Cosplayn pahimmat synnit, osa 1

Ostopuku

Yllättäen olen jälleen töissä ja tutkiskelen netin syövereitä. Koska respassa ei ole suvaittavaa raahata ompelukonetta mukana ja alkaa valmistamaan cosplayta, joudun käyttämään aikani vain katsomalla muiden pukuja ja etsimällä opastuksia, informaatiota ja uusia ideoita. Samalla löytyy aina jotakin mielenkiintoista luettavaa. Nyt tämä mielenkiintoinen luettava oli ostopuku.

Ostopuku tuo monelle cosplayaajalle kylmiä väreitä ja itse olen yksi näistä. Pieni ärtymyksen poikanen hiipii päähän ja alkaa kuiskuttelemaan korvaan, miten paha ostopuku onkaan. Ostopuvut vievät kisapaikkanne, käyttävät rahanne, syövät pockynne ja vievät teiltä oikeuden harrastaa cosplayta! Wtf, eihän tämä näin mene?!

Vaikka järjellä ajattelee, ei siitä tunteesta oikein pääse eroon. Kun itse on nähnyt vaivaa ja käyttänyt työtunteja metsästämällä oikeanlaisia osia pukuun, tekemällä täsmälleen samanlaista kuin referenssikuva ja kiroamalla harrastuksen maan alimpaan rakoon, on reaktiota ihan luonnollinen. Mutta toisaalta myös ymmärrettävää, miksi kaikki eivät halua nähdä kyseistä vaivaa pukujensa eteen.

Osa käy töissä, toiset opiskelevat. Osilla ei ole mahdollisuuksia tehdä pukua, osa ei vain osaa ja jotkut eivät viitsi edes opetella. Silti he haluavat myös olla mukana tässä pukumaratonissa hinnalla millä hyvänsä.

Ostopukuja löytää netistä niin suomesta kuin ulkomailtakin. Suosituin paikka hommata valmispukuja taitaa edelleen olla eBay, joka on halpa ja suhteellisen luotettava lähde tilata puku itselleen. Tottakai valmispuvuissa on yleisesti suurena ongelmana tunnettu puvun huono laatu ja puvun esteettiset virheet. Mutta ei kaikissa. Kyllähän näitä samoja virheitä löytyy varmasti jokaisen cosplayaajan itsetehdyistä puvuista - varsinkin, jos lähtee etenemään takaperin. Moni cosplayaaja löytää ensimmäisistä puvuistaan enemmän virheitä kuin onnistumisia.

Pukuja voi myös teettää muilla, jotka pukuja osaavat tehdä. Oli kyseessä sitten toinen cosplayaaja - tuntematon tai tuttu - tai sitten ihan ammattiompelija. Yleensä näiltä tahoilta saa sitten paremman laatuisia sekä ulkonäöltään tarkempia pukuja.

Ostopuvuilla - oli puhe sitten ebayn tapaisista paikoista tilatuista valmispuvuista tai ammattilaisella teetetystä mittatilauspuvusta - ei saa kilpailla. Tämä on minusta reilu sääntö. Harva cosplayaaja kumminkaan omaa koulutusta tai ammattitaitoa valmistaa pukuja (heitäkin löytyy, mutta prosenttimääränä hyvin pieni osa) joten kilpaileminen ammattilaisen tekemää pukua vastaan olisi hyvin epäreilu.

Osissa kisoissa näytöskisoihin sekä catwalk-tyylisiin tapahtumiin on hyväksytty mukaan jo ostopukuja. On ollut mukava nähdä, kuinka nämäkin puvun kantajat ovat innoissaan esitelleet pukuaan lavalla, vaikka heillä ei yleensä ole osaa tai arpaa sen valmistukseen - ainoastaan sen päälle pukemiseen. Silti ilo välittyy myös suurimmaksi osaksi yleisöönkin.

Olen itsekin tehnyt kavereilleni cosplaypukuja, koska heillä on omien sanojensa mukaan peukalo keskellä kämmentä. Olen tiennyt alusta asti, että pukuja ei tulla käyttämään kisoissa tai väittämään itse tehdyiksi. Mutta en ole osannut ajatella asiaa siltä kantilta, että se olisi paha asia. Olen ollut itse ainoastaan tyytyväinen, että joku on halunnut pitää minun tekemää pukuani päällä. Samoin olen välillä myös aivopessyt kavereitani cosplayaamaan tiettyä hahmoa, johon itselläni ulkonäkö ei vain sovi. Mutta sama asiahan näissäkin on: heillä on ostopuku.

Olen aina tiennyt, että olen suht. ahdasmielinen ihminen. Suomi on tunnuttu rakentavan sillä periaatteella, että uusille ajatuksille ei ole tilaa. Silti olen hiljalleen onnistunut avartamaan maailmankatsomustani ja näkemään maailmaa muullakin tavalla, kuin pelkästään mustana ja valkeana. Kaikilla kolikoilla on myös kääntöpuoli ja asioita tehdään jostain syystä. Sama perustuu tähän - ostopukuja ostetaan syystä.

Mikä siis tekee ostopuvusta niin kauhean kirosanan harrastajien piirissä? Kenties sen helppous, vaivattomuus ja mahdollisesti halvempi hinta? Nekö pistää kärvistämään? Vai ajatus siitä, että joku väittäisi pukua itse tekemäkseen? Näitäkin kun on ikävä kyllä tavattu.

Ensi kerralla kun näen ostopuvun sen sijaan, että nyrpistäisin nenääni, hymyilen cosplayaajalle. Hänellä on omat syynsä, miksi on puvun ostanut valmiina. Eikä hän sillä mitään syntiä tee.

Maria Aho - Muinaisten Turskien basisti

Pöytä on katettu 

syökää juokaa naikaa 

Tuhansien järvien ja mahdollisuuksien maa 

levittäytyy eteeni kuin halpa huora 

Ensikertalaiselle tämä alussa oleva ohjepätkä aiheuttaa hikipisaroita otsalle. Yhdistettynä Facebook sivujen seksintäyteiseen keskusteluun syntyy pienoinen paniikki siitä, millaisiin orgioihin sitä oikein ollaan menossa. Moni pelaaja ei ole ottanut huomioon, että mukana on myös ensikertalaisia, joille larpissa tapahtuva seksi, väkivalta ja muut fyysistä kontaktia vaativat kanssakäymiset ovat täysin pimennon peitossa. Odotin vähintäänkin näkeväni puolialastomia henkilöitä.

