Elossa ollaan vielä

Blogi on viettänyt aika lailla hiljaiseloa, jonka tämän lukevat varmaan ovat huomanneet. Hiljaiselo johtuu lähinnä siitä, että olen keskittynyt hyvin paljon muihin asioihin (joista ehkä omaa mieltä lämmittävin asia on Han Moo Do:n SM-kisat, josta allekirjoittanut kävi hakemassa Suomen mestari-tittelin). En ole itse asiassa tänä vuonna saanut aikaan kuin Ranman cosplaypuvun. Pitäisi ryhdistäytyä asian tiimoilta.

Jotkut ovat myös varmasti kuulleet huhua, että Jyväskylään olisi tulossa jälleen oma coni, Kosucon. Olen järjestämässä kyseistä tapahtumaa ja tämä vie myös omaa aikaani.

Lapsosten Lauantain osallistujaporukka

Kosucon on ollut mainostamassa itseään Lapsosten Lauantaissa sekä ToukoFestillä. On ollut upea havaita, kuinka molemmissa tapahtumissa on tullut kiinnostuneita ihmisiä juttelemaan ja kannustamaan tapahtuman kanssa. Vaikka usein palaute annetaankin mielellään silloin, kun on jotakin negatiivista sanottavaa, niin on näitä positiivisia tullut huomattavasti enemmän. Se, että edes yksi ihminen sanoo, että on hienoa saada tällainen tapahtuma Jyväskylään, riittää syyksi järjestää con (+ minä olen nykyään aika laiskimus lähtemään pidemmän matkan päähän).

Kosuconilla on käynnissä myös rahoituskampanja ilmaisen tapahtuman puolesta, kaikki halukkaat voivat tukea conia ja saada tuestaan vastikkeen. Pienin tukisumma on 5€.

ToukoFestissä nähtiin Tokusentai-poseerausta.

Viikonloppuna olisi nyt tarkoitus suunnata kohti Mimiconia. Minut voi bongata Kosuconin yhdistyspöydästä sekä meidokahvilasta, jossa tarjoilen teille teetä suolalla ja suolaista sokerikuorrutteella. Tervetuloa nauttimaan makuelämyksistä!

Desucon Frostbite

Desucon Frostbite pidettiin tapansa mukaan Lahden Sibeliustalolla 13-16.2.2015. Ystävänpäivä ei conikansaa häirinnyt ja Sibeliustalo oli jälleen täynnä täysi-ikäisiä conittajia.

Omalla kohdallani tämän vuoden Frostbite oli hieman pettymys. Ohjelmatarjonnassa ei ollut oikein itseä kiinnostavaa ohjelmaa (ihan kuin muutenkaan kävisin ohjelmissa hirveästi) ja paja, johon palavasti olisin halunnut, oli laitettu sunnuntaina viimeiseksi ennen conin loppua. Myyntipöytäsali oli supistettu iltabileiden takia, josta kuulin kyllä närää muualtakin. Kuitenkin tavaraa tarttui mukaan tästäkin tarjonnasta.

Yaoi-mies kyllä meni tämän conin käytöksellään boikottiin. Tiivistettynä hän myi lehden, jonka sisältö ei todellakaan ollut sitä, mitä olimme kysyneet. Kuulemma syy oli meidän, koska emme olleet tajunneet kysyä erikseen juuri tuosta lehdestä, oliko kyseinen lehti juuri sitä mitä etsimme. Tämäkin paljastui vasta, kun olimme lehden ostaneet ja avanneet. Mutta miten *piip* myyjä voi olla? Sanoimme suoraan, että haluamme tyyliä X parituksella Y. Myyjä sanoo, että löytyy ja näyttää paikan, jossa kyseisiä lehtiä on. Miten ihmeessä tässä kohtaa ilmestyy kielimuuri ja myyjä unohtaa mainita, että asiakkaan tulee kysyä joka ikisestä lehdestä, että sisältääkö varmasti halutun parituksen ja tyylin? RAAAH!

