W.I.P Cosplayn SM-kisat

Konnichiwa kaikille, en ole kuollut - ainakaan vielä. Olen vain pitänyt hiljaiseloa.

Omassa henkilökohtaisessa elämässäni on käynyt vähän kaikenlaista  - muutin muunmuassa omilleni tässä kesällä. Sinkkubileet! Tai sitten ei. 

Olen ottanut itselleni niin paljon tekemistä ja menoja, etten ole oikeastaan ehtinyt hengähtämään. Hauskaa vaihtelua siihen, että tuijotan sohvalla telkkaria ja mietin, mitä ihmettä teen elämälläni.

Syksyllä bongasin, että cosplayn SM-kisat tulevat taas ja päätin rohkaista mieleni ja osallistua. Tämä kannatti, sillä portfolioni hyväksyttiin ja pääsin mukaan kisaan. 

Koska ilmoitus tuli aivan liian *kröhön* myöhään - aikaisin - myöhään, niin tuossa 3kk aikanahan ei mitään pukua ehdi aloittaa. Siksi ostin kankaat 5vko ennen ja aloitin puvun teon 3vko ennen. Ja teloin jalkani 2,5vko ennen ja kävelin sauvoilla muutaman päivän, joka auttoi cosplayn tekemisessä aivan suunnattomasti. Jalkani ei antanut minun mm. istua lattialla, laittaa itseään yhtään koukkuun tai suoraksi. Piti pitää se n. 60 asteen kulmassa, jottei kipu ja paine ollut sietämätön.

Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä

Koska kisa-asua - kuten mitä tahansa cosplay asua - ei voi tehdä ilman ongelmia, en voinut tätäkään tehdä ilman pieniä takaiskuja.

Taustavideon kanssa tuli ensimmäisenä ongelmia. Oma läppärini on alkanut olla tiensä päässä, eikä jaksa pyörittää mitään kovin isoja ohjelmia. En siis saanut taustanauhaa / videota kovinkaan hyvin tehtyä, kun ohjelma kaatuili jatkuvasti, ilmoitti, ettei ota komentoja vastaan ja välillä vain jumitti koko koneen.

Äärimmäisen laadukasta uutisointia, melkein iltalehtien tasoista.

Onneksi kuitenkin tähän saatiin lisäaikaa, kun tekniikka ei ilmoittanut tarpeistaan ajoissa. Olin ottanut itselleni assariksi hyvän ystäväni Hobitin, joka luojan kiitos lopulta minut pelasti ja auttoi tekemään tuon taustanauhan. Minua auttoi myös eräs ystäväni, joka auttoi minua etsimään taustamusiikkia ja pidentämään erästä taustanauhaa. Olen tästä erittäin kiitollinen!

Taustanauhaan oli myös hankala löytää miespuolista ääninäyttelijää. Olin valinnut itselleni hahmon mangasarjasta, joka oi jätetty kesken viidennen kirjan kohdalla eikä animea koskaan ole tästä sarjasta yllättäen tehty. Kaikki piti siis äänittää itse.

Lopulta onnistuin uhkail kiristä suostuttelemaan erään VPK:laisen ystäväni antamaan minulle äänensä. Hän myös ystävällisesti oikoluki tekstini ja korjasi pienet kielioppivirheet (tähänkin kun moni tarjosi apuaan, mutta yksikään avun tarjoajista ei koskaan minulle tekstiä tarkistanut. Miten kuusi ihmistä voikin tehdä oharit...).

Kun taustanauhaepisodi oli lopulta onnellisesti ohi, alkoi puvun teko. Ja tottakai lopulta minulle alkoi tulla paniikki kun tajusin, etten ehdi saada pukua valmiiksi.

Pyysin Facebookissa apua kavereiltani. Ja luojan kiitos omistan upeita ystäviä, sillä apua tuli!

Ensimmäisenä minua tuli auttamaan työkaverini, jonka pikkusiskolle olin tehnyt kesällä tämän ensimmäisen cosplaypuvun. 

Työkaveri joutui heti orjahommiin mm. silittämään, nuppineulaamaan, leikkaamaan kankaita ja levittämään gessoa.

