Desucon - jälkifiilistelyt vain hieman myöhässä

Jos nyt alan keksimään tekosyitä, miksi en ole saanut tätä kirjoitettua, niin aloitin uudessa työpisteessä, on ollut kiire, en ole muistanut, olen sulanut, olen väsynyt etc etc. Toisin sanoen ei vain ole huvittanut minään päivänä istua niin pitkään koneen ääressä, että olisin saanut tämän kirjoitettua. Nyt kun en kuukauteen istu koneella 11h päivässä, pysyn siitä vempeleestä mieluiten suht. kaukana.
Päivä 1.

Tulimme jo perjantaina kolmen hengen vahvuisella joukolla Desuun ihmettelemään, millaista menoa paikan päällä oli. Yhdentoista jälkeen joukkoomme liittyi neljäs vahvistus, mutta emme jaksaneet enää kovin kauaa pyöriä tämän jälkeen.

Perjantain pukuvalintana oli sister Sweden ja lisäosana Suomi Skandinavia and the world nettisarjiksesta. Emme tajunneet ottaa itse ollenkaan kuvaa Suomi/Ruotsi parituksella joka jäi Suomea sitten harmittamaan. Jos joku sattuu kyseisiä kuvia omistamaan, otamme vastaan!

Perjantai oli kaiken kaikkiaan hieman turhan oloinen päivä - ikävä kyllä. Myyntikojuja ei ollut ja tuttujakaan ei liiemmälti näkynyt paikalla. Ei siis päässyt edes heitä häiritsemään.

Kävimme kuitenkin Tiitiäisen kanssa shibari pajassa jälleen köyttämässä toisiamme. Aiheutimme välillä hilpeitä (ja nyrpeitä) hetkiä kanssaköysittäjissä, sillä Gaikotsu-koiran silmissä hohti selvästi välillä innostus, kun tämä pääsi köyttämään minimekkoista ruotsia ties miten. Ihme ja kumma, säästyin pahimmilta vilautuksilta kaikista huolimatta. Olimme olleet tietoisia, että kyseinen paja oli perjantaina, mutta kumpikaan ei ollut sisäistänyt sitä asiaa, että perjantain puvuissa meidän tulisi kyseiseen pajaan osallistua. Jos olisimme miettineet asiaa kunnolla etukäteen, en minä todellakaan olisi valinnut sister Swedeniä, eikä Tiitiäinen fursuittia.

Ihmettelin muuten koko conin ajan, miksi mekko tuntui paljon hankalammalta kuin Traconissa tai Tampere Kupliissa. Vastaus löytyi sitten pian: olin pessy mekon Kupliin jälkeen. Oli muuten pienentynyt!

Huomatkaa kaunis sidonta

Kaulapanta unohtui, toimiihan tämä näinkin.

Timanttisidonta

© Mira Strengell

 Päivä 2.

Ensimmäinen conini, jossa kesken päivän vaihdoin pukua. Kolmen päivän con ja neljä pukua mukana. En jatkossa näin muuten tee, vie jotenkin fiilistä toiselta puvulta.

Lauantaina minut ja rakastettuni Tiitiäisen pystyi bongaamaan Soul Eater ryhmäcossista Lizinä ja Pattyna.  Saimme paljon kehuja onnistuneista puvuista ja siitä, miten hyvin sovimme hahmoihin. Olimme molemmat hyvin yllättyneitä tästä positiivisesta mielipiteestä, koska olimme kumpikin tehneet puvut idealla "rennosti vaan" eikä puhe ollut mistään hinnasta vakavasta cosplaysta. Mutta ehkä silloin se stressi ei hohka kilometrin päähän?

Näistäkään puvuista emme tajunneet itse ottaa kuvia, eli ottaisin mielelläni vastaan.

Illalla puimme sitten päällemme Tentacle Girlsejen tavaramerkin, eli gangurou gals-tyylisuunnan meikit ja kigurumit. Olin tehnyt aiemmin puhumani kirkkaan väriset kigurumit tätä conia varten ja päällehän ne piti pukea. Meitä ei kuulemma pystynyt kunnolla erottamaan toisistamme, tosin itse olen eri mieltä. Olen paljon tukevarakenteisempi ja lyhyempi kuin Tiiti, joten kyllä meidät jo kasvoista tunnistaa. Ja jos ei muuten, niin hiusten väristä (Tiitillä oli kirkkaampi peruukki) sekä värityksestä  muuten.