Myydään siis hentaita Panty x random poika. Uusi, muoveissa, kerran selattu ja tajuttu vääräksi. 15€, saat 2€ alennusta, koska RAAH.

Minua myös harmitti, että viime vuonna ihmiset olivat älynneet jättää käytävät ja portaat vapaiksi, mutta tänä vuonna se oli unohtunut. Moni pysähtyi kuvaamaan / juttelemaan portaisiin ja istumaan käytäville, jolloin joutui hyppimään istuvien yli tai työntämään edessä olijaa syrjään, että mahtui itse ohi. Roskia ei kuitenkaan ollut paljon ja volyymitaso oli matala, tavan puheääni riitti hyvin viereiselle kaverille.

Meillä oli isompi lössi porukkaa tällä kertaa conissa ja oli hauskaa viettää ystävänpäivää kaveriporukalla. Mukana aviomies ja kaksi erittäin läheistä ystävää, niin mikäs sen mukavampaa. Lauantai-iltana hotellilla pelasimme vielä Zombicidea, päättäen kuolla näyttävästi invaasion vyöryessä päälle.

© Helene Lindfors, CTF kuvauspalvelu

Lauantaina minut ja kaverini pystyi bongaamaan Futuraman Leelana ja Zapp Branniganina. Leela koki cosplaykisojen alettua kauneusleikkauksen ja leikkautti itselleen sarjauskollisesti kaksi silmää.

Packet to... I.C Wiener?

© Lunalle

Sunnuntaina olin pukeutunut Ranman tyttöversioksi. Tätä hahmoa ei liiemmälti tunnistettu, mutta omaa menoa asia ei haitannut.

Ehdottomasti oma lempparini!

Nähdään Ryoga!

Seuraavaksi olisi tarkoitus vamuudella lähteä Mimiconiin, Desucon siinä mahdollisesti välissä käytynä. 

Pukuilun maailmassa - näyttely

Suomen käsityön museon järjestämä näyttely Pukuilun maailmassa avasi ovensa viime perjantaina 16.1.2015. Olin itse mukana avajaisissa, mutta mikä tuli yllätyksenä, niin en cosplayn puolella. Sain soiton keskiviikko iltana, että osa mellaista oli perunut tulonsa ja olisiko minulla mahdollisuus tulla tuuraamaan. Ei minulla mitään ollut, joten olin mukana esittelemässä japanilaista katumuotia. 

Pukuilun maailmassa - näyttely esittelee japanilaista katumuotia (lähinnä lolita / gyaru perspektiivistä) sekä cosplayta erilaisin kuvin, näytteille asetettujen pukujen, proppien ja korujen muodossa. Kuvien keskellä on myös Cosplay Tour Europen tekemiä videoklippejä heidän tekemästään dokumentista. Dokumentin ensi-ilta on 21.3.2015, joten kaikki kiinnostuneet vain varaamaan lippua ensiesitykseen!

Olin esittelemässä lolita tyylistä gothic lolita-suuntausta, mutta ikävä kyllä minulla ei tähän tyylisuuntaan ollut niin paljon resursseja. Kerään itse sweet lolitaan kuuluvaa tavaraa (pastellia sekä kirkasta) ja gothic- puoli on jäänyt hieman vajavaiseksi. Pienen väärinkäsityksen kautta olimme siinä uskossa, että mukana oli pastel lolita pukeutuja, jonka takia minua pyydettiin esittelemään gothic puolta.

Valmistauduin hommaan kaivelemalla netin syövereistä erilaista infoa lolitamuotiin liittyen, sekä kyselemällä alan kovemmilta harrstajilta vinkkejä, mitä tyylistä voisi kertoa. Kuitenkaan minun ei tarvinnut esitellä opiskelujeni tuloksia, eikä kukaan uskaltanut kysyä mitään tarkentavaa.

