Katkera cosplay

Tiedätkö sen tunteen, kun löydät puvun, jonka haluat toteuttaa, mutta ääni päässäsi kertoo, että et todellakaan sovi hahmoon? Minulla kävi näin. Taas.

Lueskelin kaikessa rauhassa ruokatauollani Kuroshitsujin kakkososaa suomeksi ja jostain syystä minuun pisti nyt hyvin pahasti silmään Ciel Phantomhivenen mekko, jossa hän esiintyy tyttönä. Olen kyllä nähnyt Cielin mekko päällä aiemmin ja samoin nähnyt Ciel cosplaypukuja ja ollut sitä mieltä, että ne ovat hienoja, mutta en tiedä, miksi tuo nyt sitten tärppäsi ihan kunnolla.

Mekko on minun mielestäni jotenkin todella upea. Olen nyt ollut pitkään pinkki-kaudella menossa ja minusta pinkki-musta / vaaleanpunainen-musta väriyhdistelmä on ihana. Ehkä siksi juuri ihastuin Cielin mekkoon. Pidän myös tyttömäisistä saparoista (mitä minulle ei saa nyt tehtyä hyvällä uskollakaan) ja nämä löytyvät myös Cielin tyttöversiosta.

Mutta sitten tulee mutkia matkaan:
1. Olen liian tukeva Cieliksi. Ciel on vielä lapsi ja vielä kaiken lisäksi poika, eli pelkkää luuta ja nahkaa. Kuten meillä päin sanotaan: ruikku. Tai kuten vartijapiirissä nyt pyörii sanonta: kuivan kesän orava. Ruumiinrakenteeni ei siis sovi Cieliin millään lailla.
2. Rintavarustus. Olen liian povekas cieliksi. Bindiä voi tottakai käyttää, mutta miten bindaat kunnolla, kun olkapäät ovat paljaat? Bindi kumminkin on toppi. Sideharso taas on vähän niin ja näin, suostuuko pysymään paikallaan miten kauan.

Se nalkuttava elitisti minussa huutaa: "Et näytä Cieliltä, et voi koskaan näyttää!" Kun taas vapaa cosplayaaja puoleni toteaa: "Olet halunnut pitkään tehdä jonkun vaikeamman mekon ja tässä sellainen olisi. Pidät myös mekosta, joten miksi et tekisi sellaista?"

Ikävä kyllä olen kallistumassa nuohon nalkuttavaan elitistipuoleeni. Toivoisin vain, että onnistuisin hiljentämään sen tällä kertaa. Tosin voisinhan tehdä itselleni huvin vuoksi tuollaisen mekon arkikäyttöön...? (ja ihan kuin minä tuota muka kauppakadulla kävellessäni käyttäisin)

Mutta siitä huolimatta, aion ainakin kuolailla näitä animekuvia Cielin mekosta ♥

Kun eBay pettää

Voi sun yhden kerran jälleen!

Tässä ollaan nyt yli kuukausi (paketti on lähtenyt 8.8.2012 kiinasta) pakettia odoteltu, mutta näyttäisi siltä, että hukkunut se on ja hukkuneena pysyy. Kaikki muut pakettini jotka ovat aiemmin tilattu, ovat tulleet perille. Tämä paketti vain ei ole tullut.

Miksi paketin hukkuminen harmittaa niin paljon? Otin yhteyttä myyjään, joka lupasi toimittaa minulla uuden tuotteen tilalle.  Paketissa menee 3-4vko kun se on suomessa. Syy, miksi paketin hukkuminen minua harmittaa on cosplayn siirtyminen.

Olin suunnitellut tekeväni Katsuun itselleni Pokemonista rakettiryhmän Jessien, jonka hiukset vaativat tällä kertaa hieman enemmän kuin pelkän harjaamisen ja pinneillä kiinni laittamisen. Olin ajatellut tekeväni tämän osan ensiksi jotta näkisin, onnistuuko cosplay vai ei. Peruukin kanssa (jos olisi ajallaan tullut) olisi ollut varaa sählätä kuukauden verran. Nyt tuota sähläysvaraa ei ole kuin maksimissaan viikko, joka minua kauhistuttaa aika huolella. Ja minua kalvaa myös miete siitä, pääseekö peruukkini koskaan perille uudelleen lähetyksestä huolimatta. Ja jos pääsee, miten myöhäistä se jo on?

