sitten olisi Yukiharan kanssa tarkoitus lähteä Desuun hieman rennommalla meiningillä, mikä tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse stressata uusista cosplaypuvuista. (periaatteessa)

Luonnokseni ovat vertaansa vailla.

Tarkoitus olisi ilmestyä lauantaina Tentacle Girlseinä paikalle ihanissa, kirkkaan värisissä kigurumeissa. Ja koska TG on luotu Ganguro gals - tyyliä matkien alun perin, tulee meille tottakai törkeä solarium rusketus  kaunis, kesäinen iho.

Perjantaina minut ja puolisoni olisi sitten tarkoitus bongata SatW comicin Sister Swedenina ja Finlandina. Lupasin viime syksynä, että kyseinen combo tullaan vielä näkemään kun jotkut sitä pyytelivät (oliko facessa, täällä, devarissa vaiko tumblurissa - ei mitään havaintoa) ja tässä se nyt tulee. Iloksi tai kauhuksi.

Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä Itachina hyppimässä hieman lavalla, jollei lavakammo saa minusta otetta ja lähden conista jo lauantai-iltana karkuun kohti Jyväskylää. Hyvin suuri todennäköisyys nimittäin tuollekin vaihtoehdolle, tärisin suunnattomasti kun laitoin tänään maililla musiikin ja juontajan kysymykset eteenpäin.

Viimeisenä olisi tarkoitus käydä perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina jossain vaiheessa pyörimässä Soul Eater-ryhmän mukana pukeutuneena Pattyksi. Yukihara on tekemässä itselleen Liziä, mutta peruukkikadon sattuessa saa nähdä mitä tapahtuu. Harvinaisen kikkareesta huomata, että cossiin varattu peruukki ei sovikaan näin viikkoa ennen.

Minulla on jälleen kamera mukana, joten tulen kuvailemaan jonkin verran pukuja paikan päällä etsien sopivia uhreja cossaajia photoshoottiin.En ole vieläkään mitenkään taitava, mutta siksi haluankin harjoitella.

Ja kuten aina olen sanonut, saa minua tulla tervhtimään jos haluaa. En pure - ellet halua - mutta voin seisoa hölmistyneenä edessäsi osaamatta sanoa mitään, koska olen niin iloinen, että joku tuli oikeasti tervehtimään minua. (tätä sattuu usein)

Tulitaiteet osana cosplayta

Moni on kysellyt minulta tästä harrastuksesta, jonka Itachia varten alunperin opettelin, eli tulenpuhallus. Olen laajentanut osaamistani myös tulipoiden pyörittelyyn sekä palloihin, joista jälkimmäinen ei kovin hyvin vielä suju. Hanskat ovat liian isot ja pienempää kokoa en ole ulkomailta saanut vielä tilattua.

Opetanko tulitaiteita?
En, en opeta. En koe olevani niin taitavan, että olisin valmis ottamaan riskiä, että joku käräyttää itsensä minun ohjeideni takia.

Kuka minua opetti ja missä?
Greatman Lim on opettajani ja hän opasti minua ja kaveriani Helsingissä. Hän kyllä opettaa tulitaidetta pyydettäessä.

Onko minun tarkoitus jatkaa opiskeluja, laajentaa harrastusta?
Kyllä on. Tarkoitus oli jo viime syksynä lähteä opiskelemaan tulennielentää sekä itsensä sytyttämistä, mutta sairastuttuani alkoi tulla ongelmia sopivan päivän löytämiseksi. Mutta kesällä olisi tarkoitus näitä lähteä opiskelemaan ja laajentaa omaa osaamista itseopiskelulla mm. keppeihin, saihin ja miekkoihin.

Mitä aineita käytät?
Rypsiöljypohjaista sytytysnestettä. Eli en puhalla bensalla tai alkoholilla, kuten jotkut ovat epäilleet.

© Emilia "AG" Lahtinen

Traconissa 2012 nähtiin ensimmäistä kertaa Suomessa Itachi, joka puhalsi tulta. Tämän tapahtuman pääsivät näkemään vain "harvat ja valitut", eli toisin sanoen asianosaiset (kuvaajani AG ja assari Biitti, tuulentestaaja Hobitti, Tiitiäinen (Yukihara) sekä tuolloin vielä avopuolisoni) sekä sattumoisin ohikulkevat ihmiset. Tarkoitus oli tuolloin pitää lähinnä photoshoottia ja toivoa, ettemme käräytä ketään ohikulkijaa.

