Neitsyys meni, eli eka tuomarointi takana

Kuten totesinkin tuomarien esittelyssä, tämä oli minulle ensimmäinen kerta ja menetin tuomarointineitsyyden tässä samalla. Pikkasen se kirpaisi, mutta ei paljoa ja oli mukava kokemus, uskaltaa tehdä toistekin. Syvällisempää analyysiä en sitten tuosta alakaan kirjoittamaan, pientä pintaraapaisua vain.

Tämä oli minulle myös ensimmäinen Tampere Kuplii ja olin ihan pihalla, missä kulttuurikeskus Siperia oli. Onneksi Kupliin cosplayvastaava ymmärsi ongelmani ja neuvoi minua puhelimessa tulemaan paikalle. Löysin jopa eksymättä lopulta perille, mikä oli henkilökohtainen saavutus.

Kisassa oli mukana todella upeita pukuja ja tuntui välillä ihan pahalta tietää, että Aamulehden äänestykseen pääsee vain max.8. (tämä oli itse asiassa hieman avoin, Plevnassa juontaja sanoi 8, meille ilmoitettiin aamulla 10.)

Minusta oli hauska seurata, miten erilaisia asioita tuomarit katsoivat puvuissa. Ehdin myös jutella toisen ennen tuomarina toimineen henkilön kanssa (ei tuomaroinut nyt Kupliissa) joka kertoi omia vinkkejään tulevaisuutta ajatellen. Painoin nuo vinkit tiukasti mieleeni ja ehdotan niitä jatkossa, jos vastaavaan hommaan pääsen. Jos ei muuta, niin ehdotan niitä varovasti tuomareille Katsussa.

Mutta siis: mitä tuomarit katsovat?
Osa puvuista näyttää varmasti kauempaa todella upeilta, mutta lähelle tultaessa osa puvuista on selkeästi tarkemmin tehtyjä kuin toiset. Osissa ompelujälki saattaa olla hataraa tai painojälki epätarkkaa, puku voi olla hyvin ryppyinen tai ei vastaakaan lähdekuvaa juuri ollenkaan, vaikka ulkomuisti antaisi muistaa toisin. Itse katsoin sormien välistä joissakin puvuissa valmiiden osien käyttöä (kuten muokkaamatonta peruukkia, kenkiä, hanskoja, sukkia) jos puku oli pääsääntöisesti tehty itse, mutta tämä oli vain minun tapani. Itse olen sen verran penninvenyttäjä perheestä tullut, että helposti ostan mieluiten valmiin osan hinnalla 3€, kun menen ostamaan kankaat hinnalla 6€. Ja ostan suklaata tuolla lopulla rahalla, mitä jää yli. Haha!

Välillä tuntui, että joidenkin pukujen kohdalla jäädyin todella pahasti. Muut tuomarit kyselivät juuri niitä kysymyksiä, mitä itsellä oli pyörinyt mielessä. Lopulta en sitten osannut enää kysyä mitään, kun kysyttävää ei tuntunut olevan. Tyydyin vain merkkailemaan puvun tietoja ylös. Tunsin jotenkin hirveää tyytyväisyyttä sitä kohtaan, miten paljon vaivaa ihmiset näkivät pukujensa eteen. Osista cosplayaajista vielä tuntui oikein huokuvan rakkaus hahmoa tai pukuaan kohtaan.

Hymyni näytti hyvin pitkälti tältä

Vaikka olinkin joidenkin kohdalla hiljaa, yritin epätoivoisesti näyttää edes ilmeilläni, (en osaa hymyillä kovin hyvin, minulla on yleensä Sheldon ilme päällä) että en yritä syödä kisaajia tai ajattele, että mitä tuokin nyt täällä tekee. Tosin osasyy olemukseeni saattoi olla myös huonosti nukuttu yö, jossa hermoilin tulevaa tapahtumaa yllättävän paljon. En tarkalleen ottaen tiedä miksi.

Kiitän kumminkin kaikkia kisaan osallistujia, jotka olivat mukanani viemässä tuomarointineitsyyttäni. Toivon kovasti, että en jättänyt ylitsepääsemättömiä traumoja tai patioita kellekään kokemattomuudellani. Kiitoksia!

Omasta mielestänne parasta pukua voi käydä äänestämässä Aamulehden sivuilta täältä.

Ehdin muuten käydä myös Marusekissa syömässä päivän aikana. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka eivät ole paikalla vielä käyneet!