" Olet tuuliajolla, mutta onnellinen. Olet ajoittain vitunkin sekaisin, mutta sinä rakastat tätä kaaosta, tätä vapautta. Otat ilon irti jokaisesta hetkestä. Ainoa pysyvä ihmissuhde sinulla on kymmeneen vuoteen ollut vain bändisi kanssa. Rakastat noita tyyppejä, he ovat sinun perheesi, ja tekisit mitä vain pitääksesi jengin kasassa. "

 Eli minulle tärkeintä on bändini. Ok. Mutta ketä on bändissä? Minulle täysin tuntemattomia tyyppejä, joista minulla ei ollut mitään tietoa ennen peli-iltaa. Solistina bändissä toimivasta - Akia pelaavasta larppaajasta - olen saanut jonkinlaisen kuvan Facebookin kautta. Hieman omituisen oloinen tyyppi, tosin ei sillä samalla tavalla, kuin cosplayaajat ovat. Hän on minua reilusti vanhempi ja kokeneempi. Pelkään jo valmiiksi, mitä tuleman pitää, kun häneltä tulee yksityisviestiä. Mitkä ovat meidän rajamme, mihin saa koskea, onko bändin jäsenet harrastaneet seksiä keskenään?

Tässä vaiheessa meinaan juosta jo karkuun, kun kuulen hänen vastauksensa. Jälkikäteen tiedän sen olleen hyvin pervo vitsi, mutta pienessä jännityksessä ja paniikissa en osannut sitä edes ajatella niin. Jälkikäteen minua naurattaa, kuinka herkkä olin tuossa tilanteessa. Ihan kuin muka olisin oikeasti joku siveyden sipuli, joka miehen elimen muotoisen porkkanan nähdessään ryntää pesemään silmänsä ja pyytämään anteeksi aviopuolisoltaan, koska on nähnyt jotain niin rietasta.

"Olet sotkeutunut tosi syvälle asiakkaana lääke- ja huumekauppaan. Ostat kummia uusia huumeita mistä ikinä saatkin, varsinkin jos niille luvataan epätyypillisiä vaikutuksia." 

Tämä on sellainen, joka pysäyttää minut. Mitä? Käytänkö huumeita? Moraalini huutaa minulle vastaan, vaikka järki kuiskutteleekin korvaan, että kyse on pelkästään leikkimielisestä pelistä, jossa näyttelen narkkaria. Silti moraali huutaa kovaa päälle. "Sinähän vihaat huumeidenkäyttäjiä, olet vartija, olet nähnyt mitä ne saavat aikaan, haluatko todella esittää sellaista?" Puistelen päätäni tuijottaen hahmoni esittelyä. Kyllä minä tulen siitä kunnolla selviämään - kaikesta huolimatta. Moraalini mäkättää edelleen korvaani tyytymättömänä päätökseeni.

"All Stars Pharman Recruit (Tiitiäinen) – kuuma tapaus. Olette Jyväskylän öissä kohdanneet silloin tällöin, ja oli homma sitten suutelua tai jotain enemmän, se on aina nautinnollista."

Tässä vaiheessa tuppasi naurattamaan. Onhan meiltä moni coneissa käynyt kysymässä, olemmeko lesboja ja aina olemme kieltävästi vastanneet. Nyt sitten pitäisi ihan sellaista esittää. Tosin molemmat olimme tuon kyselysä etukäteen valinneet, ettö mieluiten olemme pari, kuin esittäisimme jonkun miespuolisen henkilön kanssa heteroparia. Molemmat meistä ovat varattuja ja kummankaan mies ei osallistunut peliin, joten turvallisuussyistä tämä oli paras ratkaisu. Ja edelleen teroitan: emme ole tyttöpari, olemme vain päästämme vialla.

Kuten tosiaan aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, niin sain Päiviltä asusteet tuohon omaan proppiini. Lainasin itse Tiitiäiselle kaikkea pinkkiä (kuten mm. pinkit cyberloxit) jota olin suunnitellut aiemmin itselleni puettavan.

Lauantaina Tiitiäisen juna saapui hieman yli yhden Jyväskylään, josta lähdimme Eurokankaaseen ostamaan minulle sinistä satiininauhaa. Ikävä kyllä oikeaa väriä ei löytynyt, joten jouduimme käymään vielä  H Keinosessa katsomassa. Ikävä kyllä kovin korkealle en itse kyseistä kauppaa arvosta. Valikoimat ovat todella laajat (eivät myy kankaita, mutta maasta taivaaseen nappeja, lankoja, vetoketjuja, nauhoja etc.), mutta asiakaspalvelu...mikä se on?

Tällä kertaa kumminkin koin positiivisen yllätyksen, kun paikalla oli pelkästään nainen. Hän oli jopa ihan ystävällinen ja ostotapahtuma päättyi hyvin. Pientä vitsiäkin siinä tuli jopa heitettyä, joten tällä kertaa en kironnut mielessäni, etten koskaan enää astu liikkeeseen, jollei ole äärimmäisen pakko. Sain myös mukaani ihanaa, sähkönsinistä satiininauhaa korsettiini!

Meikkaamisessa ja vastaavassa meni yllättävän kauan. Olimme itse asiassa tunnin myöhässä, mihin liittyi kyllä osin sekin, että eksyimme lopulta yo-kylässä, kun emme tienneet minne mennä. Olen aina vihannut kulkea yo-kylässä, koska kirjaimet eivät ole ihan loogisessa järjestyksessä ja talot näyttävät samalta. ("Tuossa on D...mutta miksi sen vieressä on talo H? Voi kele!")

Pelipaikalla tutustuimme pikapikaa kanssapelaajiimme ennen pelin alkua, joka minun tapauksessani kattoi bändin. Myös pelin diileri The Finn kävi esittelemässä itsensä minulle, jolloin tiesin, minkälaista heppua minun tuli vältellä. Olisin nimittäin kyseiselle fikserille velkaa suurin piirtein elämäni, kun olin häneltä ostanut huumeita enemmän kuin tarpeeksi. Oli muuten tyylikäs hahmo - ihan näin ohimennen.