Olin valinnut cossattavan hahmon seuraavista syistä:
1. Kengät, joilla jaksan olla koko päivän.
2. Puku, jolla on helppo liikkua eikä ole liian paljastava. En myös usko, että puvulla tulee liian kuuma.
3. Tunnistettavuus. Monet ulkopuoliset ei-cossaamista harrastavatkin varmasti tuntevat hahmon.
4. Jessien luonne. Toimin juontajana cosplaykisoissa ja aika lailla muutenkin conin aikana kierrellessä, joten hahmon tulisi olla sosiaalinen. Tottakai off-character toimii tässä tilanteessa myös varsin mallikkaasti, mutta haluaisin mieluusti korostaa hahmoa ja pysyä lojaalina tämän luonteelle. Tästä syystä esimerkiksi Itachi ei ole ehkä kaikkein paras ratkaisu.

Hätävarana olen nyt päätynyt kierrätyspukuihin, jotka ovat:
- One Piece - Pelona
- Death Note - Misa Misa
- Harry Potter - Draco Malfoy

Uusina vaihtoehtoina minulla on sitten Love Hinan Naru Narusegawa, mutta hahmo ei loppujen lopuksi ole kovin tunnistettava.  Hukkuisin siis helposti muiden, normaalien kävijöiden joukkoon ja ainoastaan he, jotka hahmon tunnistaisivat, tietäisivät, että kyse on cosplaysta. Tosin kyllähän nuo peruukissa sojottavat antennit varmaan paljastaisivat, että ei ihan normaali arkipuvustuksesta ole kyse.

Sister Sweden alkaa tuohon aikaan olemaan turhan viileä puku ja jotenkaan minua ei innosta toimia jokapaikan höylänä mekossa, joka voi joko nousta liian ylhäälle tai laskeutua liian alhaalle.

Toivon edelleen, että tuo peruukki ehtisi saapumaan tarpeeksi ajoissa ja saisin puvun tehtyä.

Itachi: Tulenpuhalluskuvia

Nyt sain muokattua laiskana vihdoinkin nuo Itachina tehdyt tulenpuhalluskuvat ja jaan ne täällä teidän iloksi, kauhuksi tai kiusaksi, rastikaa oikea vaihtoehto.

Haluaisin kiittää näistä kuvista seuraavia henkilöitä:
Avopolisoni sekä Tiitiäinen, jotka pitivät ulkopuolisia loitolla.
Hobitti, joka puhalsi ensin ja testasi tuulen suunnan.
Biitti, joka myös piti loitolla porukkaa ja jelppasi muuten.
Ja tottakai Emilia "AG" Lahtinen, joka kuvasi nämä upeat kuvat! Kiitos koko porukalle, ilman teitä nämä olisivat jääneet haaveeksi!

Tässä kuvassa puhalsin oikeasti pelkkää sytytysnestehöyryä, joten otin liekit toisesta kuvasta, jossa minulla taas oli täysin derp ilme. Mutta liekit ovat siis aidot.

Tässä muokkasin jo vähän enemmän: poistin oikean käden sekä soihdun takaa. Siirsin vasenta kättä rinnasta etäämmälle, jolloin jouduin piirtämään paitaa ja kaulaa lisää, ettei jää omituista aukkoa käden siirryttyä kauemmaksi. Liekkejä ei ole muokattu.

Tässä poistin jälleen oikean käteni sekä soihdun. Tässä on muuten söpö tulipallo ♥

Yllättäen taas soihtu sekä käsi poistettu.

Yksikätinen ihme!

Ja tässä on Emilian muokkaama versio (:

Conia kasaamassa 2

Sivut on päivitetty, myyjiä on hankittu lisää, osille on soiteltu perään, mainoksia on kasattu, viilattu ja muokattu, ohjelmia on hankittu lisää, palautteita otettu vastaan, seulottu ja infottu eteenpäin, taidekuja on avattu… Mitä kaikkea on tekemättä?

