Desucon 2011

Noniin, nyt voisin sitten tehdä oman selontekoni Desuconista. Millainen oli coni minun mielestäni. En ole siis aiemmin käynyt Desussa, joten lähdin ihan vaan huhupuheiden pohjalta katsomaan, millainen coni oli.

Lauantai:

Taokaka & Tiitiäinen (Gaikotsu)

Lähto tapahtui aiemmin kuin piti, mutta se nyt ei ollut ongelma millään lailla. Olimme perillä aiemmin, mikä on positiivisempi juttu kuin perillä myöhemmin kuin piti. Navigaattorin kanssa oli hieman ongelmia, mutta saimme setvittyä sen kuntoon. Matkaseuranani oli Tiiti (Gaikotsu) joka ystävällisesti oli lupautunut mukaani.

Kun pääsimme perille piti bongata ensimmäinen järjestyksenvalvoja ovelta, jotta sain soitettua Mudalle ja kysyttyä meille badget. Viisaasti kumpikaan meistä ei ollut ottanut vastaavan puhelinnumeroa joten tällainen hätäratkaisu tapahtui sitten paikan päällä. Sisälle selvittiin sitten ongelmitta ja samalla sain infosta oman kilpailunumeroni näytöscosplayta varten.

Tavarat jätettiin infoon mistä sitten päivän mittaan käytiin niitä poimimassa ja lopulta siirtämässä green roomiin. Mutta sinne joka tapauksessa tavarat ensin vietiin (numero oli muuten 29) ja sieltä suunnattiin cosplay pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneissa oli tungosta mikä ei nyt mitenkään ihme ollut. Sain silti puettua pukuni päälle vaikka muutama ystävällinen kanssacossaaja ei viitsinyt yhtään varoa pukuani. Kerran säikähdin jo että kipsistä tehty kasvomaskini oli mennyt rikki, mutta luojan kiitos se kesti paremmin kolhuja kuin olin kuvitellut!

Maskin laitossa huomasin sitten pienen ongelman, sillä ledisilmien komponenttilaatikossa oli juotokset alkaneet lähteä irti ja ledit eivät alkaneetkaan palamaan kuten piti. Onnistuin sitten onneksi käsikopelolle työntämään johdot suht. ok paikalleen jotta ledit alkoivat palamaan. Tästä syystä johtui, että ledisilmäni vilkuttelivat pitkin lauantaita.

Heti kun puku oli päällä, kävinkin sitten kuvauttamassa itseni näytöskisaa varten. Nyt en sen enempää jaksanut itseäni kuvautella sitten kuvauspalvelussa, Bakassa oli kumminkin tullut otettua useampaakin kuvaa.

Kuvauksen jälkeen siirryimme sitten Tiitin kanssa katselemaan conia kokonaisuudessaan. Tiiti oli oikein suuri apu suurimmassa osassa conin pirullisia käytäviä ja portaita, sillä en maskini takaa niin paljon nähnyt eteeni, jotta olisin huomannut mm. kynnyksiä. Tämä oli myös kanssacossaajissa inhottava puoli, että he eivät huomioineet minun kulkevan jättitassujen kanssa maski päässä ja olettivat kai, että mahdun hyvinkin kapeasta kolosta ahtaalla käytävällä ja vielä huomaan, jos joku kävelee minua päin. Voin vakuuttaa, että näin ei todellakaan ole. Joten informaatioksi kaikille teille jotka ette asiaa vielä tienneet: cosplayaajat, joilla näkökenttä ei ole samanlainen kuin tavan ihmisillä (johtuen maskeista, naamareista tai vastaavista ulokkeista pään sivuilla) niin näkökenttä todellakaan EI OLE sama kuin tavan ihmisellä! Jos te kävelette päin, niin me emme näe väistää teitä, me törmäämme ja se ei ole mukavaa kun sitä tekee kymmeniä kertoja päivän aikana!

Meistä otettiinkin yllättävän paljon kuvia, mutta monesta kuvaajasta huolimatta olen löytänyt harmittavan vähän kuvia itsestäni Taokaka puvussa, saati meistä kahdesta yhdessä.

Lauantaina ehdin bongata omista tutuistani:
- Jferin Winry Rockbell - cossissa
- Shufun... pelisarjasta jonka nimeä en taaskaan muista, se lakipeli
- Elffin puolialastomana ennen tuomarointia
- Päivin sekä Satun omissa erikoisemmissa ''normivaatteissa", voisiko näin sanoa?
- sekä Roran, mutta koska kävelimme sen verran hyvin ristiin niin emme päässeet puhe-etäisyydelle yhtenäkään kertana.