Tämä edisti tekemistäni hurjasti. Kuitenkin viikolla yksin ollessani tahti taas hiipui, kun jalka muistutti, ettei tarvinnut paljon kumarrella tai pitkään istua ompelemassa. Taas apu oli tarpeen. Onneksi eräs ystäväni ilmoitti halunsa tulla auttamaan ja hyppäsi perjantaina linja-autoon matkustaen neljän tunnin ajan, jotta pääsi auttamaan minua asun kanssa. Hän auttoi minua todella paljon ja hänen takiaan opin monta uutta asiaa viikonlopun aikana. En olisi ikinä selvinnyt ilman häntä ja se, että hän oli heti valmis lähtemään auttamaan, oli minulle äärimmäisen iso asia.

Ystäväni piti myös huolen siitä, että muistin syödä cosplayn välissä td="">

En ole ikinä ollut kovin hyvä tekemään proppeja ja ne potkivat minua päähän tässäkin projektissa. Olen paljon enemmän kehittynyt puvussa ja ompelussa, mitä proppien teossa. Ja sekös tässä olikin vasta kamalaa.

Propit: 

Kypärä

- Pohjana toimii laskettelukypärä
- Päällä kanaverkkoa ja maalarinteippiä
- Päällystetty gessolla n. 15 kertaa

- Hiottu n. 100 kertaa
- Päällystetty Worblalla

- Maalattu spraymaalilla ja akryylimaalilla

- Lakattu kiiltävällä lakalla
- Pudotettu valmiina ja harjas vääntynyt tämän takia. Kiroiltu niin paljon, että varmasti herätetty joku uinuva demoni

Ensimmäinen vaihe, kanaverkko kiinni ja teippaus alkakoon. 

Gessotaan. Paljon.

Välitesti, meneekö kypärä edes päähän. Menee se.

Worblalla päällystämisen aloitus.

Worblan sulatus kypärän päälle.

Worbla muotoiltuna kypärän päälle.

Worbla ei ole minulle aineena mitenkään tuttua, joten olin yllättynyt, kun ystäväni minulle roudasi palan Worblaa ja käski käyttämään sitä. Olin aivan pihalla, miten ko. massa toimii, mutta suosittelen lämpimästi kaikkia kyseistä ihmeainetta kokeilemaan. Minulle tämä oli ensimmäinen kosketus Worblaan, mutta ei todellakaan viimeinen. Työstäminen oli yllättävän helppoa ja uskoisin, että harjoittelulla oppisin oikeasti käyttämään tätä ihmeainetta kunnolla tulevissa cosplayssa. 

Raitisilma suodatin

- Vanha nasse, joka on maalattu harmaasta mustaksi 

- Styroksi (+ hionta)

- Gesso (+hionta)

- Erikeepperi

- Worbla
- Akryylimaalit
- Spraymaali
- Grimas-värinappien muovikoteloita
- LVI-putkea
- Fimoa

- Kuumaliimaa

- Pikaliimaa

- Yksi kulunut reppu

- Laukkunauhaa / remmiä / mitä lie
- Sellainen klick-lukko jonkaoikeaanimeäennytmuista

Asu

- Heijastinnauhaa

- Huomiokangasta

- Vetoketju x 2

- Tarranauhaa

- Kahta eri laatuista puuvillaa (päällinkangas sekä vuorikangas)

- Henkselit

- Hanskat (värjätty)

- Päällintikkauksia, vahvistusompeleita, pussittamista...

Takin selkämysosa 

Tässä vaiheessa kämppä oli vielä siisti cosplayn jäljiltä

Ensimmäinen, viimeistelemätön raakaversio puvusta

Lopullinen versio

Kun ystäväni tuli minua auttamaan puvun kanssa, tuli puku lopulliseen muotoonsa. Housuja piti lyhentää, takkia kaventaa ja jäljen piti olla moitteetonta. En oikeastaan ymmärrä, mitä takin kanssa oli käynyt, sillä olin tehnyt sen samalla peruskaavalla kuin Itachin kaavun - eikä kaapu ollut lähestään niin säkkimäinen, mitä tämä takki oli. Olinko sitten Itachin kaavussakin tehnyt kavennuksia, joita en nyt onnistunut muistamaan? Ken tietää.