Peli pääsi alkamaan ja tunsin, kuinka jännitys kupli vatsassa. Aluksi oli hyvinkin teennäinen olo, kun yritimme bändin kanssa olla läheistä perhettä kumminkaan tuntematta toisiamme. Mutta mitä pidemmälle peli meni, sitä vähemmän tuli itsellä ainakaan enää jännitettyä. Ihmettelimme kyllä Tiitiäisen kanssa jälkikäteen, miten vähän olimme oikeasti lesboilleet pelin aikana. yleensä coneissa käyttäydyimme paljon avoimennin ja häiritsevämmin. Tosin syy oli ehkä aloituksessa, josta useampi kokenut pelaaja oli palautetta antanut. Itsehän en osannut edes kiinnittää huomiota.

Kuulemma pelin alussa seksin, aseiden sekä tappeluiden kieltäminen oli turhaa ja teki pelistä turhan hiljaisen. Ihmettelin kyllä itsekin, kun bändin jäsenten (tai ainakin minun ja Akin) elämä oli huumeet, alkoholi, rähinä ja seksi, mutta ne eivät tuntuneet toteutuvan pelissä. Kuulemma kyseinen kielto oli syy näiden osien puuttumiseen, mikä sunnuntaina ilmeisesti (?) jätettiin sanomatta ja rähinääkin syntyi. En tiedä sitten, olisiko peli ollut miten paljon erilainen, jos tällaisia elementtejä olisi ollut. Vaikea sanoa.

Tiivistettynä peli meni minusta hyvin, vaikka loppu ajasta pelattavaa ei oikein ollutkaan. Vakidiilerimme kertoi heti alussa, ettei huumeita toimita, ja etsin niitä sitten kaikilta muilta. Onnistuin myös The Finn:iä pakoilemaan suhteellisen kauan - sekä hänen kätyriään - kunnes hän sai minut kiinni ja nakitettua omiin bisneksiinsä mukaan.

Totaalinen hajoaminen tapahtui tanssilattialla, kun vein DJ Michelle Silverille (oli meillä Katsussakin DJinä) bändimme demolevyn, josta pyysin soittamaan yhden kappaleen. DJ laittoi paikallisen suuruusbändin levyn soimaan ja repeäminen oli täydellinen niin kaikilla bändin jäsenillä, kuin ykkösfanillamme Astalla. (Tiitiäinen) Tiiti oli aiemmin miettinyt, tunnistaakohan DJ enää meitä, mutta kappaleen lähdettyä soimaan, siitä ei ollut mitään epäilystä. Pientä ittuilun makua oli ilmassa, mutta me vain räkätimme musiikkivalinnasta. Aki oli kumminkin meillä solistina ja soitimme raskasta hevia/punkkia/metallia/mitälie ja kappale oli aivan kaikkea muuta.

Kyseinen kappale oli siis tämä:

Aion itse jatkossa kyllä käydä pelaamassa myös larp-pelejä, koska vaihtelu cosplayhin on vapauttavaa. Vaikka omalla tavallaan samanlaisuuksia löytyy, on kumminkin larppaamisessa mukana myös hahmo, jota tulee esittää koko pelin ajan. Sain myös paljon uusia kontakteja sekä tuttavuuksia, joita osia lupasin käydä pyörittämässä joissakin coneissa. Heitä kun kiinnostaa taas cosplaykulttuuri, joka on heille täysin vieras harrastus.

Ja tosiaan, sain myös proppitaputukset, sekä lempinimen NT - nänniteippi. Olin sen verran vainoharhainen tämän pelin kanssa, että olin varmuuden vuoksi käynyt ostamassa nänniteipit ja teipannut ne kiinni korsetin alle. Just in case, jos joku olisi vaikka vetäissyt korsettini alas. 

Laittelen vielä kuvia tuosta illasta, jotta voitte itse nähdä, miten häiritsevän näköinen olin.

Meikki on tehty disharmonia-periaatteella, eli toinen silmä on meikattu eri lailla kuin toinen. Oikeassa silmässä oli myös UV valossa hohtava (ei muuten hohtanut) piilari. Koska piilari oli kokonaisuudessaan verkkoa, en nähnyt käytännössä mitään. Asteikolla 1-10, näköni oli oikealla silmällä 2.

Bändimme muinaiset Turskat, Aki, Maria ja Lilja. Akin ja Liljan naamat ovat muokattu,
koska en tiennyt, haluavatko he esiintyä välttämättä blogissani.

Minä ja kuuma vosuni Asta.

Cosplay vs. larp

Kiitoksia muuten aiempaan kirjoitukseen viitaten kommentoijille sekä ''tykkääjille'', mukava, jos tuosta jotakin apua on ollut!

Ensinnäkin haluan jo sanoa, että larppailusta minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä ainoasta pelistä (kiitoksia pelin järjestäjille 2004 - en koskaan enää halunnut larppaamaan teidän takianne) ja nyt olen menossa lauantaina elämäni toiseen larppiin. Siksi itse asiassa kirjoitan tätä. Haluan hyvän tekosyyn tunkea Päivin lähettämän paketin sisällön kuvat tänne ja lauantaina syyn, miksi postaan kuvia cybermeikistäni ja asusteistani.

Cosplayssa pääpointti on pukeutumisessa. Harva harrastaja eläytyy rooliinsa, vaikka se tuo tottakai aina lisämaustetta hahmoon ja ainakin omalla kohdalla nostattaa heti cosplayaajan pisteitä.
"Tuolla Narutolla on ruskeat hiukset, äh... No mutta hei, sehän on ihan kuin oikea Naruto! Vau!"
Näin kärjistettynä tällainen ajattelumaailma syntyy minulle heti. Itse taas tykkään eläytyä hahmooni ja olen hyvin otettu aina, kun joku tulee kehumaan minua "juuri samanlaiseksi kuin hahmo on." Winryssä, Taokakassa, Dracossa ja Itachissa näin on tapahtunut. Fiilis on aina loistava, voittaa jopa sen, että pukua kehutaan.