Onnistuin myös bongaamaan - vai onnistuiko hän bongaamaan minut - BakaConissakin puhumaan tulleen Taokaka-fanin, joka sai nyt otettua kuvan jossa olin mukana hänen kanssaan. Minusta oli todella mukava nähdä hänet Desussa, oli hauska kuulla että jonkun mielestä pukuni oli todella hyvin onnistunut ja vielä, että olen aivan Taokakan luontoinen. Kiitoksia tästä, se piristi kovasti kummassakin conissa o/

Kiitän sitten myös heitä kolmea kasakuXkosupuren lukijaa, jotka kävitte tervehtimässä ja kertomassa, että luette tätä blogia. Eräs jopa paljasti, että lukee sarjisblogianikin (: Kiitoksia teille hyvin paljon, se oli iloinen yllätys jokaisen kohdalla!

Tähän väliin voinkin sitten sanoa tälle eräälle henkilölle, joka minut nähdessään kääntyi pois päin etten häntä huomaisi, että ikävä kyllä kaikesta huolimatta sinut huomasin silloin. Itsekin kyllä kovasti vedin maskia naamaan kun näin sinut ennen tuota kohtaamista ja vaihdoin suuntaa, mutta kun jouduin kuvaajien väijyttäväksi ja tuttavasi pyysi kuvaa, oli vaikea alkaa kiertämäänkään. Mutta kyllä minä sinut kaikesta huolimatta silti vielä tunnistin. Hassua - ilman maskia sinä vaan et enää tunnistanut illalla minua. Tai sitten et enää viitsinyt vältellä.

Törmäsin myös taidekujalla pariin tuttuun piirtäjään, mutta oli pakko sanoa että se oli suunnaton pettymys ja jätin tervehtimättä / ostamatta heiltä tuotteita. Minusta jos olet edustamassa itseäsi ja myymässä omia tuotteitasi, sinun ei tarvitse näyttää siltä, että olet syönyt liikaa ärripurri keksejä aamiaiseksi. Kanssa epämääräiset murahdukset conilaisten kysymyksiin eivät nosta intoa tulla juttelemaan, saati ostaa mitään.

Myyntipöydillä ei ollut samaa ongelmaa, mutta ei silti mukaan tarttunut kuin pockyja, paita avopuolisolle (pakko-ostaa-jotain-ostos), pieni mariosieni laukku sekä... enpäs ostanut muuta -.- En tiedä olenko kasvanut tuon krääsän yli vai johtuuko se siitä, että kun menen myyntipöydille, ajattelen aina : "tämän saa reilusti halvemmalla kun tilaa eBaysta / ulkomailta." Ja totta se on. Joku naurettavan 8-10€ minifigu voi maksaa ulkomailla alle 2€, postikuluineen! Ja samalla hinnalla mitä täällä myydään todella huonolaatuisia figuja, saa ulkomailta todella laatutuotteita.

Metsästin myös useammasta mangaa myyvästä kojusta Oh! My Goddess! Sarjan numeroa 16, mutta ei löytynyt. Minulla on 15, 17 ja 18, mutta tuo 16 puuttuu. Kraah!

Kiitoksia Darkille

Kun cosplaynäytös alkoi lähestyä, menimme tutustumaan lavaan ja muutenkin odottamaan vuoroani. Harmittelin sitä, että "briiffi" joka kerrottiin pidettävän ennen kisaa taisi jäädä välistä. Jäin itse nimittäin taakse istumaan ihan vain sen takia, että en viitsinyt alkaa enää lähteä puoleksi tunniksi muualle ja tulla takaisin briiffin ajaksi. Jos olisin tiennyt, että briiffiä ei ole, olisin tullut takaisin vasta vähän ennen näytöksen alkua. Minulla oli hirveän huono olo takahuoneessa ja hermoilin aivan uskomattoman paljon esitystäni. Samalla harmittelin sitä, että en uskaltanut kaikesta huolimatta mennä Eurocosplay kisaan mukaan. Onneksi Tiiti oli vieressä lohduttamassa ja ensi vuonna lähden varmaan yrittämään kyseiseen kisaan. Jos hermot kestää.