Tuolloin kaikki sujuikin oikein mallikkaasti ja liekki näytti hyvältä. Tuuli sopivasti, eikä tuulen suunta liiemmälti vaihdellut. Toisin taas oli Mimiconissa 2013, jossa nähtiin hyvinkin epäonnistuneita puhalluksia.

© Jenny Nykänen

Kuvassa liekki alkaa aivan puhalluksen juuresta, suoraan suusta. Näin liekki ei saisi koskaan alkaa, koska tällöin se polttaa kasvoja ja mahdollisuus siihen, että liekki kiipeää suuhun on iso. Tähän vaikuttavat mm. tuulen suunta sekä aine jolla puhalletaan.

Tällä videolla näkee, kuinka peräännyn ensimmäisen liekin jälkeen hieman taemmas. Liekki alkoi lähentyä kasvoja ja huomattuani sen, katkaisin puhaltamisen välittömästi. Loput "ylijäämät" puhalsin sitten pois pieninä liekkipalloina.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat tulenpuhalluksessa?
1. Aineet (ei liian matala syttymispiste)
Jos aineen syttymispiste on matala (kuten alkoholilla ja bensalla) voi helposti käydä niin, että liekki kiipeää suuhun. Jokainen osaa varmasti tällöin kuvitella, että fiilikset eivät ole enää kovin mukavat sen jälkeen. Ihanteellisinta olisi, että liekki syttyy n. 10-20cm päässä kasvoista, jolloin lämpö ei polta kasvoja.

Mimiconissa näin ei käynyt, vaan aine jonka ostin, oli eri merkkistä mitä yleensä käytin. Tämä näkyi mm. liian helposti syttyvänä liekkinä, joka alkoi suoraan suusta ja poltti kasvoja puhallettaessa.

2. Tuulen suunta
Loogisesti myötätuuleen puhaltaminen tuo liekin reilusti suuremmaksi ja voi kantaa jopa 10m päähän, kun taas vastatuuli heittää puhalletun liekin puhaltajaa vastaan ja "heittää yli." Tällöin mahdollisuus käräyttää hiuksensa, ripsensä ja kulmakarvansa ovat 90%. Alla video Mimiconista, jossa paloi osa peruukkia, oikean silmän ripset sekä molemmat kulmakarvat.

Poit onkin sitten huomattavasti helpompi oppia, ainakin näin yleisesti ajateltuna. Itsellä taas poiden oppimisessa meni hurjan paljon kauemmin. Poit ovat myös yllättävän raskaat ja niiden pyörittely alkaa tuntua hyvin nopeasti käsissä. Poit palavat n. pari minuuttia, jonka aikana ehtii jo jonkun aikaa toivoa, että loppuisivat jo.  Poit vain eivät päivänvalolla ole niin hienon näköiset mitä tulenpuhallus.

©Stepi Sundberg

Kun olen valmistautunut puhaltamaan tulta, on minulla yleensä soihtu mukana, jolloin pieni tuuli ei haittaa ja liekki ei sammu niin helposti. Mimiconissa kokeilin vasta ensimmäistä kertaa elämässäni tulitikusta puhaltamista ja hämmästyksekseni se onnistui aika hyvin. Tikusta puhaltaminen on hankalampaa, koska liekki on pienempi.

© Kari Pekonen  (soihtu vas.) / Jenni N. (tulitikku oik.)

Puhallus on silloin onnistunut, jos liekki on näyttävä (tämä on lähinnä makukysymys, mikä on näyttävä?), ei liian lähellä kasvoja ja alkuperäinen sytytysväline on viety sivuun ja liekki jää elämään ilman sytykettä. Ylemmässä kuvassa näin ei ole käynyt, mutta kahdessa aiemmassa kuvassa sytytin (soihtu ja tulitikku) on vedetty sivuun ja liekki on jäänyt elämään.