Mutta larpissa taas sinun kuuluu olla hahmossasi koko ajan. Tärkeämpää on olla hahmo, kuin miettiä puvun yksityiskohtat huolella kuntoon. Tottakai tässä tulevan lauantainkin larpissa tyyli ennen tarkoitusta palvelee sitä, että ulkonäön kuuluu olla se tärkein juttu. Mutta siitä huolimatta minulle on luotu tietty hahmo, jota esittäen minun kuuluu koko larppi hoitaa alusta loppuun. Nyt en olekaan täysin varma, pystynkö siihen.

Yritän ajatella, että tämähän on loistotilaisuus harjoitella improvisaatioteatteria. Mitenkä larppaus nyt loppujen lopuksi eroaa improsta?  Improssa voidaan kanssa antaa näyttelijälle (esimerkkinä putous) hahmo, jota hänen tulee esittää koko näytelmän ajan. Käsikirjoitustakin saatetaan olla valmiiksi kirjoitettu, mutta vuorosanoja ei. Tärkeimmät pääpointit on annettu ja lopun näytelmästä tekevät näyttelijät itse vuorovaikutuksessa toisiinsa. Sama perusideahan larpissakin on. Meille on annettu tietyt hahmot joita esitämme sekä raakaversio "käsikirjoitus", jolla etenemme pelissä. Pelin loppujen lopuksi kumminkin luovat pelaajat ja heidän vuorovaikutuksensa toisiin. Ei ole kirjattu, että klo: 19.00 Pelaaja x ja y ajautuvat riitaan vaan he alkavat riitelemään jos sattuvat sellaiseen tilanteeseen päätymään. Tämä on siis minun käsitykseni, teroitan edelleen, että tämä harrastusalue on minulle täysin pimennon peitossa.

Kumminkin cosplay ja larp omalla tavallaan muistuttavat toisiaan. Kummassakin harrastuksessa kuvitellaan olevansa hetkellisesti joku muu, joko vaatteilla tai sitten luomalla uusi identiteetti. Molemmat harrastajaryhmät vetoavat tietynlaisiin ihmisiin, eivätkä ole samanlaista valtavirtaharrastusta kuin esimerkiksi tanssi tai jalkapallo, jotka ovat jollain tasolla kaikille tuttuja. Monelle sana cosplauy tai larppaaminen ei edes kerro mitään.

Hämmästyin myös kovasti, miten larppaamisessa erilaiset käsitteet eroavat toisistaan. Esimerkiksi propit. Cosplayaajathan sanan kuullessaan alkavat heti ajatella aseita, koruja, korvia ja muuta perässä raahattavaa tilpehööriä - krääsää, jotka eivät ole ommeltuina pukuun kiinni. Larpissa propit tarkoittavat asua ja siihen lisättäviä, mahdollisia koristeita ja aseita. Mm. maskit ovat proppeja, korsetti on proppi, kengät ovat propit. Säikähdin jo, kun pelin virallisilla Facebook-sivuilla porukka alkoi puhua, mitä proppeja aikovat tehdä, kuinka osa on jo aloittanut ja osa odotteli edelleen hahmojaan, että tietävät mitä proppeja joutuvat hankkimaan.
"Apua, joudunko minä nyt oikeasti jonkun basson väsäämään puusta, pahvista, muovista tai ilmasta mukaani?! Miten kaikilla voi olla jotakin proppeja? Eikai rumnpalikin nyt rumpuja kasaa, sillä on varmaan kapulat. Mitä ihmettä?"
Olen siis saanut roolikseni basistin eräästä todella coolista bändistä (ainakin meidän bändiläisten ja fanien mielestä) ja paniikki iski, kun luulin proppien tarkoittavan samaa. Tajusin sitten itse korsetista puhuttaessa, mitä propit tarkoittavat. Ja varmistin asian vielä eräältä oikealta harrastajalta. Kulttuurishokki oli silti valtava.

Toivottavasti nyt kukaan larppaajaihminen ei ole nostamassa hiilihankoja pystyyn ja sytyttelemässä roviota, kirjoittelin vain omia fiiliksiä. *peukut pystyssä*

Tässä sitten on kuvia, millaista proppia tuon Päivin paketti oikein piti sisällää. Tuotteethan ovat Von Aidainderin tuotantoa ja myynnissä olevia tuotteita. Päivi hyvin ystävällisesti lupasi auttaa minua hädässä ja lähetti kasan tavaroita, joista voisi olla hyötyä melankolisen ulkonäön luomisessa. Allekirjoittanut kun omistaa vain pinkin cyberpunk-asukokonaisuuden. Näillä tietämin kyllä kiinnostus ostaa koko sisältö olisi. Mutta en voi koskaan kiittää kylliksi Päiviä tästä avusta, mutta iso kiitos silti! ♥

Väreistä ei varmaan arvaa, minkä värinen tulen olemaan pinkin sijasta?

Hopeat (vaiko valkeat?) ja siniset irtorastat.

Hengityssuojain niiteillä.

Sinistä maalia hengityssuojaimeen sekä siniset verkkohanskat.

Siniset saparorastat sinisillä pääkalloruseteilla.

Mistä kaikki saa alkunsa - apua aloittelevalle cossaajalle

Minulta pyydettiin blogikirjoitusta, joka käsittelisi perusjuttuja cosplayn aloittamiseen. Olen aina hyvin tyytyväinen, jos joku toivoo jotakin postausta, joten tottakai päätin tehdä oman versioni siitä, mistä kaikki sai alkunsa - ainakin omalla kohdallani. Jos joku saisi tästä itselleen vaikka apua.

1. Hahmon valinta
Tähän olenkin tehnyt aiemmin jo sepustuksen 6.8.2011 postauksessani, cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä. Käyn nämä silti uudelleen läpi. Ihminen muuttuu matkan varrella ja mielipiteet muuttuvat samalla, kun elämänkatsomusta tulee lisää.

Itsellä kaikki alkaa ensinnäkin siitä, että pidän jostakin sarjasta. Otetaan nyt esimerkkinä Cyborg 009, josta ensimmäisen cosplayni päätin tehdä. Kun sarja tuli televisiosta alunperin vuonna 2005 tai 2006 kesällä, oli se minusta järkyttävää kuraa. Kun katsoin pari jaksoa lisää, oli se minusta aika hyvä sarja. Lopulta jäin koukkuun ja minun piti nauhoittaa vanhalla vhs-soittimellä kaikki Cyborg 009 jaksot, joita näytettiin loppukesän aikana. Rakkaus sarjaan oli siis syntynyt.