Ennen oman vuoroni alkua kun Rimppu selitti lavalla jotakin jotakin mitä en kuullut, olin niin hermona että aloin lipua toiselle puolelle tietoisuuden rajaa. Minun oli sanottava cosplaylava-avustajalle , että hän työntää minut lavalle kun vuoroni alkaa, sillä minä en kuule mitään. Kaivoin myös käteni tassujen sisältä ja etsin Tiitiäisen käden jota saatoin puristaa. Tämän puristuksen takia Tiiti taisi tulla enemmän hermostuneeksi itse asiassa kuin minä!

Kun vuoroni tuli, työnsi Kizzy minut kevyesti lavalle ja katosin sitten täydellisesti rajan taa. Kuulin silti väkijoukon huokaus/naurahduksen kun tulin lavalle ja kallistin päätäni. Kun musiikki alkoi ja aloin tekemään ohjelmaani, heräsin vasta siinä vaiheessa edes sen verran, että tiesin lähestyväni lavan reunaa, kun kuulin yleisön alkavan taputtaa. Se antoi itse asiassa yllättävän paljon rohkeutta minulle.

Puvussa tuli todella kuuma ja pelkäsin Rimpun haastattelussa läähätykseni kuuluvan mikin avustuksella jokaiseen nurkkaan. Toivon mukaan näin ei käynyt.

Kiitoksia Darkille.

Kun pääsin vihdoin pois ja juttelin kaverini kanssa esityksestäni, harmittelin etten tehnyt potkuja kuin pari ja hyppypotkukin oli jäänyt toteuttamatta. Hämmästys oli suuri kun Tiiti oikaisi harhaluuloni; olin kuulemma potkinut hyvinkin paljon (enemmän kuin olin suunnitellut) ja tehnyt tuon hyppypotkun. Wtf?!

Tosiaan esityksestäni minulla ei ollut mitään muistikuvaa, olin transsissa melkein koko ajan. Ja julkinen salaisuus esityksestäni: se tuli täysin improna. En ollut keksinyt Taokakalle mitään järkevää kun en viitsinyt kunnon taistelukohtaustakaan esittää yksin, joten päätin improvisoida. Kun kävimme tutustumassa lavaan niin testasin samalla, miten siellä pystyy potkia ja miten puvulla ylipäätään voi liikkua. Sen enempää en sitten ollut pallon lisäksi suunnitellutkaan.

Takahuoneessa oli todella suuri plussa vesi, mehu sekä keksit. En liiemmälti olisi halunnut kyllä syödä tai juoda, mutta sai hetkeksi uutta ajateltavaa niin mussuttelin ihan tyytyväisenä keksejä ja join niin paljon kun pystyin.

Loppupäivä meni photoshoottien kanssa sekä yleisesti hengaillessa. Kun menimme ulos ottamaan kuvia minusta ja Tiitin koulutyttöasusta, oli rappusilla oleva köysi pahin vastustajani. Uskoin että kyllä minä näen sen maskin takaa -  mutta toisin kävi. Lensin komeassa kaaressa yhden portaanvälin ohi ja kaaduin turvalleni. Kä...tassuilla otin vastaan joten laskeutuminen oli suhteellisen pehmeä. Sukkahousuni kyllä rytäkässä hajosivat kokonaan joten otin ne suosiolla pois. Ruhje jäi polveen, mutta muuten olin suhteellisen kunnossa. Ärsytti vain, kun sukkahousut hajosivat juuri ennen photoshootteja. Minun tuuriani!

 

 

 En olisi halunnut millään ottaa pukua pois päältäni, mutta työvuoron lähestyessä oli se vain pakko riisua. Ihme kyllä Taokakana oli nyt huomattavasti helpompi olla kuin Bakassa. Kai se johtui siitä, että sai vain oleskella, tai siitä, että tilaa oli enemmän, tai sitten siitä, että minulla oli henkilökohtainen avustaja joka auttoi minua vaikeimmissa kohdissa.

Paljon en ehtinyt kuvia lauantaina ottamaan, mikä oli suuri pettymys. Ensimmäinen kuva jonka otin, tuli One Piecen Crocodilesta. Hän oli oikein mukavan oloinen herrasmies ja tunnisti jopa hahmoni. Oli kuulemma toiseksi paras hahmo BlazBluessa. Parhaan hahmon nimeä en sitten enää muistakaan. Mutta terveisiä kyseiselle herralle, olit ehkä mukavampi kuin oikea hahmo, mutta sait minut hymyilemään ihan vain sen takia, että olit niin ystävällinen. Jaksoit hymyillä jopa sunnuntaina kun tuli pyytämään uusintakuvaa kokovartalokuvasta, poistettuani aiemman. Ah, minun tuuriani jälleen.