Lähdemateriaalissa oli vielä hieman piilossa hahmon housut reisien kohdalta, joten taskut ovat minun omaa luovuuttani. Yleensä tämän mallin asuissa on taskuja useampi housuissa (omissani ulkomuistista laskettuna löytyy neljä) ja takissa (ulkomuistista heitän 6) mutta lähdekuvassa näitä ei näkynyt. Takki jätettiin siis taskuttomaksi, mutta housuihin halusin ehdottomasti kaksi taskua. Auttaa kantamaan pakollisia tavaroita ja kyllähän työvaatteissa taskut pitää olla!

Instagrammissa keskiviikko yönä julkaistu kuva

Lopulta keskiviikkona sain cosplayn sille mallille, että pystyin sanomaan sen olevan valmis. Pientä säätöä pitää vielä tehdä - kenkiä pitää maalata, remmejä lyhentää, langanpätkiä nyppiä irti ja peruukki möyhentää - mutta ne ovat pieniä juttuja. 

Hahmon haluan vielä pitää piilossa, mutta kyllähän tuosta jo saa varmaan aika hyvin osviittaa, millainen hahmo on kyseessä ja millaisesta sarjasta. Lauantaina tämä puku sitten nähdään lavalla! 

Peruukissani on liimaa, mitä teen?

Peruukissa erikeepperiä, mitä teen? No peset sen tottakai pois!

Käytän tähän Narun peruukkia, johon olen tehnyt sarvet erikeepperin sekä rautalangan avustuksella. Kun rautalanka otetaan pois, jää takkuinen ja liimainen hiustupsu, joka pitäisi saada pois.



1. Peruukissa oleva liimatakku. Voi olla miten vanha tahansa, minun kohdallani nuo olivat n. 2v vanhoja.

2. Mikä tahansa hoitoaine melkeinpä käy, itse käytän yleensä noita väripakettien mukana tulevia, koska sisältävät yleensä silikonia, joka laittaa hiuksen kiiltämään / hävittää takut melkeinpä ajatuksen voimalla.

3. Kastele liimakohta ja hankaa hoitoainetta hiukseen. Jatka hankausta niin kauan, kunnes huomaat liiman alkavan irtoamaan tai sormistasi tulee tahmeat. Tämän jälkeen huuhtele hius. Jos hiuksissa on edelleen liimatakkuja, toista pesu niin monta kertaa, kunnes liimatakkuja ei oikeastaan ole.

4. Harjaa peruukki takuista. Yleensä viimeiset liimakokkareet putoavat tässä vaiheessa pois peruukista, jos sellaisia on vielä jäänyt.

Ja tadaa, peruukissa ei näy liimaa! Näin yksinkertaisella tavalla liiman saa peruukista irti. Tottakai, mitä enemmän liimaa on, sitä enempi aikaa ja vaivaa sen poissaaminen vaatii. Mutta tällaiset pienet osiot vievät sellaisen 15-20min ja peruukista tulee vielä hyvinkin käyttökelpoinen.

Mimicon ketun silmin

Olen ollut aika laiska päivittämään blogia, mikä tosin voi johtua siitä, ettei uusia cosplayta ole tullut tehtyä. Kaikkea j-pop kulttuuriin liittyvää on kyllä tullut harrastettua senkin edestä.

Kävin jälleen Mimiconissa, jonne menin meidoilemaan meidokahvilaan. Tällainen oli minun meidoprofiilini:

SMIRRE

Pituus 158 cm

Horoskooppi Kalat

Veriryhmä AB+

Kuka olen? Häyh, sehän on kettu! Palvelen teitä ketunhäntä kainalossa. Pitäkää siis varanne, saatatte saada teenne seurana suolaa, ettekä lainkaan sokeria!

Jotain ihan muuta Minulla on aina nälkä, joten suosittelen teille kaikkea.

Tahdon kiittää isosti Nimua, joka minulle tuon kyseisen mekon, essun ja päähineen lainasi tätä conia varten! Minun oli alunperin tarkoitus tehdä ihan toinen meido, mutta koska eBayhin ei aina voi luottaa peruukkitilauksissa, piti minun kiireellä vaihtaa itselleni meidohahmo. Ja minulla ei ollut mekkoa! Onneksi Nimu oli ihana ja lainasi minulle yhden mekoistaan ❤

Kyseessä oli siis kettumeido, johon tein hännän ja korvat itse. Palvelin asiakkaita ketunhäntä kainalossa, jolloin kahvia tilanneet saattoivat saada sokerin sijasta suolaa ja maidon sijasta piimää. Oli yllättävän hauska katsoa, kuinka osa asiakkaista oikeasti meni vipuun jos vain sanoin: "Yrittäkää löytää, missä juju piilee", ja lähtin kikatellen pois seuraavan pöydän tuolin taakse "piiloon" seuraamaan, löytääkö asiakas jujua. Jujuhan oli aina siinä, että jujua ei ollut. Tilaus oli aina normaali.