Toinen valintaperuste, mikä minulla tuohon aikaan oli, oli puvun helppous. Koska ompelukonetyöskentely oli minulla pudottanut käsityön numeron kympistä kasiin, voi jokainen päätellä, miten hyvä ompelukoneen kanssa olin. Äitini tuon puvun minulle melkein kokonaan teki. Onnistuin nimittäin ompelemaan paidastani yksihihaisen ja housunlahkeet kiinni toisiinsa. En vieläkään ymmärrä, miten tein sen. Eli alku on aina hankalaa - kaikilla. Jos ei alku, niin loppu. Luonnonlahjakkuudet joutuvat tekemään paljon enemmän töitä sen eteen, että kehittyisivät.

Nykyään en valitse pukua ihan vain sen perusteella, että se on helppo. Valitsen puvun sen perusteella, että se vastaa sen hetkistä taitotasoani tai on ehkä hieman taitotasoni yli. Pystyn silloin haastamaan itseni ja joko voittamaan tai häviämään. Tiedän ainakin silloin, missä olen cosplayssa menossa. Aluksi kumminkin kannattaa valita puku, joka on helppo valmistaa. Harrastus voi helposti alkaa maistua puulta, jos onnistumisen tunteita ei tulekaan.

Mitä enemmän taitoja ja kokemusta tulee, sitä enemmän kriteereitä hahmon valintaan voi lisätä. Itse olen lisännyt myös koon, iän, hahmon luonteen sekä ulkoiset avut. Jos hahmo on minua reilusti pidempi ja hoikempi, en valitse sitä cossattavaksi. Enkä nyt tarkoita sellaista piirrostyyliä, jossa kaikki sarjan hahmot ovat kaksimetrisiä, syntymäpainossaan olevia huippumalleja. Tarkoitan selkeästi hoikkia hahmoja, kuten esimerkiksi Naruton Rock Lee.

Yksinkertaisesti olen alkanut pyöristyä sen verran, että en saa peitettyä itsessäni olevaa naista enää oikein millään. Hoikka teinipojan crossplay ei siis sovi enää omalle ruumiinrakenteelleni. Tarkoitus kumminkin olisi, että peiliin katsoessa pystyisi hymyilemään - ei irvistämään. Samoin iän puolesta ihan lapsihahmot eivät minusta henk. koht. sovi aikuiselle ihmiselle. On jotenkin härskiä nähdä aikuinen ihminen cossaamassa alle 10-vuotiasta.

Luonne on minulle nykyään myös tärkeää, koska mieluusti eläydyn hahmoon koko conin ajan. Tämä ei ole cosplayaajille välttämätöntä, suurin osa pukee vain puvun päällee ja ottaa hahmolle soveltuvan poseerauksen kun kuvia tullaan pyytämään. Tietyt harrastajat sitten esittävät roolihahmoa koko sen ajan, kun cosplay on päällä.

Kannatan myös, että puku tulisi olemaan ensisijaisesti sellainen, jossa on helppo olla. Vetoan tässä aiemmin kirjoittamaani, että harrastus alkaa maistua puulta jos ei ole kivaa. Moni cosplayaaja tekee raskaita, hiostavia pukuja joissa on hankala liikkua ja hengittää. En itse suosittelisi Taokakan pukua ikimaailmassa aloittelijalle, koska maskin ja hupun takia hengitysilma alkoi olla hyvin raskasta ja hiilidioksidipitoista. Puuskutin parin minuutin jälkeen niin kuuluvasti, että mukana ollut kaverini huomautti asiasta.

Omalla kohdalla neuvoisin valitsemaan ensimmäisiä hahmoja näiden perusteella:

► Pidät hahmosta.

► Puvun valmistus ei ylitä omia taitojasi.

► Pystyt olemaan itsevarma pukiessasi cosplayn päälle.

► Pystyt liikkumaan cosplayn kanssa.

► Voit pitää puvussasi hauskaa.

Mieti, mistä sarjasta pidät ja sen jälkeen, mistä hahmosta pidät. Cosplay on helpointa aloittaa itselle tutusta sarjasta ja pidetystä hahmosta. Ei väliä, mitä mieltä muut valinnastasi olisivat. Kaikilla on omat suosikki- ja inhokki hahmonsa.

Moni cosplayaaja tekee myös listausta, mitä cosplayta haluaa vuoden aikana tehdä. Jos hahmoja on useita, voi listaaminen auttaa. Lisäilee vain eri hahmoja listaan ja vertailee, mitä plussia ja miinuksia hahmoista kertyy. Ja samalla on jo ideoita seuraaviin cosseihin valmiina.

Jos millään ei meinaa keksiä itselleen hahmoa, käy silloin kurkkaamassa anime character database. Sieltä voit valita hahmon randomilla tai tiettyjen piirteiden mukaan. (kuten ikä, sukupuoli, hiusten väri, etc.)

2. Kankaiden valitseminen.

Aina yhtä hankalaa, koska anime/mangasarjoissa harvemmin kerrotaan, että hahmon puku on materiaalia x. Kumminkin maalaisjärki on tässäkin sallittua. Jos ajattelet cossaavasi urheilijaa tämän urheilupuvussa, harva urheiluun soveltuva puku on tehty nahasta tai farkusta. Vastaavanlaisesti jos teet asua kuninkaalliselle tai aateliselle, ei heidän pukuunsa kannata ehkä välttämättä valita trikoota tai fleecea. 

Myös vuodenaika kannattaa ottaa huomioon kankaita valitessa. Jos olet tekemässä pukua talviconiin, voi paksumpi kangas olla tällöin parempi ratkaisu (tai toinen cosplay) Jos taas olet suunnittelemassa cosplayta kesän kuumimpaan aikaan, kannattaa tällöin jättää esimerkiksi fleece valitsematta. Moni (kuten allekirjoittanut) käyttää fleeceä puvuissaan sen hinnan ja helppouden takia. Fleecea ei tarvitse välttämättä päätellä, sillä tarkasti leikkaamalla fleece jättää itseensä kauniin, purkautumattoman reunan. Fleece on kuitenkin lämmin materiaali ja syy siihen, miksi monilla kigurumin harrastajilla on kesäisin mukana viuhkoja ja kannettavia tuulettimia.