Työvuoromme alkoi klo: 21.00 jolloin siirryimme keltaisiin huomioliiveihin. Vuoromme loppui virallisesti 3.00, mutta teimme hieman extraa.

Jossain vaiheessa yöllä alkoi väsymys hieman painaa ja sekoittamaan päätä, joten juttumme alkoivat muuttua aika levottomaksi. Lolita lonkerohirviö - luentoa sekä pääovia vahtiessamme päätimme cossata tulevaisuudessa hattivatteja. Kehittelimme upean tanssin kyseiseen cossiin ja pari desulaista pääsikin nekmään harjoituksemme. Ilmeisesti tanssi vakuutti, sillä he nauroivat.

Koko ideahan meni näin:
Menemme lavalle, siellä on pimeää. Meitä on 4-5 hattivattia jonossa, lyhyin edssä ja pisin takana. Hiljalleen tulee vähän valoa ja taustalta kuuluu jyrinää. Yllättäen välähtää taustalla salama ja kuuluu kovaa jurinää. Valot tulevat kirkkaammin päälle ja jokainen hattivahti hohtaa eri värisenä. Teemme hattivattitanssin jokainen eri aikaan ja tanssin jälkeen edessä olevat hattivatit karkaavat kun takaa nousee iso, pinkki hattivatti! Toinen vaihtoehto oli että Mörkö tulee lavalle.
Idea oli uskomattoman mahtava siinä klo: 1.30 yöllä!

Kun pääsimme välillä tekemään piirikierroksia - eli vain kävelemään ympyrää conipaikalla - päätimme sitten lisätä katu-uskottavuuttamme ja kävellä kädet levällään, jalat harallaan eli kunnollista machokävelyä. Tämäkin herätti kanssaconittajissa suunnatonta riemua ja saimmekin pari ryhmää nauramaan.

Loppuyö menikin samanlaisissa merkeissä. Meinasimme myös lähteä seuraamaan erästä huppupäistä hiipparia, joka kantoi lyhtyä ja vei conilaisia pois, mutta emme koskaan nähneet hänen palauttavan heitä. Sitä, minne hän conilaisia vei, jäi mysteeriksi. Jos joku oli kierroksella, niin informoikaa ihmeettä, tämä kiinnostaa kovasti!

Vuoromme lopuksi pääsimme vielä selvittämään parkkipaikalla tapahtunutta grillaamista. Olimme melkeinpä varmoja, että kun siirrän oman autoni lähemmäs Sibeliustaloa, niin kyseiset grillaajat olisivat niin näreissään poliisinkin tultua paikalle käskemään sammuttaa grillin, että aamulla minun Fiudeni olisi ollut grillattuna parkissa. Onneksi näin ei kumminkaan ollut.

Vuoron jälkeen kävimmekin pikaisesti suihkussa ja hipsimme nukkumaan. Anteeksi näille kahdelle pistematsia tehneelle pojalle joille huusin, että voimme työvuoron jälkeen ehkä tullakin. Olimme niin väsyneitä, että oli pakko jättää välistä. Hakkasimme ja potkimme silti toisiamme ennen kuin menimme majoitustiloihin.

Majoitustilat olivat sitten...no, todella huonot. En itse tykkää siitä, että päivävänkäreillä ja yövänkäreillä on samat tilat jossa nukkua. Päivällä työskentelevät kumminkin saavat enemmän unta ja heräävät aiemmin kun yöllä siinä 4-6 välillä nukkumaan tulleet mieluummin nukkuisivat pidempään kuin siihn 7 kun ihmiset alkavat oheräämään. Myös tilaa oli todella huonosti ja eräs suhteellisen isokokoinen herra nukkui vielä ERI SUUNTAAN kuin loppuporukka! Kun muut nukkuivat vaakatasossa, päätti tämä isokokoinen herra olla erilainen ja nukkua pystysuunnatta muihin nähden! Hän vei 3-4 nukkujan tilan tällä tavalla.

Ensi kerralla olemme suunnitelleet ottavamme mukaan ilmapatjan, jolloin varaamme itsellemme väkisinkin tilan jossa nukkua. Ja patjan täytämme heti majoituksen auettua ja viemme paikalle. Ainakin on tilaa missä nukkua sitten! (varaudu Tracon!)