Aine jolla itse puhallan, on vaarallista henkeen vedettynä. Se aiheuttaa nopeasti kovan keuhkokuumeen ja vaatii heti sairaalahoitoa. Tämän takia puhalluksen tuntuessa menevän pieleen saatan lopettaa sen kesken kaiken sylkäistäkseni nesteen ulos / nielaisevani sen. Vatsa kestää huomattavasti paremmin nesteen kuin keuhkot ja suurin ongelma onkin sitten todella pahalta haisevat kaasupäästöt.  Kertaakaan en ole kuitenkaan onneksi joutunut ainetta vielä yskäisemään pois / nielaisemaan.

Aine myös kuivattaa ihoa ja yhden puhallussession jälkeen (kesto n. puoli tuntia) saan kuoria kuollutta ihosolukkoa pois leuasta / huulista.

Harjoitellessa olenkin nykyään pitänyt ihan syystä varuilta mukana sammutuspeitettä. Ehkä jatkossa menen sitten varmuuden vuoksi harjoittelemaan vielä palokunnan pihaan.

Mimicon, Mikkelissä se con on

Ensimmäistä kertaa Mikkelissä järjestetty con pidettiin 18-19.5 Mikaelin salissa. En tiennyt mitä conilta odottaa, joten lädin avoimin mielin matkaan. Mikkeli oli minulle entuudestaan tuttu, koska puolet suvustani suurin piirtein asuvat tuossa kaupungissa.

Paikkana Mikael oli minusta todella hyvä, ahtaita kohtia ei tullut missään vastaan. Tietysti kävijöitäkin oli sen verran vähän, että sumia ei päässyt syntymään, mutta kyllä parikinkymmentä ihmistä sellaisen onnistuu tekemään jos samaan paikkaan kaikki jumittavat.

Sisätilat olivat ihanan valoisat ja ilmanvaihto toimi ihan hyvin. Lämmin kyllä oli, mutta ei niin sietämätöntä, että olisi pitänyt ulkona sen takia viettää suurimmaksi osaksi aikaa. Joiltakin kuulin, että oli ongelmia löytää pukkareita tai paikkoja missä ohjelmia pidettiin, mutta tätä ongelmaa ei itsellä ollut. Minusta kartta oli selkeä ja kun me tulimme, oli ohjelappujakin seiniin jo liimattu.

Pieneksi coniksi minusta hyvinkin viihtyisä. Meillä oli tosiaan mukana itseni lisäksi aviopuolisoni, hänen 10v tyttärensä (toimikoon nyt nimi Chiisai hänellä) sekä Yukihara. (Tiitiäinen)

Chiisai oli ensimmäistä kertaa mukana conissa ja allekirjoittanut hänet itse asiassa mukaan aivopesikin. Ihmeteltävää ja katsottavaa riitti koko päivälle ja suurena järkytyksenä tuli tieto, että Mimi oli oikeasti vielä pieni con.

Kasvot peitetty vanhempien pyynnöstä.

Vaikka kigurumia ei nyt virallisesti ihan cosplaypukuna voida pitää, puhuimme siitä huolimatta Chiisain ensimmäisestä cosplaysta, jonka hänelle valmistin. Itse asiassa tässä oli yksi syy, miksi oma pukuni ei valmistunut ajallaan. Minusta on parempi antaa itseni pettyä, että uusi puku ei valmistu, kuin pienen tytön. Ja pukuun oltiin hyvin tyytyväisiä!

Lauantaina minut nähtiin sitten kisaamassa Itachina cosplaykisassa numerolla 4. Voittopaikkaa en saanut, mutta se ei haitannut minua yhtään -  en tiedä miksi. Ehkä yllätyin niin paljon cosplayn tasosta, että myönsin hävinneeni paremmilleni. Tai ehkä minun piti esittää olevani vahva ja näyttää urheilijahenkeä.
"Hoh hoh hoo, enpäs pettynytkään, hyvä kisa, jeah!"

Ilmeeni potkussa, I'm sexy and I know it.