Usein kangaskaupoissa saa hyvinkin asiantuntevaa palvelua kankaiden valintaan, jos itse on epävarma. Omalla kohdalla itse kävin aina etukäteen tutkimassa vaatekauppoja ja etsin saman tyyppisiä vaatteita hyllyistä. Hipelöin kangasta ja sovitin joskus vaatteita päälleni miettien, olisiko tämä kivalta tuntuva kangas päällä. Jos onnistuin löytämään mieleisen kankaan joka minun mielestäni osui cosplayhin, katsoin vaatteen tiedoista, mitä kangasta kyseinen vaatekappale sisälsi. Sitten lähdin keskustekemaan asiasta kangaskaupan myyjän kanssa. Myyjä myös kertoo, kuinka paljon kangasta pukuusi tarvitset.

3. Puvun tekeminen.

Ompelukoneeseen kaasua ja proppien tekoon vauhtia, päivityksessä mainitsin, mistä itse poimin kaavani omiin cosplay asuihini. Minulla on kotona jokatyypin kaavakirja 1 sekä jokatyypin kaavakirja 2. Nämä kirjat ovat tarjonneet monet peruskaavat, joita olen sitten muokannut omiin tarpeisiini sopiviksi. Jos olisin alusta alkaen tehnyt pukuni kaavoilla, olisi näistä kirjoista löytynyt pukuihin suoraan kaavat ilman muokkaamista. Mutta koska kaavat olivat minusta turhia enkä osannut sellaisia käyttää, en myöskään kaavoja osannut kaivata. Kävin vain makaamaan selälleni kankaalle ja pyysin jonkun piirtämään minusta ääriviivat. Tai vaihtoehtoisesti otin jonkun vanhan paitani, jonka mukaan piirsin kaavat suoraan kankaalle. Tämä tapa kyllä on omalla tavallaan toimiva, mutta en suosittele. 

Kaavat on hyvä olla, myös ensimmäisiä pukuja tehdessä. Pakolliset ne eivät mistään hinnasta ole, mutta helpottavat huomattavasti tekemistä. Pystyt muunmuassa paidan etu- ja takaosaa vertailemaan keskenään ennen kuin olet leikannut ne irti kankaasta. Myöhemmin on huonompi juttu huomata, että palat ovat eri kokoisia tai muotoisia - varsinkin, jos toinen pala on leikattu liian pieneksi. Pienellä vaivalla saa vältettyä monet ongelmat.

Jotkut kirjastot tarjoavat myös kaavakirjoja lainaksi, joten jos omaan ei ole varaa, voi kirjastoista käydä valikoimia selailemassa. Myös netistä löytyy sivustoja, jotka tarjoavat ohjeita ja apuja kaavojen piirtoon. Yksi sellainen sivusto on Leena's.com.

Jos haluaa varmistua, että puku varmasti tulee olemaan oikean kokoinen, muotoinen ja mallinen pilaamatta siihen varattua kangasta, voi tällöin tehdä prototyyppicossin. Itse teen kyseiset hirvitykset mistä tahansa ylijäämäkankaasta - vanhoista lakanoista, verhoista tai muiden cossien ylijäämistä. Tottakai jos sattuu olevaan sellaista kangasta saatavilla joka on mahdollisimman lähellä cosplayn tulevaa kangasta, on se aina kaikkein paras ratkaisu.

Tällaisessa prototyyppi puvussa kasataan puku siihen pisteeseen saakka, että se saadaan vedettyä päälle. Huolitteluja ja viimeistelyjä tähän pukuun ei tarvitse tehdä - joten jos saumassa on pieni reikä tai lankojen väri ei täsmää kankaan kanssa, ei sillä ole mitään väliä. Tarkoitus on vain saada hieman osviittaa siitä, miltä puku tulee näyttämään. Tässä vaiheessa on helppo sitten alkaa miettimään puvun kavennusta, suurennusta tai muuta korjausta jos on tarvis. Ja paljon mukavampi huomata virheet ylijäämäpuvussa kuin lopullisessa versiossa.

Puvun tekoon kannattaa varata myös aikaa. Moni cosplayaaja käyttää viimeiset hetket junamatkastaan tekemällä cosplaytaan valmiiksi. Se on turhan stressaavaa ja jälki on yleensä paljon huonompaa, mitä rauhassa tekemällä saisi aikaan. Ja samalla saa nukkua reilusti paremmin ennen conia, kun ei valvo aamu kuuteen aamulla tekemässä pukua.

4. Propit, peruukit, piilarit ja shoecoverit

Aihealue, jossa hakkaan joka ikinen kerta päätäni seinään kun omalle kohdalle osuu. Peruukkien muokkauksessa olen edellnyt jopa siihen vaiheeseen, että saan leikkauksen lisäksi tuuhennettua peruukkiani tai lisättyä siihen eri väriä. Joka tehdään samalla periaatteella kuin tuuhennos. (ks. peruukki ja sen tuuhentaminen)

Peruukeista olen tehnyt 2010 hieman laajemman kirjoitelman peruukit peruukit, johon olen koonnut eri paikkoja, josta peruukkeja löytää sekä tuotteita, joita itse olen käyttänyt peruukkejen kanssa.  Lisäisin kumminkin tuohon listaukseen sellaisen aineen kuin Silky, sexy hair hairdrops.

On suhteellisen arvokasta tököttiä (17,90€ / plo Jyväskylässä) mutta hyvin riittoisaa. Ostin alun perin aitohiuspidennyksiin jotka laitettiin teipeillä kiinni. Toimii silti myös kuituhiukseen ja peruukkeihin. Pari tippaa pahimpaan takkukohtaan, hiero ja harjaa auki. Takkukohta siloittuu helposti ilman kiroilua ja kamalaa tappelua + hiuksia jää vielä päähän.

Itselläni tökötti on kestänyt pian vuoden ja käytän tuota n. kerran viikossa nykyään. Pidennyksien kanssa käytin joka päivä n. kahden kuukauden ajan.

Jos peruukkia tarvitsee värjätä, suosittelen disillusionin peruukinvärjäysohjetta, joka löytyy täältä. En ole itse vielä päässyt peruukkia värjäämään, koska minulle luvattu väri ei ole vieläkään saapunut. En ole odottanut kuin puoli vuotta...
Jos et tiedä, mistä copic täyttöpulloja saa, on siihen soveltuva nettikauppa täällä. Jos allekirjoitanut olisi tilannut netistä pullon suoraan, olisi peruukki jo omalla kohdallakin varmasti värjätty.

