Japanin matkalla osa 2

Maanantai / keskiviikko tapahtumia. Eletään täällä keskiviikkoa kello 12.02, suomessa näyttäisi kello olevan 6:02.

Maanantaina lähdin käymään Tiitin vaihtarikaverin kanssa Sapporossa. Tiiti opasti kuinka ostetaan lippu Sapporoon ja yksikseen sitten hyppäsin junaan ja ajelin Sapporoon. Osasin jäädä oikealla asemalla pois! :D

Sapporo on sen verran iso paikka, ettei päivässä nyt ehtinyt nähdä kuin pintaraapaisun. Sapporossa kuulemma asuu 2 miljoonaa ihmistä, mikä on hieman eri mittakaavaa kuin joku Helsinki. Silti olin hyvinkin suosittu myös Sapporossa ja moni kääntyi katsomaan meitä kun kävelimme maanalaisella ostoskäytävällä. Myös "oppaani" hostisä oli tekemässä jotakin japanilaista rotaryvalistusta ja pääsin sitten myös heidän kanssaan kuvaan. En ymmärtänyt kuin anteeksipyynnön, kun vanha japanilainen mies tuli kanssani kuvaan.

Ja tottakai tulihan sitä käytyä jälleen purikurassa!

Kun palasin Chitoseen, kävin tervehtimässä Tiitiä hotellissa. Koska hotellissa oli kuuma, käärin automaattisesti hihat ylös. Kun sitten Tiitin pomo tuli tervehtimään minua, hän mulkaisi kättäni ja totesi: "Tatuointi ei saa näkyä." Nolona sitten vedin hihat alas ja tuijottelin kiintoisaa, punaista mattoa. Vaikka minulla on 16-vuotiaasta ollut lohikäärme vasemmassa ranteessa en vieläkään oikein muista sen olemassaoloa. Se on minulle itsestään selvyys; se vaan on.

Olin n. viiden aikoihin Chitosessa ja n. puoli kuuden aikoihin lähdin Tiitin työpaikalta kadun toiselle puolelle ostoskeskus /Eoniin. (lausutaan Ion) Muistin, että Tiiti pääsee töistä klo: 19.00 ja laitoin viestin, että jään odottelemaan Tiitiä. Raa'asti sitten kun kello tuli 18:50 Tiiti käski minun syödä jotakin. Ihmettelin, että miksi, kunnes muistin, että Tiitin työt loppuvat vasta 20.30! Pyörin siis ostoskeskuksessa siihen saakka. En ymmärrä, miten löysin niin paljon katseltavaa!

Tosin ostinkin onepiece puvun (ei siis anime One Piece= niitä housutpaitasamassa-pukuja) sellaisen mustan Hello Kittyn (tpaita+shortsit) Laittelen kuvaa tuosta kammotuksesta kun saan laitettua kuvia omalle koneelle= eli olen kotona suomessa. Siellä olisi muuten myyty onepiece puku One Piece hahmo Tony Tony Chopperista :D Hetken meinasin jo ostaa, mutta jätin kumminkin ostamatta. Puku malsoi 2890jenia, eli n. 29€.

Tuli myös ostettua kaninkorva t-paita, kamalasti sukkia, syömäpuikot omalla nimellä, hiuskoristeita, sadefigu (Youtsubassa on tällainen, laitetaan ikkunaan ja sateen pitäisi lakata) jaja...union jack-lippu paidan sekä gloomybear shortsit :D

/Eonissa pyöriessä eksyin vahingossa kimono kauppaan, jossa oli yltiö ystävällisiä myyjiä. Eräs myyjä puhui hieman englantia ja melkein juoksi kimono päällä toiselta puolen liikettä kun huomasi, että olen ulkomaalainen. Hän oli niin iloinen kun sai puhua englantia, että ei meinannut päästää minua lähtemään kaupasta. Puhun kuulemma "todella hyvää japania". Nauroin räkäisesti pääni sisällä, kun nainen sanoi tuon minulle. Ostin sitten käsin tehdyn (kangaskin oli kudottu käsin -.-') yukatan veljeni 3kk vanhalle tytölle Amandalle. Pakko sanoa, etten olisi ikinä käyttänyt euroissa niin isoa rahaa pukuun, joka menee kahdessa kuukaudessa liian pieneksi, mutta myyjät olivat niin mukavia, etten voinut sanoa ei. Ostin siis kamalan kalliin yukatan ja toivon todella, että Amanda vielä mahtuu siihen kun menen suomeen!