Vaikka Katsu tuleekin olemaan pieni con verrattuna Traconiin tai Desuun, on tässä yllättävän iso työ.  Minulle tulee sähköposteja niin conin myyjiltä, taidekujalaisilta, cosplay kilpailijoilta, iltabilehenkilöiltä, järjestyksenvalvojilta, ohjelmanvetäjiltä, sponsoreilta, työvoimalta, pajanpitäjiltä kuin myös totta kai pialta ja forumin päädyltä. Katselenkin sähköpostiani useamman kerran päivässä varmistaakseni, ettei mitään tärkeä mene ohi. Joissakin sähköposteissa lukee ”toivomme vastausta pikaisesti” tai käskevämmin ”asap”, jolloin naputtelen N8llani vastauksen mahdollisimman nopeasti. Englannin kieli ei tuppaa minulla taipumaan kännykän välityksellä. ”Can you send me more information” muuttuu kännykkäni mielestä muotoon ”candy your’s me no recommend.” Ja eikun kirjoittamaan mailia alusta.

Ilmoittelen myös tasaisin väliajoin internetin ihmeellisessä maailmassa Katsun uusista kuulumisista. Palautteita tulee niin henkilökohtaiseen sähköpostiini, foorumien postilaatikkoihin kuin facebookin inboxiinkin. Seulon palautteita läpi poistaen turhat ja säästäen ne, joista oli oikeasti hyötyä. Mitkään ”Jes ihanaa!” tai ”olette idiootteja, con ei ikinä onnistu!” – viestit eivät jää talteen, vaikka ensimmäiset mieltä lämmittävätkin. Rakentavat palautteet on taas säilötty siihen asti, kunnes olemme ne yhdessä Pian kanssa käyneet läpi ja tehneet päätöksen, miten palautteen kanssa etenemme. Olen itse asiassa hyvinkin hämmästynyt, miten paljon hienoja ajatuksia täysin noviiseilta conittajilta oikein tulee. Osa nimittäin on ilmoittanut, etteivät he omien sanojensa mukaan tiedä mitään conin järjestämisestä, mutta idea x olisi hyvä toteuttaa. Onko conikansa varttunut, jotta pystyy vaatimaan jo jonkinlaista tasoa, vai onko suurentunut conitarjonta tehnyt kävijöille sen, että osataan vaatia? En osaa tähän vastata, mutta minusta on hieno nähdä, että ihmiset vaativat, pyytävät ja ehdottavat asioita, joita ovat huomanneet puuttuvan muissa coneissa.

Katsudocon on monellakin tapaa erikoinen con. Ensinnäkin Katsu on ensimmäinen Jyväskylän oma con-tapahtuma. Jyväskylässä on aiemminkin pidetty Animecon sekä Finncon tapahtumia, mutta nämä ovat olleet kiertäviä tapahtumia, eivätkä siis millään lailla kytköksissä Jyväskylään. Conit ovat tulleet ja menneet vuosien mukaan. Katsudocon on nyt ensimmäinen Jyväskylään kytköksissä oleva con, sillä pääpaikka on aivan Jyväskylän keskustassa ja tilojensa puolesta hyvinkin tärkeä osa conia.

Siitä päästäänkin syyhyn numero kaksi. Tilat. Katsudocon on ensimmäinen suomessa – ellei koko maailmassa – järjestettävä con tapahtuma, joka pidetään kauppakeskuksessa keskuksen ollessa auki tavallisille kuluttajille. Tämä rinnakkaisasettelu on aiheuttanut harrastajien jakaantumisen puolestapuhujiin ja vastaan puhujiin.  Aiempaa kokemuspohjaa vastaavasta ei ole, joten kukaan ei voi varmaksi sanoa, millaiseksi fiaskoksi tai onnistumiseksi con muodostuu. Mielipiteitä jaetaan kyllä mielellään netissä ja askartelupuodin kassalla, mutta kellään ei ole näyttää aiempaa kokemusta, että con menee samalla kaavalla, kuin joku muu samalla kaavalla tehty tapahtuma vuonna x. Raaka tosiasiahan on, että jos con tulee jostain syystä odottamaan kaikki odotukset ja muodostuu menestykseksi, aletaan ideaa matkia myös muualla. Tämä on huomattu useissa tapahtumissa, ei pelkästään con skenessä. 