Eikun anteeksi, minunhan piti aloittaa tämä vuodatus toisin:
Hyvät typerät kisatuomarit ja äklöt kanssakisaajani, minusta te valitsitte päin p:tä.... No, ei nyt sentään. Minusta vain Urahara FC:n kommentit, miten tuomarit ja kanssakisaajat voi sitten omassa blogissaan käydä haukkumassa pataluhaksi olivat hauskoja. En itse nähnyt järjestelyissä mitään haukuttavaa, parannuksia tottakai löytyy, mutta en viitsi niistä alkaa napisemaan. Omat silmät kumminkin auenneet aika paljon enemmän tuosta järjestelypuolesta sekä tuomaroinnista, joten minusta kummassakaan ei ollut valittamista.

Sain kumminkin mukaani kunniamaininnan eläytymisestä hahmoon. Nyt on siis todistettu, että vittumainen luonteeni sopii tällaisiin hahmoihin parhaiten.

Lavalla olin muuten suurin piirtein tajuton. En muista, mitä lavalla tein, enkä muista edes lähteneeni sieltä pois. En varmaan pääse koskaan lavakammostani ja siitä huolimatta kiipeän sinne pyörtymään seisaalleni aina uudelleen ja uudelleen. Masokistin vikaa, selvästikin.
+ sain jälkikäteen kuulla, miten typerää oli valita etupotku (jonka paniikissa tein vielä hieman päin kikkaraa) jonka kuka tahansa osaa tehdä. Anteeksi, korjaan tämän seuraavaa kertaa varten.

©Japsu, onnistunut sivupotku

©Japsu - Summoning no jutsu: Gaikotsu.

Ja koska sain palkinnon eläytymisestä hahmoon, piti sitten mennä palkinto lyttäämään kumoon ja lähteä tanssimaan Itachin hahmossa. Älkää kertoko tuomareille.

Iltapäivällä sitten päätin testata myös tulitaiteita Mikaelin pihamaalla, mutta pakko sanoa, että nyt ei osunut eikä uponnut: ei niin yhtään! Tarkempi tulitaidepäivitys tästä on tulossa.

Lauantai menikin sitten yllättävän nopeasti ja takaisinlähtö odotti. Olimme yön Pieksällä, josta siirryimme sitten sunnuntaina jälleen Mikkeliin. Chiisai ei nyt ollut mukana, koska hänellä oli oma esiintymisensä Jyväskylässä. Me kolme siis lähdimme sunnuntaina Mikkeliin.

© Konsta Väänänen

Minut ja Yukiharan pystyi sitten bongaamaan cosplaydeitistä sunnuntaina. Alun perin olin osallistunut Human Clericcina tähän osuuteen, mutta kun puku ei ollut valmis jouduin vetämään päälleni jotakin muuta. Kun ilmottauduin mukaan, minun lisäkseni heterokierroksella ei ollut kuin kysyjä. En siis viitsinyt tehdä ohareita niin nopealla varoitusajalla ja päätin mieluiten vain vaihtaa pukuni. Olin siis sunnuntaina Naru Narusegawa Love Hinasta. (jälleen) Ja voitin Bishopin itselleni, hahaa!

Mukaan tarttui myös pockyjen ja ramunen lisäksi kaksi figuuria (arvatkaa kumpi on minun ja kumpi mieheni?) sekä aivan ihana backstreetin mekko ♥

Queen's Blade Alleyne ja Naruto Kakashi Hatake,

 

Sekalainen päivitys

Nyt vähän sekalaista päivitystä, kun ei ole oikestaan mitään asiaa, mutta kumminkin on jotakin.

Eli ensimmäiseksi KxK:n 3v synttärikisa on päättynyt ja tulokset tulevat tässä:

Koska minulla oli ylhäällä vain nämä hahmot, heitin arvontakoneeseen pelkästään hahmot. Ja osa näköjään peittyi tuon congrats-tekstin alle, enpäs tajunnut tuota aiemmin. Mutta joka tapauksessa!

Vaikka ehdotuksia ei ihan suunnattomasti tullut (enemmän joka tapauksessa mitä odotin) olin hyvinkin positiivisesti yllättynyt kaikista hahmoista. Jokainen hahmo oli vielä sellainen, jota en koskaan ollut itselleni ajatellut tai edes koskaan nähnyt.