Tiistaina pääsin sitten kokeilemaan kukka-asetelman tekoa. Opettaja näytti ensin, kuinka asetelma tehdään ja kehotti sitten minua yrittämään "mikä tuntuu parhaalta." Opettaja oli leikannut valmiiksi
kukat joten en alkanut leikkelemaan niitä enää itse. Myös asetelmassa olleet lehdet opettaja jätti paikoilleen. Loppujen lopuksi kaksi minun laittamaa kukkaa pysyi paikallaan ja muut opettaja siirsi sitten. Mutta en ollut ainut! Katselin mitä muut tekivät, niin opettaja kävi korjaamassa kaikkien muidenkin asetelmat. Itse asiassa kenenkään asetelma ei säilynyt sellaisenaan, minun asetelmaan taidettiin tehdä kaikkein vähiten muutoksia. Erään miehen (joka toimii munkkina tässä temppelissä) asetelma aloitettiin ihan alusta.

Kaikesta huolimatta asetelma pääsi
perheen eteiseen näytille.

Tutustuin täällä muuten tosiaan myös kahteen temppelin pappiin. Otoosan on paikan päämunkki, mutta hänen lisäkseen täällä on kaksi vakinaista ja yksi hädän hetkellä soitettava. Tutustuin molempiin vakinaisiin ja toinen jutteli kanssani huonolla englannilla. Hän selitti olleensa ennen muusikko joka soitti rokkia ja metallia. Kuuntelimme samoja bänjejäkin! Mm. Metallica, Linkin park, Ofspring... Hauskoja ihmisiä täällä japanissa (:

Tiistaina okaasan sitten heitti minut vielä /Eoniin samalla, kun hän itse meni asioille. Ostin tuliaisia (gedoja, syömäpuikkoja, viuhkoja, karkkeja, kalmaria, astioita...) vanhemmilleni, sulhaselleni, neljälle kaverilleni, anopille, sulhasen veljelle sekä tottakai silmäterälleni Amandalle. Amandalle löytyisi kaikkea yltiösöpöä täältä, olen ultratäti ja vien tuhannella eurolla typsykälle kaikkea kivaa... Ah! Ja tottakai ei saa unohtaa sulhaseni suloista tyttöä - Minttua (: Hänelle tosin käyn ostamassa vielä lisää tuliaisia Ghiblikaupasta. Tyttö ymmärtää hyvän päälle, lempileffa on Totoro!

Tämän jälkeen okaasan vei minut Pewroon joka oli lähellä /Eonia (ja Chitosen juna-asemaa btw.) ja jossa oli sadan jenin kauppa! Käytin sitten sitten 3750 jeniä (virallinen hinta verojen kanssa oli muistaakseni siis 105 jeniä) joten voitte miettiä, miten paljon tavaraa mukaan lähti.

Sadanjenin kaupan yläkerrassa oli sairaala, jonne okaasan meni. Kun kiipesin itse perässä, näin okaasanin nukkuvan penkillä. Päätin sitten säikäyttää hänet vastavuoroisesti siitä, että okaasan oli säikäyttänyt minut sadan jenin kaupassa. Onnistuin!
Mitään vakavaa ei siis ollut sattunut, pikkuveli Jun oli vain hieronnassa. Sairaala oli vähän samanlainen kuin esimerkiksi Mehiläinen tai terveystalo meillä suomessa. Okaasan osti sitten minulle kaakaon <3 Jonka Jun minulle ystävällisesti otti automaatista, vaikka olisin osannut sen kyllä tehdä itsekin.

Jun (J lausutaan muuten samalla lailla kuin englannissa) halusi sitten lähtiessä välttämättä pysähtyä kakkoskerroksen kirjakaupassa katsomassa One Piece tuotteita. Ja niitähän muuten japanista löytyy kaikkialta. Melkein kaikkea mainostetaan jonkun One Piece hahmon mukaan. Suosituin on Chopperman.

Kirjakaupassakin oli kaikkea pyyhekumeista alkaen eri muodossa. Okaasan halusi välttämättä ostaa minulle lahjan, joten hän osti minulle Zoro 3D hologrammi kortin, One Piece vihon sekä Chopperman tarroja. Illemmalla sain vielä lisää kotiinviemisiä (mm. Hello Kitty ja Chopper yhdessä, erittäin suosittu ja kallis "merkki" meikkilaukun) ja meinasin jo alkaa itkemään. En ihmettele yhtään, että Tiiti yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni, ettei tarvitsisi lähteä takaisin suomeen. Täällä ollaan liian ystävällisiä! Kaikki otetaan huomioon! Ja lävistykset ovat arkielämässä sugoi :D Tosin työelämässä olisin kamala näky ja kaikki tatuoinnit pitäisi piilottaa, lävistykset ottaa pois ja hiukset värjätä yksiväriseksi.