Kolmanneksi muodostuu sitten Katsun pieni järjestäjäporukka. Isoimpia asioita tapahtumassa pyörittää vain kaksi ihmistä ja pienempiä vastuualueita ei juurikaan ole jaettu kellekään muulle. Cosplaykisa on poikkeus, jonka vastuu on annettu kahden koplan ulkopuolelle. Moni coninjärjestäjä / conissa töissä ollut ihminen tietää, että raha on se, joka conia pyörittää. Pienet conit sekä ensimmäistä vuottaan pyristelevät conit jäävät yleensä paitsi tuosta rahavirrasta. Rahaa ei siis käytössä juurikaan ole, joka karsii järjestäjiä pois conilta aika turkasen paljon. Rannekkeitakaan kun ei voida jakaa palkkioksi kuin muutamalle. Niin myyjät, ohjelmanvetäjät kuin kävijätkin karttavat ensimmäisen vuoden coneja. ”Ne eivät ole vielä kypsiä, kokemusta ei juuri ole, mitä olisi tarjottavaa.” Tottakai ensimmäistä kertaa järjestettävät conit eivät voi kilpailla useita vuosia pyörineiden conien rinnalla, mutta tosiasia on, että jokainen con on joskus aloittanut ensimmäisen vuoden conina. Ensi vuonna tämä tulee olemaan jo paljon helpompaa. Kun värväämme myyjiä ja he kysyvät: ”Onko con ollut aiemmin?” voimme vastata: Kyllä on ollut! Kun ohjelmanvetäjät kysyvät, onko con ensikertalainen voimme todeta: Ei, ei ole!

Ja vastaus hiljaa esitettyyn kysymykseen: kyllä, conin on tarkoitus jäädä elämään Jyväskylään tämän vuoden jälkeen.

Ja vastaus toiseen, netissä liikkuneeseen huhuun: Kosuconia ei enää ole. Allekirjoittanut on haaveillut kyseisen conin järjestämisestä Jyväskylään ja näinhän siinä sitten tapahtui. Kosucon muutti vain nimensä Katsudoconiksi.

Koska päätin nyt tehdä päivityksen siitä, miten paljon Katsuun on nyt uppoutunut aikaa, hermoja sekä sielunrippeitä, voisin samalla vastata omalta osaltani pariin eniten kysyttyyn kysymykseen:

Onko kauppakeskus auki normaaleille asiakkaille conin aikana?

Kyllä on. Tarkoitus on saada mukaan mahdollisimman monia uusia harrastajia ja tällä tavoin se on mahdollista. He saavat tutustua harrastukseen ilmaiseksi.

Ettekö pelkää kiusaamista?

Joka päivä, töissäkin voi tulla työpaikkakiusatuksi – taas. Mutta en pelkää sitä, että Forumin tavalliset asiakkaat alkaisivat kiusata conikävijöitä. Miksi alkaisivat? Katsudocon ei kerää varmastikaan läheskään niin paljon kävijöitä kuin muotipäivät, Antti Tuisku saati Nesterallit. Näidenkään aikana järjestyshäiriöitä ei ollut, joten en usko, että conin aikana niitä tulee olemaan, vaikka kävijöiden keski-ikä onkin aiempia tapahtumia nuorempi. Forumilla on myös conin aikana toiminnassa pätevät järjestyslainalaiset järjestyksenvalvojat jotka tulevat puuttumaan järjestyshäiriöihin, joihin myös kiusaaminen kuuluu. 

Miten rajaatte Forumin rannekkeiden ostajien ja ostamattomien kesken? Onko ovilla vänkärit tarkistamassa lippuja?

Ei, ei ole. Forum on avoinna kaikille asiakkaille, olivat he kauppakeskuksen asiakkaita tai conin kävijöitä. Tapahtuma on itsessään ilmainen kaikille ja sisään pääsee ilman ranneketta. Ohjelmat ovat myös ilmaisia asiakkaille ja kaikki saavat katsella ohjelmia ilmaiseksi. Emme mene liimaamaan lappuja niiden kävijöiden silmille, joilla ei ranneketta ole ja he katsovat esimerkiksi lavalla esiintyviä cosplay kilpailijoita. Ohjelmiin osallistuminen sitten on maksullista ja vaatii rannekkeen tai erikseen ostetun, 5€ arvoisen kertalipun. Esimerkiksi kalligrafiapajaan osallistuminen vaatii rannekkeen tai lipun, samoin cosplaykilpailuihin (ennakko ja hall) osallistuminen vaatii rannekkeen.  Taidamme olla siis toistaiseksi suomen ainut con, jonka sisäänpääsy on ilmainen.

Ovatko iltabileet sallittu kaiken ikäisille? Onko siellä edes musiikkia?