Sain myös yllätysvieraikseni Uruhara FC:n tytöt, jotka oli kutsuttu myös avajaisiin esiintymään. Nappasimme myös itsellemme personal kuvaajan matkaan ja kaikki kuvat ovatkin Ryuuichin käsialaa. Itse kun otin kameran mukaan, mutta unohdin sitten akun kotiin latautumaan. 

Pääsin fanikuvaan Ming Mingin kanssa! ^-^

 PS. Keski-Suomeen on tulossa oma con! Käykää kurkkaamassa!

Summa summarum 2014

Suoraan sanottuna vuosi 2014 on ollut aika hiljainen cosplayrintamalla, mikä itseäni hieman harmittaa. Vuosi 2013 oli aika lailla samanlainen, joten kuvittelin saavani parannusta aikaan. En vain ehkä halua myöntää, että minulla ei nykyään ole niin paljon sitä vapaa-aikaa harrastaa, mitä haluaisin. Cosplay kun ei ole ainut harrastukseni, vaan yksi monista ja aikaa pitäisi riittää muuhunkin.Tänä vuonna en tehnyt itselleni paineita cosplayn kanssa - minä teen tai olen tekemättä pukuja.

Kierretyt conit ja puvut:

2014 ensimmäinen coni oli Frostbite, joka herätti kaveriporukassamme kiinnostusta K-18 leiman takia. Tässä conissa kierrätimme Tsuyamin kanssa vanhat kigurumimme, jotka olin valmistanut vuotta aiemmin. Ystävänpäivänä vipelsimme siis näissä jakamassa hymyjä sekä pahennusta ihmisissä. Lauantaina puin päälleni Frostbite ajatellen Street Fighterin Poisonin ja lauantaina Jungle wa itsumo Hare nochi Guu sarjan Guun. Kummatkin puvut olivat uusia (ja conia varten tehtyjä) mutta aika kaukana siitä, mitä olisin halunnut tehdä.

Frostin jälkeen lähtin käymään Saksassa, jossa kävin tutustumassa paikalliseen Chibiconiin nimeltä Chiisai. Tänne minun oli tarkoitus tehdä uusi puku Narutosta matkaan, mutta koska seurueeni halusi pukeutua akatsukikaapuihin ja heiltä puuttui Itachi, pakkasin jälleen tutun cosplayni mukaan. Päätin tällä reissulla, että kunnostan tämän puvun oikeasti kuntoon (uusi peruukki, kengät, säärystimet yms.) kerta raahaan tätä edelleen conista coniin mukanani.

Seuraava coni oli Mikkelin Mimicon, jossa kokeilin ensimmäistä kertaa meidona oloa ja pakotin ympäri puhuin kolme kaveriani kisaamaan ensimmäistä kertaa. Kisasimme Hinoi team with Korikki - kokoonpanolla esityskisassa, minun ollessa reunassa nähty pinkki tanssijatyttö Asuka Hinoi.

Desucon oli vuorossa sitten ja tännekään en saanut tehtyä mitään uutta matkaan itselleni. Kierrätin Animeconissa 2013 nähdyn Stockingin sekä Thaimaata varten tehdyn Wedan. Mieheni tyttärelle kyllä tein uuden puvun, Nausicaän.

Finnconissa olin sitten ensimmäistä kertaa myyntipöydän takana, jolloin värjäsin itseni Hobitin avustuksella X-menin Mystiqueksi. Seuraavana päivänä päätin olla vain random piru.

Kesän lopetti / syksyn aloitti sitten Ruotsissa pidetty Närcon, jonka päivityksessä minulla vierähti pieni iäisyys. Närconissa olin osallistunut Tsuyamin kanssa Duo performance - cosplaykilpailuun, jonne tein vuoden ensimmäisen kunnollisen uuden cosplaypuvun, Queen's Blade Siguin. Puin kyllä päälleni myös - kierrätys kunniaan - Soul Eaterin Pattyn sekä Skandinavia and the World Sister Swedenin.