Jun ehti keittää itselleen kolme samassa ajassa, kun minä
keitin yhden!

Illalla paistoin lihaa perheen kanssa isossa, hyvin kuumassa kattilassa. Perhettä huvitti kun yritin paistaa/keittää lihaa ja isä otti innoissaan kuvia. Olin varmaan huvittava näky, kun yritin olla polttamatta itseäni. Hyvin se loppupeleissä sujui.

Illan vietin sitten perheen kanssa olohuoneessa pelaten Junin kanssa korttia. Vaihdoimme aina peliä, jos minä satuin voittamaan. Otoosan otti myös tästä tapahtumasta kuvia. Otoosan kirjoittaa joka päivä pieneen päiväkirjaansa päivän tapahtumista ja tulostaa siihen pieniä kuvia. Kun tulin tänne, pääsin tuohon päiväkirjaan.

Korttipeli kesken.

Illalla hämmensin myös perhettä ottamalla polaroid kamerallani kuvia. Otoosanista tuli jotenkin todella hellyttävä kuva kun hän hieman kumartui käsiensä varaan ja hymyili. Hän vain sattui olemaan harvinaisen kiinnostunut kamerastani. Koko perhe sitten katseli kuvia mitä olin ottanut ja otti omilla kännyköillään kuvia polaroid kuvista.

Autoin tiskaamisessa yleensä pyytämättä, tuntui pahalta olla
tekemättä mitään.

Ah, tosiaan! Kiersin myös temppeliä eilen ympäri Tiitin opastuksella. Näin mm. ihmisten hautoja joihin oli tuotu uhrilahjoja. Omalla tavallaan pisti hiljaiseksi.
Otin myös tuonne /Eonin matkalle NRJ:n matkamaskotin Börje-linnun mukaan ja lähdimme käymään purikurassa. Lähetän sitten Börjen aamupojille purikurien kanssa.

Nyt keskiviikkona lähden tuossa 15.00 äidin kanssa kiertämään naapurustoa (tutustumaan) ja ottamaan kuvia. Okaasan pyysi ottamaan kameran mukaan. Klo: 16.00 näen Momon Chitosen asemalle (okaasan lupasi heittää minut sinne) ja lähdemme siitä purikuraan. Sieltä sitten lähden Momon luona käymään, jossa puemme päällemme cosplaypuvut ja hippaloimme ne päällä. Uskoisin, että otamme paljon kuvia.

Illalla 20.30 menen sitten hakemaan Tiitiäisen töistä. Joku pervosetä on halunnut nähdä minut, niin käyn samalla esittäytymässä, Jos olen laiska, menen koulutyttöpuvussa, jolloin hiukseni ovat ruskeat ja lyhyet (=pettymys) ja silmäni piilareiden avulla myös ruskeat (=lisäpettymys) Katsellaan, kumpikohan aiheuttaisi enemmän hämmennystä täällä? Uskoisin, että luonnollinen minä.

Tänään tänne tulee myös Alakasta viikoksi vaihtoon 11-vuotias Noah. Huomenna pidämme hänelle ja hänen isälleen (isä asuu hotellissa, poika täällä) okonomiyaki juhlat ja illalla pääsen kylpylään ^-^ Perhe vie minut! Ja ei huoli maksua, he haluavat maksaa minut sisään...

Olin jo innoissani kun kuulin, että poika on Alaskalainen, ajattelin, että jes, nyt puhun sentään vähän enemmän japania kuin joku muu! Mutta sitten sain tietää, että heidän koulussaan opiskellaan aamut englanniksi ja iltapäivät japaniksi. Että lyhyt oli ilonaihe.

Momo: "Minna kawaii! SÖPÖ!" Minna: "IIIE!"