Iltabileet ovat sallittu kaiken ikäisille, mutta bileissä on myös K-18 anniskelualue. K-18 alue on rajattu ja sille puolelle pääsevät vain ja ainoastaan paperilliset, 18 vuotta täyttäneet henkilöt. Muuten iltabilealue on tarkoitettu kaiken ikäisille ja olemme rajanneet vielä erikseen hengailu alueen jossa voi istua ja alueen, jolla voi tanssia tai vaikka heittää kuperkeikkaa jos mieli tekee. Musiikkia paikan päällä tulee olemaan ja paikalle on hankittu oma DJ soittamaan k-poppia/rokkia. Toinen DJmme varmistuu myös lähiaikoina, jolloin ilmoitamme heidät Katsun nettisivuilla.

Mitä myyjiä Katsussa tulee olemaan?

Myyjät julkistetaan myös lähiaikoina. Deadline myyjille päättyy pian ja tällöin julkistamme kaikki myyjät, joita coniimme on tulossa myyntipöydille myymään. Katsun omilta FB:n sivuilta voi kyllä jo käydä mainostajien kommenteista päättelemässä, ketä on mahdollisesti tulossa jo myymään coniin.

Tässä samalla kirjoitellessani istun tälläkin hetkellä töissä vahtien kameroita ja katsoen, ettei editseni livahda ketään henkilöä, joka ei saisi astua tälle pyhälle maalle ilman kulkulupaa. Samalla kumminkin laittelen maileja Katsusta eteepäin, päivittelen kotisivuja ja luon mainoksia (jotka muuten joudun tekemään uudelleen pienen virheen vuoksi.) Piristeenä tämän kaiken keskellä on se, että joltakulta conittajalta tulee maili. Mailin sisältönä on kiitos siitä, että con järjestetään ja pieni neuvo, jolla conia voidaan rakentaa hieman paremmaksi. Kiitos näistä maileista ja palautteista heille, jotka niitä ovat laittaneet. Ne oikeasti piristävät päivää ja saavat minut uskomaan, että con on tervetullut Jyväskylään ja vaivannäkömme ei ole turha.

Ikemenit - nuo kauniit miehet

Länsimaalaisessa kulttuurissa sana metroseksuaali alkaa olla tuttu hyvinkin monelle.  Kyseinen ilmiö on rantautunut myös japaniin, joka nuorten miesten keskuudessa kulkee nimellä ikemen. Ikemen tarkoittaa miestä, joka huolehti ulkonäöstään.

Ikemen-sana tuli käyttöön japanissa vasta n. 2000-luvun paikkeilla, jolloin sana tarkoitti komeaa miestä. Myöhemmin sana alkoi muokkaantua tarkoittamaan niitä miehiä, jotka näkivät todellakin vaivaa ulkonäkönsä eteen. Nykyään japanilaisten nuorten kuullaan käyttävän myös sanaa kireo, joka on suora muunnelma sanasta kirei, kaunis. 

Japanissa kasvavana trendinä nuorten miesten (20-30-vuotiaiden) keskuudessa on levinnyt kiinnostus omaan ulkonäköön ja sen hoitoon. Japanilaiset ikemenit voivat käyttää jopa 11 000 jeniä (n. 110€) kuukaudessa pelkästään kauneudenhoitotuotteisiin itsessään. Tärkeintä on näyttää hyvältä hinnalla millä hyvänsä. Ulkonäön hoitoon kuulu lisänä myös muodikkaat vaatteet.

Narsismi ei kuulu ikemenejen luonteenpiirteeseen vaan juuret kauneudenhoitoon ovat paljon monimutkaisemmat kuin pelkkä pinnallinen näyttämisen halu tai turhamaisuus. Eräs japanilaiselle iltapäivälehdelle poseerannut ikemen totesikin; Mitä väärää on haluta tuntea itsensä hyväksi? Hän koki itsevarmuuden töissä ja siviilissä kumpuavan omasta huolitellusta ulkonäöstään. Kun hän oli itsevarma ulkonäöstään, oli hän itsevarma myös henkisesti. Tämä auttoi myös töissä, jossa asiakaspalvelu oli päätehtävänä. Ikemenejä kohtaan näytettyä halveksuntaa mies kommentoi olkapään kohautuksella. ”Naiset voivat tuntea olonsa uhatuksi, jos heitä vastaan kävelee heitä paremmin laittautunut mies. ”

Beaty World Soken tutkimuslaitos teki vuonna 2011 Rectuir Co:n rahoittaman kyselyn, johon vastasi  500 miestä. 37% 25-29 vuotiasta miehistä sanoi olevansa kiinnostuneita kauneudenhoidosta ja sen palveluista, kun taas 30-49 vuotiaista miehistä saman vastauksen antoivat 28% vastanneista. Tutkimuksen tulos osoitti, että miesten kauneudenhoito on nopeassa nousussa japanissa. Johtavat tuotemerkit ovat huomanneet tässä markkinaraon ja nopeuttavat kasvua valmistamalla erikseen miehille suunnattuja kauneudenhoitotuotteita.