Viimeinen conini oli sitten Tracon, jossa kierrätin jälleen kerran Itachin ja korjasin NCC karsintoja varten Siguin. 

Cosplay shootit:

Erään tutun kuvaajan kanssa päätimme pitää cosplay photoshootin, johon valitsin puvuiksi Azumanga Daiohin Yomin sekä Katsudoconin maskotin Katsuna chanin. Nämä puvut valikoituivat minulle siitä syystä, ettei puvuista ollut liiemmälti kuvia ja sattuivat olemaan parhaiten löyteillä (ja suht. ehjiä).

Päätin kuvauttaa kevällä myös Taokakan uudemman kerran, koska halusin puvusta hieman parempilaatuisia kuvia.

Halloweenina halusin teeman mukaisia kuvia, joten kaappicosplayn periaatteella valmistin itselleni The Addams Familyn Wednesdayn ja kävin otattamassa muutaman kuvan. Kyseinen puku oli minulla myös halloween juhlissa päällä.

Aloitetut, keskeneräiset puvut:

Sandokan the Tiger lastenanimaatiosta päähenkilö Sandokan, jonka tulen toteuttamaan fursuittina. Tarkoitus olisi saada tämä puku valmiiksi 2015.

Avatar the last airbender - Katara. Pukuun on ostettu kankaat (lähinnä housuosioon), mutta pukua ei ole sen enempi vielä aloitettu.

Kyokai no Rinne - Oikea. Tätä pukua varten olen tilannut jo kengät, mutta muuta en ole vielä saanut aikaan.

Borderlands - Mad Moxxi. Tätä varten olen myös ostanut kengät (joita käytän kyllä myös siviilissä). En ole varma, tuleeko cosplay koskaan toteutumaan.

© Tytti Levänen

Cosplaykisat:

Chiisaicon Saksa, Naruto - Itachi Uchiha, 1. sija.
Mimicon Mikkeli, Hinoi team with Korikki - Asuka Hinoi (se pinkki), 3. sija esityskilpailussa.
Närcon Ruotsi, Queen's Blade - Sigui, duo performance with Tsuyami.
Tracon Tampere, Queen's Blade - Sigui, NCC-karsinta.

Paras con muisto:

Yleensä saan conista kuin conista ihania muistoja, joten hankala valita vaan yhtä. Ehkä kuitenkin mieltä lämmittää kaikkein eniten Päivin NCC-kisavoitto. Vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa tuohon voittoon - muuta kuin kannustusjoukkoina, jonka takia menetin ääneni - niin se voitontunne kyllä oli mukaansa tempaava. Ihan kuin olisi itse voittanut.

Muita mukavia muistoja löytyy mm. Traconista, jossa eräs ulkomaalainen (lähemmäs kolmeakymmentä?) oleva mies törmäsi Itachi minuun sekä kaveriini Jiraiya cosplayssa. Mies oli niin sekaisin onnesta, että vain hihkui, nauroi ja otti kuvia eri kulmista. Tämä oli minusta jotenkin todella liikuttava kohtaaminen, koska se pisti minut muistelemaan omaa alkutaivaltani conien parissa. Tein nimittäin ihan samaa (tosin vain sisäisesti, en uskaltanut seota ulkoisesti).

Minusta on myös älyttömän hienoa tutustua uusiin ihmisiiä conien välityksellä ja näin saada uusia kavereita. On myös uskomattoman ihanaa nähdä vanhoja kavereita ja ystäviä, vaihtaa kuulumisia ja hengata yhdessä.

Saavutukseni so far:

Ensimmäinen kisavoitto, itsensä voittaminen uskaltauduttuani kokeilemaan NCC-karsintoja ja kurkistus vieraiden maiden coneihin. Nämä ovat olleet minulle isoja saavutuksia, vaikka ne eivät monelle sellaisilta varmasti tunnukaan.

Kaverini Saksasta teki minulle oman memen. Ensi vuonna paremmalla cosplaymenestyksellä?