Olin saanut kahvilan omistajalta luvan pilata kahvi suolalla. Ikävä kyllä tähän ei tullut koskaan mahdollisuutta, koska olisin halunnut tehdä sen niin, että minulle olisi tullut sama asiakas tilaamaan kahvia. Ensimmäisellä kerralla kaikki olisi ollut kunnossa, jolloin asiakas olisi tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen ja tilannut kahvin. Ja saanut sen suolalla. Buhahahaha! Ikävä kyllä minun "vaki" asiakkaat tilasivat aina limsaa. Harmillista. Pitää ensi kerralla suolata limsa.

Palvelen teitä ketunhäntä kainalossa!

Kettu sanoo HÄYH!

En kuitenkaan koko viikonloppuani viettänyt meidokahvilassa. Kun en ollut kahvilassa / valmistautumassa kahvilavuorooni, istuin kerrosta alempana Kosuconin pöydässä. Moni saattoi tämän huomata myös meidokahvilassa, sillä ketunkorvainen meido tiesi luvattoman paljon Kosuconista ja jutteli siitä mielellään asiakkaiden kanssa.

Kosuconin pöydällä pystyi osallistumaan maskotin nimeämiskisaan, jossa päävoittona oli kuvan edessä näkyvä kettukassi. Kettukasseja myytiin ensimmäisen kerran Japani on Pop! - kirpputorilla Jyväskylässä, jossa ne myytiin loppuun tunnissa. Kassi on käsityötä ja tehty kierrätysmateriaaleista ja tuotto menee lyhentämättömänä Kosuconin järjestämiseen. Ylisöpöjä kettukasseja ei ole tällä printillä enää tulossa suoraan myyntiin, ainoastaan palkinnoiksi ja tukipakettiin mukaan.

Seuraavan kerran Kosuconin yhdistyspöydän voi bongata viikonloppuna Animeconista, jossa Kosucon ry on pitämässä myös ohjelmaa. Lauantaina klo: 14:00-16:00 sekä sunnuntaina klo: 12:00-14:00 voitte vierailla Animeconin alakerrassa, jossa halloween on jo alkanut. Kosucon ry pitää paikan päällä perinteisen Japanilaisen kummitustalon, johon kaikki Animeconin kävijät ovat tervetulleita. Jos olet siis suuntaamassa Kuopioon coniin, tule myös käymään kummitustalossa!

Elossa ollaan vielä

Blogi on viettänyt aika lailla hiljaiseloa, jonka tämän lukevat varmaan ovat huomanneet. Hiljaiselo johtuu lähinnä siitä, että olen keskittynyt hyvin paljon muihin asioihin (joista ehkä omaa mieltä lämmittävin asia on Han Moo Do:n SM-kisat, josta allekirjoittanut kävi hakemassa Suomen mestari-tittelin). En ole itse asiassa tänä vuonna saanut aikaan kuin Ranman cosplaypuvun. Pitäisi ryhdistäytyä asian tiimoilta.

Jotkut ovat myös varmasti kuulleet huhua, että Jyväskylään olisi tulossa jälleen oma coni, Kosucon. Olen järjestämässä kyseistä tapahtumaa ja tämä vie myös omaa aikaani.

Lapsosten Lauantain osallistujaporukka

Kosucon on ollut mainostamassa itseään Lapsosten Lauantaissa sekä ToukoFestillä. On ollut upea havaita, kuinka molemmissa tapahtumissa on tullut kiinnostuneita ihmisiä juttelemaan ja kannustamaan tapahtuman kanssa. Vaikka usein palaute annetaankin mielellään silloin, kun on jotakin negatiivista sanottavaa, niin on näitä positiivisia tullut huomattavasti enemmän. Se, että edes yksi ihminen sanoo, että on hienoa saada tällainen tapahtuma Jyväskylään, riittää syyksi järjestää con (+ minä olen nykyään aika laiskimus lähtemään pidemmän matkan päähän).