Vauhdissa mukana sister Sweden

Vaikka cosplay olikin yksi helpompia ikinä toteuttamiani, on pakko sanoa, että myös omalla tavallaan henkisesti kaikkein haastavin .Olin jo valmiiksi ennen conia ahdistunut ja paniikissa siitä, mitä ihmiset ajattelivat minusta, olinko liian paljastava, liian lihava, liian epäsopiva kaikin puolin.

Jokainen, joka on lukenut skandinavia and the world nettisarjakuvaa tietää, että sister Sweden on piirretty noissa sarjakuvissa hyvinkin stereotypiseksi horatsuksi. Ja vaikka jotkut varmasti sellaisena minua jo luonnostaan pitävätkin, en ikävä kyllä luonnoltani ihan sellainen siitä huolimatta ole.

Joku minulle asiasta vihjaisikin Traconissa, että minun pitäisi olla enempi ”tarjolla” kuten hän asian mainitsi. Tämä asiasta maininnut kanssaconittaja oli n. 15-vuotias tyttö, joten minusta lausahdus oli hieman häiritsevä. Ei sillä, tottahan hän puhui, mutta en näe conia millään lailla k-18 jutuille sopivana paikkana, vaikka tissejä ja takapuolia cosplayaajilta saattaakin näkyä tarkoituksella tai vahingossa.

Oli myös suhteellisen vapauttavaa olla sister Sweden puvussa, sillä se ei estänyt minua istumasta, syömästä tai ottamasta valokuvia ja vessassa käynti oli helppoa. Ainut ongelma minkä minimaalisessa mekossani huomasin, oli pituus. En voinut kunnolla kumartua taikka kävellä, koska mekkoni alkoi tuolloin huolestuttavasti nousta liian ylös paljastaen alushousuni. Ja voin sanoa, että eivät ne alushousut minusta niin upeat olleet, että olisin halunnut niitä koko conikansalle jakaa.

Olimme myös sulhaseni kanssa (satw Finland) hyvinkin suosittu cosplayparivaljakko ja moni tulikin ottamaan kuvia, kehumaan pukuja tai muuten vain juttelemaan. Osan oli myös pakko saada halata Mattia ja yksi tyttö uskalsi halata jopa minuakin.

Suomicossaajia Traconista löytyi molempina päivinä toinen, mutta Ruotsia en onnistunut bongaamaan kuin toisena päivänä pikaisesti. Lauantaisen Suomen kanssa juttelimmekin sen verran, että hän oli yrittänyt saada itselleen sisar Ruotsia, mutta se oli yllättävän hankalaa. Sunnuntainen Suomi ei vain halunnut myöntää olevansa ilman…

Tähän väliin muuten haluaisin sanoa hauskan huomion, jonka minä ja kanssaconittajani huomasivat: naispuoliset henkilöt katsoivat rintojani paljon useammin kuin miespuoliset. Tämä oli minusta jotenkin huvittavaa, vaikka ymmärrän kyllä senkin. Ehkä miehet ovat vain tottuneet tuijottamaan jo huomaamatta, kun naisilta tämä on vielä vähän hakusessa? Huvittava huomio joka tapauksessa.

Syy miksi ylipäätään tein sister Swedenin juontaa siihen, etä halusin Matin jälleen mukaan cosplayaamaan jollakin verukkeella. Suomi oli tarpeeksi helppo hahmo ja Matti näytti yleensä aina *ttuuntuneelta conissa, joten hahmo oli vaatteita vaille valmis! Kumminkin Matti totesi, ettei hän cosplayaa Suomea, jos minä en olisi sisko Ruotsi. Mitäpä siihen enää pystyy sitten sanomaan?

