"Elää haavemaailmassa."

"Elää haavemaailmassa, ei ole todellisuuden tajua."

"Ei erota satumaailmaa aidosta."

"On ihan jossain muualla."

"Kuvittelee olevansa satuhahmo."

Tällaisia vihjeitä sai äitini kuulla minusta ja minun henkisestä tasapainostani. Onneksi oma äitini osaa ottaa asiat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän kun ymmärtää, mitä cosplay harrastuksena tarkoittaa - toisin kuin tämä henkilö, joka äidilleni oli tiedot antanut Facebookistani.

Kaikki lähti liikkeelle tästä kuvasta:

Lumikuningatar? Tonttu minä kyllä yritin olla - ja vielä töissä oleva tonttu. Vedin tässä puvussa joulukorttipajaa lapsille.

Tätä ennen äitini ei liiemmälti ollut kuullut cosplaypäivityksistäni, muuta kuin pieniä viittauksia siihen, että otin harrastuksen ehkä liian tosissani. "Pitääkö siinä ihan kisata, aivan naurettavaa."

Tämän kuvan jälkeen kuitenkin kaikki harrastukseni - alkaen cosplaysta - laitettiin syynin alle. Mm. tulitaiteet olivat myös hieman kaksipiippuinen juttu, joka ilmeisesti myös vei minua pois tästä maailmasta. Kaiken pahan alku ja juuri oli kuitenkin cosplay, jonka ansiosta olin nyt todellisuudesta vieraantunut ja elelen maailmassa, jota muut eivät näe. Pötyä, kyllä tuo naapurin avohoitopotilas näkee ihan samoja keijuja, menninkäisiä ja nokipalleroita kuin minäkin!

Mutta, miksi kirjoitin tämän päivityksen; lähinnä huvin vuoksi pienenä huumoripläjäyksenä, millaiseksi cosplayn voivat jotkut ihmiset mieltää. Sekopää kiittää ja kuittaa.