Tällaista tälläkertaa, laitan tähän alle vielä pari kuvaa, jotka Momo oli laittanut minusta omaan Facebookkiinsa:

Lauantain purikura

Japanin matkalla, osa 1

Viikonloppu oltu japanissa ja ymmärrän jo nyt, miksi Tiiti sanoo täällä ihmisten olevan hirveän kohteliaita. Kaikki ottavat minut avosylin vastaan kaikkialle, vaikka en kieltä puhu. Puhumme sitten viittoen ja huitoen ja sekoittaen japania ja pari sanaa englantia (jos jotkut sitä osaavat) Minun puolesta keskustelu menee näin:
- Konnichiwa! Sumimasen, wakarimasen. Watashi wa chotto nihongo hanasimasu. Chottoooooo. Eigo wa hanasimasu ka?
- Päivää! Anteeksi, en ymmärrä. Puhun vain hieman japania. Hiiiieman. Puhutteko englantia?
Tämän jälkeen yleensä kiroan iloisesti suomeksi, kun tulee vastaus "sumimasen, iee."

Opettelin tänne tullessa joitakin fraaseja ulkoa (osaan niin typerästi sanoja sieltä täältä) ja osaan kysyä junaa, suuntaa, aikaa, paikkaa, paljonko maksaa, katselen vain etc. Useissa paikoissa ihan harmittaa, etten osaa puhua, sillä jotkut ovat niin ystävällisiä, että puhuisin mielelläni!

Tänäänkin minua vastaan tuli teini-ikäisiä poikia, jotka alkoivat kysyä lävistyksestäni. (tuosta bridgestä silmien välissä) En ymmärtänyt kuin sanan lävistys sekä kipeä, joten keskustelu oli aika jähmeä!

Lävistyksistä puheeollen, moni täällä ihastelee noita koruja. "sugoi" (tarvitseeko tuota edes suomentaa?) on hyvin yleinen kommentti lävistyksistäni. Minulle se oli yllätys, luulin nimittäin sen olevan isokin tabu. Tatuoinnit kauhistuttavat enemmän, mutta en ole mistään lentänyt vielä ulos! Ja niskassa oleva sharingan saa aina hymyn huulille, kaikki täällä tunnistavat sen :D

Tiiti rakas <3

Lauataina puin yukatan päälle kesäfestivaaleja varten ja jotkut japanilaiset tytöt halusivat alkaa seurustelemaan kanssani :D Hyvin monesti kuului myös "kawaii" sekä "kirei" (=kaunis) Täällä olen automaattisesti kaunis vaikken ole laittautunut. Kun joku perhetuttu mummo tuli pukemaan meille yukataa päälle, niin hän ihmetteli okaasanin kanssa, miten en voi olla meikannut kun olen jo niin kaunis. Olin aivan kalmankalpea.

Saatte arvata kuka olen

Kävin myös lauantaina jossakin Chitosen kaupungin tapahtumassa, jossa jututettiin täällä asuvia / työskenteleviä ulkomaalaisia. Moni halusi kanssani kuvaan ja jututtaa minua, mutta minä vain hymyilin kun en ymmärtänyt puoliakaan. Mutta sain uusia kavereita!

 Sunnuntaina (tänään) olin sitten 12h liikenteessä, kävin Tiitiäisen vaihtarikaverin kanssa Sapporossa ostoksilla. Ihme, että minulla on vielä rahaa olemassa.

Laittelen vielä tarkemmin tapahtumia kun pääsen takaisin suomeen, tämä oli tällainen pikapäivitys.

Huomenna Japaniin

Japaninmatka olisi huomenna edessä ja tuntuu, että kaikki on ihan sekaisin!

Ikänä en ole lentänyt yksin ja nyt kun se tulee nenän eteen, tuntuu koko touhu yhdeltä isolta lankakerältä, joka on solmussa. Jokainen yrittää antaa omat "parhaat" neuvonsa, joka lopulta aiheuttaa sen, että toisen neuvo kumoaa toisen ja päällimmäiseksi jää vain kaikkein negatiivisimmat neuvot. "Älä tee sitä, älä tee tuota, muista tehdä tuo tai helvetin portit aukeaa."

Kasasin töissä jo jonkinlaisen listan, mitä kaikkea mukaan pitää muistaa ottaa. Suomen puolella vedän sitten listaa yli korostuskynällä ja Japanin puolella voin sitten sotkea koko listan sen mukaan, mitä olen pakannut mukaan. Ja koko ajan näköjään lisää tavaraa vain tulee...