Kokemuksena sister Sweden oli minusta hyvinkin onnistunut. Monet nauroivat tempauksillemme, jossa raippasin Suomea takapuolelle tai käskin kovaan ääneen kertoa hänen rakastavan valtiatartaan ruotsiksi. Cosplayta aloittaessani sanoin, etten koskaan voisi käyttää napapaitaa ja toisena cosplayna tein kumminkin FMA:n Winryn, jolla oli napapaita. Seuraavaksi sanoin, etten ikinä käyttäisi pinkkiä cosplayn päävärinä. One Piecen Pelona oli pinkki. Uhkasin myös, etten housuja ikinä riisuisi cosplayn takia. BlazBluen Taokaka oli pelkissä pikkupöksyissä koko conin ajan. Nyt sister Sweden antoi taas uudenlaisen kokemuksen jonka aikana alkoi olla ihan yks hailee, näkisikö joku conittaja vahingossa takapuoleni tai rintani pilkistävän mekosta. Tämä avasi minulle jälleen uusia ovia pukujen suhteen, joita voin valita.

Päivä Itachina

Tracon 7 tapahtumaan 8-9.9.2012 päätin vihdoin tehdä Itachi Uchihan, jota olin jo vuodenpäivät hiljakseen mielessäni suunnitellut. Tarkoituksena oli tehdä Itachi vasta samaan aikaan sulhaselleni tarkoitetun Kakashi Hatake cosplayn kanssa, mutta toisin kävi. En meinannut keksiä millään toista cosplayasua Traconiin ja Itachi juolahti tällöin mieleeni.

Vuosi sitten sateisena marraskuun iltana suuntasin ystäväni Hobitin kanssa Helsinkiin opettelemaan uutta, jaloa taitoa, nimittäin tulen puhallusta. Tällöin jo tiesin, että tulisin käyttämään kyseistä taitoa cosplayta ajatellen. Olin jo itse asiassa pienessä mielessäni suunnitellut upeaa kuvaa, jossa Itachiksi pukeutunut cossaaja puhaltaa tulta.

Vaikka kyseisen illan jälkeen puhaltamista ei ole tullut turhan usein harjoiteltua, onnistui se silti melkein vuoden jälkeen H-hetken saavuttua. Traconissa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla puhaltaa tulta cosplayn kanssa. Tähän voisi nyt jälkiviisaana sanoa, että olisi pitänyt kokeilla taitoa ehkä hieman etukäteen puvun kanssa. Jännitin nimittäin todella paljon, onnistunko polttamaan pukuni, peruukkini ja siinä samalla itseni. Puuvilla kun on jostain kumman syystä hyvinkin palavaa kangasta.

Kun aloitin tekemään pukua pitkästä aikaa, tuntui kaikki yksinkertaisimmatkin asiat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Housut, paita, tikkaus, huolittelu… miten vaikeaa ompelu oikein voi olla? Puku alkoi kumminkin hitaasti hahmottumaan ja sain siitä uutta puhtia. Aloitin lukemaan Narutot uudelleen numerosta 1, jotta osaisin varmasti eläytyä hahmooni. Katselin youtubesta pätkiä, joissa Itachi esiintyi ja pohdiskelin päässäni, millaista tuntuisi olla Itachi. Tykkään tehdä taustatyötä ja nähdä hahmoni eteen vaivaa myös esityksen kannalta. Harrastan improvisaatioteatteria ja  mikä olisikaan parempi paikka improvisaatiota harjoitella kuin cosplay?

Itachi sopi muutenkin luonteelleni hyvin. Jos minulle sattuu päivä, että haluan olla yksin, niin myös haluan olla yksin. Silloin naamani ei todellakaan näytä mitenkään pirteältä tai iloiselta. Yritinkin juuri tätä fiilistä saada Itachiin mukaan. (mikä aiheutti sen, että sulhaseni kyseli minulta melkein koko sunnuntain ajan, miksi olen äkäinen, kun näytän siltä)