Tiiti ei yöllä saanutkaan paljon nukuttua, minä sentään n. 3-4h putkeen. Makuupussini oli rikki ja liian pieni jopa minulle ja kaiken lisäksi haisi uskomattoman oksettavalle. En ollut takistanut avopuolisoni makuupussin tilaa ja se taitaa kertoa aika paljon, että kun kotiin pääsin niin makuupussi heitettiin roskiin. Oli siis mukava kokemus nukkua makuupusissa jälleen 10v tauon jälkeen!

Sunnuntai:

8 jälkeen sunnuntaina aloimme sitten heräillä ja muuttaa makuupaikasta takaisin Green roomiin aamupalalle ja meikkaamaan. Cosplaypukuhuone oli taas ahkerassa käytössä kun pääsimme pukemaan yukatoja päällemme. Minun yukatani oli tilattu koreasta ja oli aitoa silkkiä, kun Tiitin yukata oli taas puuvillaa ja tuotu suoraan Japanista Tiitin isäntäperheen luota. Töllistelimme siis molemmat toisiemme yukatoita vertaillen niitä keskenään. Minun pitäisi hankkia omaani kunnon obi.

Yukatojen päällelaiton jälkeen meidän pitikin laittaa hiuksemme.

Tein Tiitille kampauksen

Tiiti ei osannut omiaan oikein laittaa, joten laitoin hänen hiuksensa miten nyt osasin itse. Minä taas laitoin omien hiusteni päälle pitkän, musta peruukin jotta sain omat hiukseni kiinni. Lyhyet mustat hiukset eivät tuntuneet silloin kovin juhlavalta yukatan kanssa. Peruukki oli kyllä suhteellisen paksu ja nutturaa oli hankala tehdä, mutta sain nyt jotenkin edes omat hiukseni...tai peruukkini laitettua.


Kun olimme valmiita, siirryimme jälleen kuvauspalveluun. Siellä ravasimmekin yllättävän usein erilaisten kuvien perässä. Osallistuimme myös välähdys-kilpailuun, joten muistakaa käydä äänestämässä!



Taisimme itse asiassa 3-4 kertaa käydä kuvauttamassa itseämme. Kuvaajatkin alkoivat jo nauramaan kun näkivät meidät. Lupasimme, että Nekoconissa tulemme kiusaamaan heitä jälleen uudelleen uusilla, typerillä ideoillamme. Olimme silti - ihme kyllä - tervetulleita takaisin. Ainakaan kuvauspalvelun pisteeläisillä ei ollut tylsää kun olimme koko ajan antamassa heille tekemistä.

Moni kävi puvuistamme ottamassa sunnuntainakin kuvia, mutta en ole montakaan kuvaa meistä vielä bongannut. Taaskaan :3 Pari kävi kyselemässä, mistä pukumme on ostettu yms.

Tiitin käyttämän aurinkovarjon kanssa tuli sitten conissa ongelmia. Varjo oli aina minulla toiminut moitteettomasti, mutta alkoi sitten conissa temppuilemaan. Pieni puusäle, joka piti varjo-osaa ylhäällä ei sitten jaksanutkaan enää tukea varjoa yläasentoon, joten jouduimme mitä kummallisimpia viritelmiä tekemään varjon kanssa. Yleensä tungimme väliin hakaneulaa tai pinniä, jotta varjo pysyisi ylhäällä. Loppupäivän ajan Tiiti sitten tyytyi pitämään varjoa kädellä auki, kun joku pyysi meistä kuvaa.

Pääsimme myös Etelä-Suomen Sanomiin Desucon jutun kuvaan. Tiitin tuttu oli onnistunut bongaamaan meidät ja laittamaan jutun Facebookissa Tiitille. Olimme kahdessa kuvassa yhtä aikaa!

Sunnuntaina oli - yllättävää kyllä - parempi kävellä yukatassa kuin lauantaina Taokakassa. Silti jäävetta kului ilmaisista vesipisteistä kiitettävää tahtia ja vaikka moni valittikin veden kylmyyden jäädyttävän aivot, niin itse silti tykkäsin kovasti, että vesi oli kylmää.