Vuodelle 2015:

Varoitan jo nyt, Itachia tullaan jäkemään taas jatkossa! Samoin Siguita, koska olen jo ostanut uudet tarvikkeet jalkapanssareita varten.

Vuodelle 2015 olisi suunnitelmissa WCS karsintoihin pyrkiminen, mutta omalta kohdaltani voisin jo sen verran spoilata, että ei tule tapahtumaan. Tänä vuonna tulee olemaan pääprioriteettina jotakin ihan muuta, enkä halua alkaa aiheuttamaan WCS karsinnoilla lisästressiä. Jos kuitenkin Tsuyami on valmis kokeilemaan kaikesta huolimatta siipiemme kantavuutta, voi meidät hyvällä tuurilla bongata karsinnoista. Olettaen siis, että portfoliohaku onnistuu meidän osaltamme sitten hyvin.

Uhkasin myös Katsudoconin lopettajaisissa, että Jyväskylä tulee saamaan vielä itselleen conin. Tämä uhkaus on toteutumassa 2015. Uudesta conista en tosin ole tulossa kirjoittamaan enää omaan blogiini muuta kuin sivulausahduksia, joten kiinnostuneiden kannattaa seurata ennemmin Katsudoconin Facebook sivua.

Valitsen sinut! - valitsetteko te minut?

13-14.12.2014 viikonloppuna minun piti valita, menenkö Kuopioon Chibiconiin ja illalla vapaapalokunnan pikkujouluihin, vai lähdenkö Helsinkiin kokeilemaan onneani Pokémon-musikaaliin. Valitsin Valitsen Sinut! – Pokémon musikaalin koe-esiintymisen. Kyseessä on siis fanien tekemä musikaali, joka on tehnyt aiemmin Hopenuoli musikaalin. Yle on tehnyt tästä jutun, jonka voi halutessa lukea täältä. Hakijat – joihin itse lukeudun – ovat siis täysin amatöörejä ja harrastelijoita, eikä mitään pitkänlinjan laulajanäyttelijöitä.

Minun viikonloppuni alkoi jo perjantaina koulun lähipäivän jälkeen (opiskelen työn ohella), kun lähdin ajamaan kohti Helsinkiä. Yövyin kaverini luona Riihimäellä, joka oli muuten äärimmäisen mukavaa. Minulle oli laitettu ruoka valmiiksi ja sauna lämpimäksi, joten minun tarvitsi vain istua alas ja nauttia täysihoidosta. Varjopuolena tosin oli, että puhuimme kaikkea aivan älytöntä yli puolenyön, joka näkyi lauantaina totaalisena zombimaisuutena.

Lauantaina olikin sitten satanut lunta ihan urakalla ja jatkui räntäsateena, kun lähdin ajamaan kohti Pokekoetta, joka alkoi lauantaina klo: 10:00. Jotkut saattoivatkin lehdistä huomata, että viikonloppuna kolareita oli todella paljon. Myös minä pääsin noita kolareita todistamaan ja pelkäsin koko matkan, että olisin yksi kolaroijista. Onneksi en ollut!

Tulin kokeeseen 20min myöhässä, johon keli oli osasyyllinen, sekä myös navigaattorini, joka pyöritti minua ympyrää sellaiset viitisentoista minuuttia. Lopulta huusin navin kanssa kilpaa autossa, käännymmekö kymmenettä kertaa vasemmalle, josta minun täytyy taas kääntyä vasemmalle, vasemmalle ja vasemmalle, jonka jälkeen olin jälleen samassa pisteessä. Kuitenkin pääsin perille (kiitos pokekokeen pitäjän, joka vastasi puhelimeen!) ja istuin hermostuneena rinkiin, jossa parikymmentä tuiki tuntematonta silmäparia minua tuijotti.

Viikonloppuun sopiva huppari mukana!