Shoecovereissa Kandi ja Cyber-blogissa oli minusta kirjoitettu hyvin: valitse aina joustava kangas. Itse en ole näin tehnyt, joka kyllä kertoo omaa tarinaansa huonosta shoecover menestyksestä. Pidän itse helpoimpana tapana tehdä sukkahousushoecovereita. Tällaisten ohje löytyy sukkahousushoecover-päivityksestä. Kumminkin olen todistettavasti kasannut myös Naruton ninjakengät.

Kenkiä voi myös värjätä, eli jos onnistut löytämään mahdollisimman lähellä olevat kengät mitä hahmolla on, mutta väri on väärä,  voit kokeilla aina värjätä kenkiä. Värjäyksessä kumminkin tulee huomioida kengän liikkuvuus: väri halkeilee helposti ja varisee kengän päältä pois. Itsellä kävi näin, kun kengät olivat maalattu. Ensimmäisten askelten jälkeen väri alkoi halkeilemaan ja putoamaan pois kengästä.

Jos piilolinssejä tarvitsee cosplayssa, omat ensimmäisen kokemuksen löytyvät piilarit, osa 1. 

Itse tilaan piilaireita hyvin paljon netistä, koska valikoima on laajempa ja hinta halvempi. Ja yleensä laatukin on parempi, vaikka ei aina uskoisi. Omat suosikkipaikkani ovat:

► Eyecandy lenses

► Love shopping holics

Muualla netissä: (ei omia kokemuksia)

► You know it

► Four your eyez

► Honey color

► SFX Jos sinulla on rahaa, niin täältä löytyy todella erilaisia linssejä!

Jos kumminkaan ulkomailta ei onnistu piilareita tilaamaan, tässä muutama suomalainen sivusto / kauppa, josta piilareita voi tilailla tai kaupassa käydä suoraan sellaiset hakemassa:

► Underground (Jyväskylä, Joensuu)

► Backstreet (Helsinki)

► Aprilli (Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Tampere)

► Pilailupuoti (Kuusankoski, Helsinki, Seinäjoki, Jyväskylä, Rauma, Turku, Oulu ja Lahti) 

► Cybershop (Helsinki)

Monilla hahmoilla on myös erilaisia aseita, asusteita ja muuta tilpehööriä, jota kantaa mukana. Jos proppi on oleellinen osa hahmoa, kannattaa se tehdä mukaan cosplayhin. Jos hahmon kumminkin tunnistaa ilman proppia, on se enemmänkin vapaaehtoinen lisä. Tottakai proppi on aina vapaaehtoinen, mutta jos sen tekeminen tuntuu työläältä tai inhottavalta, mutta hahmoa ei muuten oikein tunnista, kannattaa hahmovalinta miettiä uudelleen. Esimerkkinä tunnettu sarja Naruto, jossa melkein jokaisella ninjalla on mukana kunai-veitset ja shuriken-heittotähdet. Silti harva cosplayaaja niitä alkaa pukuihinsa tekemään, koska hahmot ovat muutenkin tunnistettavia. Esimerkkinä taas hahmosta, jolla proppi on suotavaa olla mukana, on nyt Kisame Hoshigaki Narutosta. Tykkään käyttää Narutoa, kun suurin osa sarjan tunnistaa.

Kisame kantaa usein mukana Samehadaa, joka roikkuu miehen selässä nahkaremmin avulla. Jos Samehada ei roiku selässä, on se lähes poikkeuksetta Kisamella käytössä. Tällöin voisi olettaa, että proppi on jo  hyvin tärkeä kyseiselle hahmolle. Tottakai pitää muistaa: koskaan ei ole pakko.

Erilaisia proppeja on hankala alkaa erittelemään, joten suosittelen anikifoorumin proppikeskusteluja Propit (aseet, korvat, korut jne.) 1  sekä 2. Sieltä saa apua kysymällä (pitää olla kirjautunut) sekä lukemalla muiden vastauksia. Itsellä parhaiten onnistuneita proppeja on ehdottomasti Pelonan kruunu.


Yleisesti jos tarvitsette cosplayssa apua ja oma pää jumittaa, anikin foorumi on hyvä paikka kysyä apua. Foorumilla pyörii paljon suomalaisia huippucossaajia, jotka mielellään auttavat vasta-alkajia sekä pidemmälle ehtineitä konkareita hankalissa kysymyksissä. Sieltä löytyy apua niin proppien kuin pukujenkin tekoon, peruukkien muokkaamiseen, kenkien ostamiseen, piilareiden laittoon ja ties mihin. Ja kysyä kannattaa aina. Ei ole olemassa typeriä kysymyksiä - ainoastaan turhia vastauksia.

Tatskat piiloon niin kuin olisi jo!

Pitäähän sitä itsekin miettiä, miten ihmeessä peittää tatuoinnit kuin cosplayta harrastaa. Traconissa jouduin ensimmäistä kertaa peittämään tatuointejani ja kokemus oli mielenkiintoinen.

Käytin tatuoinnin peittoon Grimasin Camouflage -meikkivoidetta, jolla piilotin omat tatuointini. Kyseisen värin olin bongannut itse asiassa Tiitiäisen avustuksella, sillä hänelle minä kyseistä tököttiä lähetin Japaniin asti. Yksi purkki maksaa 7,75€ (tai ainakin maksoi) ja on hyvinkin riittoisaa.

Kuvassa myös levityslasta, jolla väriä saa purkista. Hätätapauksessa esim. 5-senttinen kelpaa.

Värillä saa hyvin peitettyä tatuoinnit, mutta itse tuli ainakin huomattua, että kyseisiä värejä kuuluisi omistaa usempaa eri värikirjoa. Ostin nimittäin itselleni tuon värin keväällä, jolloin käteni ja yläkroppani olivat melkein vitivalkeat. Kesän aikana tuli saatua hieman väriä ihoon ja levittäessäni väriä tatuointeihin tajusin, ettei grimasin väri vastannut yhtään omaa ihonväriäni. Puuteri taas tuppasi viemaan meikkivoidetta pois, joten päätin olla mieluummin hieman laikukas.
 "Kyllä sen kuvissa saa muokattua pois."