Ensimmäinen pocky-mikälie paketti lähtee työkaverilleni, joka tuli heittämään kasvotusten minulle ehdotusta hahmosta. Sphere Dancer on Nightwish elokuvasta ja minulle ehdotettiin ky. tanssijan kokoasua, johon kuuluu punainen mekko ja maski (?) Kuvaa en ole onnistunut hahmosta löytämään, joten jos joku tietyy kyseisen hahmon ja löytää kuvan, ottaisin mielelläni vastaan. En ole itse elokuvaa katsonut, mutta pitää tässä ehdottomasti siis katsoa. Sphere Dancer tullaan siis näkemään cosplayattavana 30.3.2014 mennessä!

Toiseksi sitten tuli Pokemonista salinjohtaja Skyla, joka oli Mandariinin ehdotus.

Tämä oli ensimmäinen ehdotus joka minulle annettiin ja olen ehtinyt tätä jo jonkin aikaa katsella. Itse asiassa niin paljon, että olen päättänyt toteuttaa tämän. En nyt pysty lupaamaan, että vuoden sisällä tultaisiin näkemään, mutta tulevaisuudessa joka tapauksessa.

Kolmanneksi sitten sijoittui Batmanin Jokeri jota Jossubb ehdotti. Tästä en itse asiassa tajunnut tarkentavasti kysyä, oliko kyse Heatherin Jokerista vaiko vanhemmasta versiosta...?

Tätä itse asiassa voisin suunnitella halloweeniksi jopa, jos aviopuolisoni vain ajatuksen kestää. Hän nimittäin vihaa minun crosplayaamista ja tarkoitus olisi porukalla halloweenia tänäkin vuonna viettää. Oh well, sellaista sattuu.

Onnea siis kolmelle ensimmäiselle, laittelen palkintoja tulemaan!

Tosiaan, meinasin kaikki ehdotetut puvut tehdä jossain vaiheessa. Jostain syystä ihastuin jokaiseen hahmoon jota minulle ehdotettiin ja ajattelin toteuttaa niitä tässä hiljakseen. Osaan olekin jo tilannut pieniä osia (kuten peruukkeja) ja odottelen sopivaa saumaa tehdä puku. Kiitoksia kaikille ehdotuksista, aion käyttää ne tulevaisuudessa!

Sitten hieman cosplayn edistystä tähän väliin.

Olen tehnyt Mimiconin cosplaykisaa varten itselleni pukua tässä viikonloppuna. Tunsin jo ärtyneisyyden ja paniikin kasvavan, kun aloitin puvun vasta näin myöhään. Hätävarana olen pitänyt Itachicossiani, jonka vaihdan kappalaisen tilalle kisaan jos puku ei valmistu. Lauantaina olin jo satavarma, että laitan maililla viestiä jossa vaihdan puvun. Sunnuintaina sitten kävi jotakin ihmeellistä ja puku alkoi edistyä.

Vasemman puoleisessa kuvassa olkapääsaumat menevät käden puolella, eli olkapäät olivat auttamattomasti liian leveät. Keskinmäisessä kuvassa hartialinjaa on kavennettu, jolloin olkapääsaumat osuvat oikeille kohdille ja takista on tullut tyköistuvampi.

En tiedä onko kaavakirjassani olevat kaavat tehty "suurin piirtein" kokoisille vai kuvittelenko itse olevani suurempi kuin oikeasti olen. Kirjan mukaan nuo kaavat olisivat olleet minulle juuri oikean kokoiset. Todellisuudessa jouduin pienentämään kaavoja n. 10cm ja siitä huolimatta kaventamaan olkapäitä sekä ottamaan kavennuksia rinnuksista ja selästä.

Olen saanut myös rengaspanssaria edistymään. Eihän tuo nyt paidalta vielä todellakaan vaikuta, mutta en ajatellut muutenkaan tehdä tähän cosplayhin kokonaista paitaa, pelkästään rinnuksen peittävän lärpäkkeen. Tuo pala painaa jo sen verran, että tukehtuisin pukuni alle, jos kokonaiosen panssarin tekisin. Puku on muutenkin kerrospukeutumista ja kaiken lisäksi suhteellisen painava jo ihan kankaineen, etten ota riskiä sulaa kaiken alle.

Tällaista tänään, hitaasti edetään!

Ja koska olen aloittanut muutama kuukausi takaperin uuden, ihanan harrastuksen joka vie aikaa cosplayaamiselta, laitan teidän kiusak iloksenne tuostakin harrastuksesta kuvan.