Lauantaina oli ohjelmassa yksilöhaastattelua, improleikkejä ja muihin tutustumista. Kun aluksi meiltä kysyttiin, kuinka moni myöntää jännittäneensä etukäteen, jännitti nyt tai tiesi tulevansa jännittämään päivän aikana, olin iloinen, että pystyin selkä suorana sanomaan, etten ollut yksi heistä. En ollut jostain syystä jännittänyt yhtään koko koetta! Olin kyllä odottanut koetta innolla, koska olin kuullut jo pieniä makupaloja, mitä tuleman piti. En kuitenkaan ollut jännittänyt kertaakaan ja uskoin, etten tulisikaan jännittämään – voi miten väärässä olinkaan!

Oma vuoroni saapui ruokkiksen jälkeen, jolloin en ollutkaan enää niin vedossa, mitä olin aamulla ollut. Olin juonut hieman liikaa energiajuomaa, joka aiheutti sen, että koko kehoni tärisi kofeiinin vaikutuksesta. Kun sitten vielä menin laulamaan kameran ja tuotantotiimin eteen, alkoi ääneni täristä kehon tahtiin. Olisin ollut huomattavasti sopivampi hakemaan roolia Yli aidan- animaation oravaan.

Olin valinnut vapaavalintaiseksi laulukseni Leijonakuninkaan ’’Tunnetko jo rakkauden.’’ Koska tätä moni lauleskeli jo improleikeissä, minun oli aivan pakko kysyä, oliko kyseinen laulu laulettu jo monesti, koska olisin voinut vetää myös Animaanisten tunnarin lonkalta. Kaikesta huolimatta kyseistä laulua ei kuitenkaan oltu kuultu kymmeniä kertoja, joten lauloin suunnitellun kappaleen ja näytin ah-niin-upeat – koreografiat, mitkä olin tuota laulua varten suunnitellut.

Lauantailta jäi hyvä fiilis, vaikka väsyä pukkasikin pintaan. Päivä loppui 16:00, jonka jälkeen pääsin jälleen kaverini täysihoitoon ja samat ongelmat toistuivat. Tajusin puolen yön aikaan, että Ebichu vie yllättävän paljon aikaa, kun sitä alkaa katsomaan.

Turtwig Pokémon ystäväin Turbo ja sunnuntain eväsbento (itse asiassa lauantain, mutta unohdin evääni).

Sunnuntaina päivä alkoi myöhemmin, klo 11, mutta olin tällä kertaa paikalla puoli tuntia etukäteen. Nyt vuorossa oli tanssin opettelua, joka oli omalla kohdalla suurin kompastuskivi. En oppinut tanssia niin hyvin, että olisin voinut tanssia kolmen hengen ryhmässä kaikkien edessä mokaamatta, mutta en suoraan sanottuna sitä odottanutkaan. Tiedän, millä periaatteella minä opin koreografiat (mm. Hinoi teamin tanssin) ja siihen ei ikävä kyllä tuolla ollut mahdollisuuksia. Tai olisi ollut, mutta en kehdannut niin itsekeskeiseksi alkaa, että olisin kyynärpää taktiikalla telonut muut tieltäni ja pyytänyt koreografian suunnitellutta neitiä tanssimaan edessäni peilikuvana, jonka olisin matkinut.

Loppupäivä meni leikkimielisten kisojen sekä harjoitteiden parissa, jotka olivat minusta hyvinkin mukavia. Oli hauska päästä esittämään Pokémoneja toisten arvatessa, mitä Pokémonia esitit. Oli kahden minuutin näytelmien tekoa, oli Pokémon taisteluita, fiilispiiriä yms. Itse olisin voinut pelata ”arvaa Pokémon”- peliä kyllä niin pitkälle, että kaikki 151 olisivat tulleet esitetyiksi.

Joulun jälkeen saamme tietää, minkä rooliin saa, jos saa mitään. Kaikki kun eivät mahdu mukaan. Peukut ja varpaat pystyssä siis :3