Kosuconilla on käynnissä myös rahoituskampanja ilmaisen tapahtuman puolesta, kaikki halukkaat voivat tukea conia ja saada tuestaan vastikkeen. Pienin tukisumma on 5€.

ToukoFestissä nähtiin Tokusentai-poseerausta.

Viikonloppuna olisi nyt tarkoitus suunnata kohti Mimiconia. Minut voi bongata Kosuconin yhdistyspöydästä sekä meidokahvilasta, jossa tarjoilen teille teetä suolalla ja suolaista sokerikuorrutteella. Tervetuloa nauttimaan makuelämyksistä!

Desucon Frostbite

Desucon Frostbite pidettiin tapansa mukaan Lahden Sibeliustalolla 13-16.2.2015. Ystävänpäivä ei conikansaa häirinnyt ja Sibeliustalo oli jälleen täynnä täysi-ikäisiä conittajia.

Omalla kohdallani tämän vuoden Frostbite oli hieman pettymys. Ohjelmatarjonnassa ei ollut oikein itseä kiinnostavaa ohjelmaa (ihan kuin muutenkaan kävisin ohjelmissa hirveästi) ja paja, johon palavasti olisin halunnut, oli laitettu sunnuntaina viimeiseksi ennen conin loppua. Myyntipöytäsali oli supistettu iltabileiden takia, josta kuulin kyllä närää muualtakin. Kuitenkin tavaraa tarttui mukaan tästäkin tarjonnasta.

Yaoi-mies kyllä meni tämän conin käytöksellään boikottiin. Tiivistettynä hän myi lehden, jonka sisältö ei todellakaan ollut sitä, mitä olimme kysyneet. Kuulemma syy oli meidän, koska emme olleet tajunneet kysyä erikseen juuri tuosta lehdestä, oliko kyseinen lehti juuri sitä mitä etsimme. Tämäkin paljastui vasta, kun olimme lehden ostaneet ja avanneet. Mutta miten *piip* myyjä voi olla? Sanoimme suoraan, että haluamme tyyliä X parituksella Y. Myyjä sanoo, että löytyy ja näyttää paikan, jossa kyseisiä lehtiä on. Miten ihmeessä tässä kohtaa ilmestyy kielimuuri ja myyjä unohtaa mainita, että asiakkaan tulee kysyä joka ikisestä lehdestä, että sisältääkö varmasti halutun parituksen ja tyylin? RAAAH!

Myydään siis hentaita Panty x random poika. Uusi, muoveissa, kerran selattu ja tajuttu vääräksi. 15€, saat 2€ alennusta, koska RAAH.

Minua myös harmitti, että viime vuonna ihmiset olivat älynneet jättää käytävät ja portaat vapaiksi, mutta tänä vuonna se oli unohtunut. Moni pysähtyi kuvaamaan / juttelemaan portaisiin ja istumaan käytäville, jolloin joutui hyppimään istuvien yli tai työntämään edessä olijaa syrjään, että mahtui itse ohi. Roskia ei kuitenkaan ollut paljon ja volyymitaso oli matala, tavan puheääni riitti hyvin viereiselle kaverille.

Meillä oli isompi lössi porukkaa tällä kertaa conissa ja oli hauskaa viettää ystävänpäivää kaveriporukalla. Mukana aviomies ja kaksi erittäin läheistä ystävää, niin mikäs sen mukavampaa. Lauantai-iltana hotellilla pelasimme vielä Zombicidea, päättäen kuolla näyttävästi invaasion vyöryessä päälle.

© Helene Lindfors, CTF kuvauspalvelu

Lauantaina minut ja kaverini pystyi bongaamaan Futuraman Leelana ja Zapp Branniganina. Leela koki cosplaykisojen alettua kauneusleikkauksen ja leikkautti itselleen sarjauskollisesti kaksi silmää.

Packet to... I.C Wiener?

© Lunalle

Sunnuntaina olin pukeutunut Ranman tyttöversioksi. Tätä hahmoa ei liiemmälti tunnistettu, mutta omaa menoa asia ei haitannut.

Ehdottomasti oma lempparini!

Nähdään Ryoga!

Seuraavaksi olisi tarkoitus vamuudella lähteä Mimiconiin, Desucon siinä mahdollisesti välissä käytynä.