Oli vaihteeksi mukava olla hahmo, jonka ei tarvinnut välittää muiden kanssaconittajien ilmeistä tai kommenteista tai heittää jotakin nasevaa vastaukseksi. Sain vain olla ja mölöttää, puhua mahdollisimman vähän. Pidin muutenkin siitä, että cosplayni oli löysä ja sain liikkua helposti. Olin tehnyt ninjasandaalit vanhojen työkenkieni päälle, joten kengätkään eivät tuottaneet ongelmia, kun pohja oli jo valmiiksi muotoutunut jalkojeni mukaan. Pystyin jopa potkimaan kengilläni, joka tuli photoshootissa kaverien kanssa todistettua. Usein saakin kuulla ihmisiltä kommentteja: ”Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä”, mutta en ole täysin allekirjoittanut tätä itse. Tottakai minullakin on pukuja joita ilman conissa olisi helpompaa olla, mutta Itachi lukeutuu yhtiin niistä puvuista, joissa liikuin conissa kyllä aivan mielelläni. Olin tehnyt Itachille paidan ja housut kaavun alle ja jopa kaulakorun, joten sisällä pystyin riisumaan kaapuni ja kulkemaan ilman. Ulkona taas pystyin vetämään kaavun jälleen päälleni kylmän tuulen suojaksi. Jopa piilarit pysyivät silmissäni loistavasti eikä näkökenttä pienentynyt juuri lainkaan tai linssit hiertäneet silmiä.

Jotkut kanssaconittajat halusivat tulla halaamaan minua, jolloin en myöskään osannut irtautua roolistani. Halasin heitä vaivalloisesti takaisin yhdellä kädellä sanomatta sanaakaan. En itse asiassa tiedä, miksi näin tapahtui, mutta jotenkin en osannut irtautua roolista edes halauksen ajaksi. Omalla tavallaan olen ehkä jopa ylpeä omistautumisestani.

Mutta kylä minäkin irtauduin välillä roolista. Kun hassuttelimme kaveriporukan kanssa, en pystynyt pitämään tuolloin naamaa näkkärillä ja silloin lähellä olevat conittajat saivat todistaa hyvinkin off-character Itachia nauramassa typerille jutuille tai tekemässä muuten jotakin hyvin typerää. Ja vessassa ollessa en kumma kyllä pitänyt rooliani, en usko, että olisin mennyt niin täydestä miehestä, että heidän vessaansa olisin päässyt. Ei edes, vaikka aamulla maskuliinisia piirteitä lisätäkseni käytin mieheni axe-deodoranttia.

Anikin kuvauspalvelussa oli lauantaina ruuhkaa, joten en viitsinyt mennä häiritsemään heitä kyselyllä, ehtisikö joku tulla tekemään kanssani photoshoottia sunnuntaina. Illalla kumminkin asian muistin ja väijytinkin erään tutun kuvausryhmään kuuluvan neitosen, joka ystävällisesti etsi minulle seuraavaksi päiväksi kuvaajan. Olen muuten molemmille heille yltiökiitollinen, niin kuvaajalle kuin kuvaajan etsineelle neitokaiselle. Ilman teitä tämä tapahtuma olisi jäänyt ikuistamatta!

Sunnuntaina sitten sain kuvaajan mukaani ja suuntasimme sorsapuiston reunamille ottamaan kuvia. Mukana minun ja kuvaajan lisäksi oli myös ystäväni Hobitti sekä kuvaajan assistentti. Myöhemmin paikalle saapuivat myös sulhaseni sekä Tiitiäinen. Oli hyvä, että paikalla oli myös ulkopuolisia, sillä kaikki katsojat eivät aivan ymmärtäneet, miten kauas liekki voi tuulen sopivasti osuessa levitä.

Puhaltelu oli aluksi vähän mitä oli ja sain pienen liekin aikaan. Kokeilin aluksi hyvinkin varovasti puhaltelua ilman kaapua ja totesin, että se onnistuu suhteellisen hyvin enkä onnistunut polttamaan itseäni. Vedin sitten kaavun päälleni ja kokeilin puhaltaa sen suojista. Ihme kyllä tuuli pysyi suopeana minua kohtaan koko puhallusten ajan, vaikka vaihtoikin välillä suuntaansa. Tuuli ei vaihtanut nimittäin suuntaansa kertaakaan sinä aikana, kun puhallus oli jo käynnissä. Pystyn siis jatkossakin käyttämään cosplaytani!

Kaiken kaikkiaan olen hyvinkin tyytyväinen pukuvalintaani. Vaikka Itachi ei saanutkaan osakseen yhtä suurta suosiota kuin Draco Malfoy crossplayni Traconissa 2010, olin silti omalla tavallani onnellinen ja helpottunut. Ja tärkeintähän on, että minä tunsin itseni hyväksi puvussa.