Muutama tätä blogia lukeva conittaja myös onnistui bongaamaan (ja tunnistamaan) minut, kiitos heille, mukava aina törmätä teihin :3

© Jasmine

Soul Eater porukka

Symmetriaa! ... melkein

© Kyuu

© Kyuu

Fuusiossa meni jotakin pieleen... Ensiksi liian vähän jalkoja, sitten liikaa.

Näytämme kuulemma samalta.

Tanssahdellen, olen hyvin huono tässä

Päivä 3.

Tänä päivänä oli esityskisa, johon minulla ennakkoilmoittautuminen paikan päällä hieman kusaisi, kun kukaan ei lauantaina useasta yrityksestä huolimatta osannut ottaa infossa ilmoittautumistani vastaan. Tein sen siis sunnuntai aamuna - ilmeisesti sitten liian myöhään, kun porukka oli jo ehtinyt ihmetellä tulenko.

Eräs eurocosplay kisaaja oli luvannut perjantaina pudottaa minulle lainaan Tobi-maskin, mutta herrasta ei perjantain pikaisen tapaamisen jälkeen kuulunut enää yhtään mitään lukuisista yhteydenotto yrityksistä huolimatta. Tämä jäi hieman kaivelemaan, koska olisi ollut kohteliasta ilmoittaa, ettei maskia voikaan lainata. Mutta kun ei vastannut soittoihin eikä viesteihin, ei mihinkään. Kiitoksia siis tästä, olit oikea herrasmies.

Takahuoneessa Tiitiäisen tilalla minulla olikin tällä kertaa Matti, joka auttoi minua esityksessä pitämällä murskattavaa puupalikkaa paikallaan. Tarkoitus oli alun perin murskata kattotiiltä, mutta niitä oli yllättävän vaikea saada paikan päälle, ne pirut kun vielä tuppaavat painamaan. Tyydyin siis puulevyihin, mikä oli omalla tavallaan huvittavaa. Puu on nimittäin hankalampaa murskata kuin tiili, uskokaa tai älkää.

Takahuoneessa sitten hermoilin koko odotusajan ja tein ennätykseni vessassa käynneissä. Lopulta Matti kuljetti minut odottamaan lavan taa, jolloin en enää vessaan päässyt. En ikävä kyllä nähnyt muiden esityksiä ollenkaan, sillä  en viitsinyt mennä kuikuilemaan sivuovesta. Olin siis täysin pimennossa, mitä muut lavalla tekivät.

Ennen omaa vuoroani aiemmin esiintyneestä Naruto porukasta kävi Sasuke vielä halaamassa minua ja toivottamassa onnea, jossa vaiheessa meinasin purskahtaa itkuun. Jotenkin oli niin mukava kuulla toiselta vilpittömät onnentoivotukset, kun sieluni yritti karata suun kautta. Myös takana ollut mamma toivotti minulle onnea, kunnes lähdin lavalle.

Esityksen alkuosa on minulle täysin mysteeri, vasta peruuttaessa heräsin ja tajusin, että menen liian nopeasti. Jouduin alkaa hidastamaan, jotten lopettaisi esitystä ennen aikaisesti. Murskaukset taas menivät yllättävän hyvin, vaikka taukoa viime murskauksesta onkin jo 6-7 vuotta.

Kisan jälkeen sain myös halausonnittelut Marion ja Luigi esityksen Luigilta, jolloin helpotuksen huojennuksessa meinasin oikeasti kaatua hänen syliinsä. Mutta pakko sanoa, että takahuoneessa oli uskomattoman mukavaa kisaporukkaa ja ansaitsitte (ainakin luonteenne puolesta, esityksistä en ikävä kyllä voi sanoa mitään) voiton todellakin.

Nyt kun katson kyseistä kisavideota, tunnen pettymystä. Löysin paljon korjattavaa ja sain myös palautetta ihmiseltä, jonka cosplaykisaesityksiä itse arvostan. Sain todella rakentavaa palautetta ja tiedän nyt, miten jatkaa kehittämistä esityksissä. Tämä ei jää tähän, gotta get 'em all! Eikun...

© Konsta Väänänen

© Konsta Väänänen

© Tytti Levänen

© Tytti Levänen

Minun ottamiani kuvia voi käydä katsomassa tuolta "kuvia coneista" osiosta.