En itse kuvannut omaa tatuointienpeitto-operaatiota, joten käytin armasti puolisoani hyväksi kuvakollaasin teossa:

Tatuointi ennen peittämistä. Itse asiassa vasemmasta kulmasta on jo aloitettu.

Camouflage-peitto on valmis. Väri on hieman liian vaaleaa kohteen ihonväriin verrattuna. Pienenä vinkkinä: tatuoijat sanovat, että keltainen ja punainen ovat kaikkein hankalimmat värit haihduttaa iholta. Eli niiden peittäminen on kaikkein haasteellisinta.

Camouflage suihkussa. Hankaaminen pelkällä vedellä ei kuluttanut väriä juuri ollenkaan. Saippua, karkea sieni ja ensimmäisen ihokerroksen menettäminen poisti värin.

Miinuksia camouflagessa, mitä itse huomasin:
- hyvin tahmaavaa, jää helposti kiinni vaatteisiin sekä ihoon jos erehtyy vahingossa koskemaan.
- hikoillessa alkaa väri liikkua hiljalleen peitettävän alueen päältä pois.
- väriä tulee levittää yllättävän paksu kerros ennen kuin se peittää tatuoinnin kunnolla.
- vain grimasin oma puuteri pysyy meikkivoiteen päällä karisematta pois tai poistamatta camouflagea itseään. Grimasin puuteri pitää myös tuputtaa hyvin varovaisesti päälle, muuten voide tarttuu puuterivipaan.

Plussat:
+ peittää hyvin kun jaksaa tarpeeksi laittaa kerroksia.
+ ei lähde pois vesipesulla eikä kovin hyvin ensimmäisellä saippuoinnillakaan.
+ halpa hinta ja riittoisa väri.
+ löytyy useita värivaihtoehtoja.
+ levittäminen on helppoa.

Ehdottomasti itsellä toistaiseksi paras tapa peittää tatuoinnit.

Uusi ulkoasu, vol 3.

Hyvää uuttavuotta 2013 kaikille lukijoille tasapuolisesti! Uusi vuosi ja uudet kujeet, joten nyt taas uusi ulkoasu!

Vol. 3."talven kuiskaus"

Värit tuli valittua teemaan nyt siltä pohjalta, mikä sopi fiilikseen. Kuten Luffy sanoo One Piecessä usein: Fiilis on tärkeä! Eli fiilispohjalta mentiin. Halusin nyt jotain hillittyä ja hieman "aikuismaisempaa", joten päätin jättää vaaleanpunaisen pois. Toistaiseksi. Toisena vaihtoehtona minulla pyöri mielessä musta, mutta seon hyvin raskas väri kantaa blogissa ja alkaa helposti ärsyttää silmiä. En tosin lupaa mitään, että tämäkään ulkoasu olisi kovin pysyvä. Opettelen juuri huvin vuoksi koodaamaan bloggeria, joten jos blogi näyttää joku päivä hakkeroidulta, olen asialla mitä ilmeisemmin minä. En ole vielä ihan sinut koodin kanssa - lunta sentään sataa.

Graafikot nimeävät yleensä työnsä, joten ylpeänä ammattilaisena päätin matkia heitä ja nimetä oman ulkoasuni. Minulle tuli mieleen tästä talvi (en tiedä miksi, ei nyt johdu lumisateesta) ja kuiskauksen laitoin vain hifistelymuodossa. Kuulostaa nyt tekotaiteelliselle hömpälle, kuvaa sisäntäni, sopii aurani väriin, mielialani on kuin kuiskaus talvella etc etc. Oliko tarpeeksi taiteelliset selitykset?

Löin myös samalla KasakuxKosupurelle logon. Tästä lähtien lyhennän itse blogisi KxK:ksi, jotta lähipiirini ymmärtää, mistä puhun. Hemmetin rasittavaa aina sanoa; "kirjoitan kasakuxkosupurea, teen tätä juttua kasakuxkosupureen, saanko laittaa kuvasi kasakuxkosupureen?" Itse asiassa olen harmissani, että piti valita aikoinaan niin penteleen pitkä nimi tälle blogille. Mutta KxK on lyhenteenä hyvä.

Tällainen on KasakuxKosupuren logo. Kun päätin, että Kasakun lyhenne tulee olemaan KxK, halusin myös toisen K:n olevan väärin päin. Vasta nyt sain toteutettua tuon logon sitten. Toisena vaihtoehtona minulla oli myös tällainen:

Mietin pitkään, kumman logon otan käyttöön. Kysyin myös työkaverilta mielipidettä, joka sitten kysyi, mitä alempi tarkoittaa. Onko se sama kuin aiempi KxK? Hämmentyneenä totesi, että kyllähän se on. Tuon kun voi lukea myös Y:nä, M:nä, W:nä, H:na (miten ihmeessä?) ja ties minä sekoituksena noista kaikista. Päätin siis selkeyden vuoksi ottaa käyttöön version numero 1.

Mutta, jotta tämä ei menisi ihan pelkästään ulkoasupainotteiseksi, niin päivitetään sitten muutenkin. Sain uuden peruukin! ❤ Eli jos joku ei vielä sattunut tietämään, niin olen hurahtanut peruukkeihin ihan muuten vain. Tämä harmaa ihanuus saapui minulle keskiviikkona, jolloin ehdin torstain käyttää jo kyseistä viritystä.

Tuollainen puolipitkä kanelkon-peruukki on kyseessä. Hintaakaan ei ollut kuin 16€ postikuluineen - ja mistäs muualta kuin eBaysta. En muualta peruukkejani ostakaan. Enkä nykyään melkein mitään muutakaan.

Jos joku keksii jonkun kivan cosplayn, johon peruukkiani voisin käyttää, heitelkää ideoita. Olen ostanut useammankin peruukin pelkästä hetken mielijohteesta, koska ne näyttävät hyvälle. (ja koska pidän nykyään hyvin paljon myös siviilissä peruukkeja) Mutta olisi mukava saada niitä myös cosplaykäyttöön, niin ei tarvitsisi ostaa niin paljon erikseen sitten cossiperuukkeja. Olen toivoton tapaus.