Sunnuntaina otimme myös photoshootteja rannassa. Kun päätimme lopulta kuvaukset, tuli meiltä eräs saksalaismies kysymään kuvaa ja utelemaan, olimmeko tulleet suoraan Japanista. Piti sitten selitellä, että ei nyt ihan, että puvut olivat ihan muuten vain päällä. Myös kaksi muuta ulkopuolista tulivat meiltä kyselemään tapahtumasta. Ilmeisesti olimme vähiten pelottavan näköiset ihmiset joilta uskalsi kysyäkin tapahtumasta.

 
Paluumatkalle sitten tarttuikin kyytiin kolme Jferin tuttua, joita en itse tuntenut entuudestaan. Kolme isoa miestä ahtautui pienen Fiat Punton takapenkille loppumatkaksi. Silti matka sujui yllättävän hyvin kun he nukkuivat koko matkan.

 

Jossain vaiheessa Tiitiä alkoi kärvistää.

Matkan varrella oli pakko pysähtyä, sillä en itse meinannut jaksaa pysyä valveilla. Loppumatka sujuikin sitten paremmin kun Tiiti oli hereillä ja juttelimme kaikkea roskaa.

Edessä oleva auto vitutti meitä suunnattomasti, sillä se joi 100km/h 120km/h alueella ja kun pääsimme ohituskaistalle, se kiihdytti niin paljon etten päässyt täydessä lastissa olevan Fiatin kanssa ohi. Tämä ärsytti meitä suunnattomasti ja loppuvaiheessa kun olimme jo lähellä Jyväskylää, pääsimme lopulta ohittamaan kyseisen, äryttävän teiniauton jonka takapenkiltä eräs pissistyttö naureskeli meille kun emme päässeet ohi.

Olin niin ärsyyntynyt että ennen ohitustilannetta kävin seuraavanölaisen keskustelun:
Minä: "Tiiti, kaivele se Taokaka maski sieltä jalkojesi juuresta."
Tiiti: "joo, odotas hetki."
Minä: "Mieti, millainen ilme tuolla horolla on jos se ensi kerralla katsoo tänne ja sinun naaman tilalle on muuttunut Taokakan naama."
Tiiti: *ilme kirkastuu ja pian Taokaka maski on kädessä ja sitä aletaan pukea päälle*
"Miten tämä toimii?"
Minä: "Ne patterit siihen kiinni...noin...ootas, sen on pimeänä, paina tuosta kohtaa niin se pysyy koko ajan päällä."

Näin sitten pääsimme ohittamaan kyseisen auton. Voitte kuvitella, millaiset ilmeet viereisessä autossa oli. Myös takapenkin matkustajat heräsivät tässä vaiheessa meidän hysteeriseen nauruumme ja yhtyivät mukaan. Vieressä ollut auto ei varmasti ollut ennen joutunut niin omituisen sakin ohittamaksi. Mietimme, että otamme myös seuraavalle pitkälle matkalle kyseisen maskin mukaan, jotta voimme säikytellä ohiajajia.

Mutta tiivistelmä conista:
Itse pidin todella paljon. Näkyi, että Desucon oli hieonut virheitä pois ja nähnyt vaivaa, että coni onnistuisi. Pistin korvan taakse parikin juttua tulevaisuuden varalle.
Tiedän itse, että minulla on paljon opittavaa, mutta oli upea näjdä, että niin oli noinkin isolla conilla joidenkin pikkuasioiden kanssa vielä. Silti kokonaisuutena tapahtuma oli todella onnistunut ja minusta mukava käydä ja olla töissä. Olen kyllä vakuuttunut ja tulen uudestaankin, kyllä sen verran positiivinen mielikuva jäi aikaiseksi.


Kiitoksia myös kaikille heille, jotka kuvia kävivät pyytämässä!

Omia kuviani löytyy Picasawebistä ja muiden ottamia kuvia löytyykin sitten alhaalta lista:
http://darkki.1g.fi/kuvat/Desucon%25202011/
http://desucon.fi/galleria/
http://www.digipaul.com/denartle/thumbnails.php?album=10
http://sharkma.ecxol.net/images/index.php/Tapahtumat/Desucon-2011-18--19-6-2011
http://s274.photobucket.com/albums/jj257/TigerClaw-chan/Desucon%202011/#!cpZZ2QQtppZZ20
http://nezumi.pic.fi/kuvat/Tapahtumat/Conit/2011+-+Desucon/
http://s154.photobucket.com/albums/s253/Laggyphoto/DesuCon2011/?start=all
https://picasaweb.google.com/gingermangiant