Meinasin yrittää, jos saisin tuon pienemmän, käsimatkaravaroihin sopivan laukun menemään ison laukun ruumalaukun sisään. Tämä oli kätevää, koska:
1. Ei tarvitsisi vetää kahta laukkua perässä
2. Ei tulisi suomen puolella pakattua niin paljon tavaroita mukaan ja japanista voin tuoda sitten paljon kaikkea uutta

NRJ:n matkustajalintu Börje

Käyn vielä ennen Helsinki-Vantaa lentokentälle menoa Helsingin lauttasaaressa NRJ:n studiolla tekemässä kierroksen, näkemässä Aamupoikia Anssia ja Renneä - ja tottakai hakemassa matkakumppanini Börjen.

Koska Aamupojat lähtevät yhdeltä pois, lähden 8:13 junalla Jyväskylästä Helsinkiin, vien tavarat säilöön ja hyppään taksiin, joka vie minut ihan studion oven eteen. Takaisin päin lähden yhden jälkeen ja sillä kertaa yritän löytää bussin, joka toisi minut takaisin rautatieaseman lähettyville. Sieltä olisi sitten tarkoitus jatkaa bussilla lentokentälle hermoilemaan.

Se verran sain infoa jo, että Tiiti ei ehdi minua vastaan lentokentälle perjantaina, vaan perhe tulee vastaan. Tai ainakin perheen äiti (joka ei siis puhu englantia) muista perheenjäsenistä ei ollut vielä tietoa. Siitä sitten suoraan lähdemme yukata ostoksille lauantain kesäjuhlaa varten. Kuulemma 5000-6000 jeniä on hyvä varautua laittamaan, itse olen päättänyt laittaa katoksi 10 000 jeniä yukataan. Se on isoin ostos japanista itselleni mitä haluan ja ajattelin suosiolla panostaa tuohon. Gedoja en tarvitse, ne rakas Tiitiäiseni on minulle lahjoittanut aiemmin japanin matkaltaan.

Myös Facebookissa minut kaveriksi lisännyt Momo on aktiivisesti kysellyt, milloin olen vapailla ja koska tapaamme. Hän lähtee minun ja Tiitin mukana kesäjuhlille ja kuulemma pyytää ystäviään mukaan. Silti hän olisi valmis lähtemään kanssani kaupungille aivan kaksin (vaikka englanti ei kovin vahva kieli hänellä olekaan, ei se mitään, ei minullakaan japani!) kunhan aikataulut sopivat yhteen. Hän myös innostui vihdoin tajuttuaan, että cosplay on japaniksi kosupure ja että olen ottamassa kosupurea myös mukaan japaniin. Hän siis pukee oman cosplaynsa (mashiro - koulupuku) päälle kun lähdemme käymään alaan erikoistuneessa liikkeessä. Ja tottakai tuohon reissuun kuuluu kuvien ottaminen sekä purikurakopin rääkkääminen.

Ja koska suoritin hyväksytysti 6.6.2012 Padi Scruba Diving Open water - sukelluskurssin, olisi tarkoitus joku päivä käppäillä Sapporon sukellusliike Poseidoniin ja kysellä vuokrakamppeita. Kuulemma 50€/vrk olisi vuokra, mikä on hyvin paljolti sama mitä suomessa. Ajattelin käydä siis sukeltamassa paikallista järveä tai lähellä olevaa merta, riippuen mihin nyt opas suostuisi minut viemään jos suostuu. En tiedä, onko kielimuuri ongelma kumminkin, vaikka veden alla sillä ei ole mitään väliä. Merkit ovat samat kaikkialla.

Käyn tänne lisäilemässä tietoa matkastani sekä kuvia. (ainakin kun tulen suomeen) Myös twitterissä (ja Facebookissa jos sattuu olemaan kaveri) pystyy seuraamaan omia sähläyksiäni: Minorea in Twitter

Tästä se matka unelmien maahan alkaa!

Huopakruunun ohjeet

One Piece Pelonan kruunu

Huopakruunuun tarvitset:

Huopalevyä, A4 tai A3
Neulan ja lankaa
Metallinhohtoisia kangasvärejä (valitse merkki joka kuivuu pelkästään huoneilmassa eikä tarvitse silitystä välttämättä)
Helmiä / fimoa
Kestävää liimaa

Mittaa huopalevystä halutun kokoisia suikaleita ja varmista, että suikaleet ovat saman paksuisia ja pituisia. Jos haluat kruunun yltävän koko pääsi ympäri, mittaa ensin pääsi ympärys. Jos suikaleiden pituus ei riitä haluttuun ympärysmittaan, voit leikata useamman suikaleen ja ommella ne yhteen. Kun kangas maalataan peittyy samalla myös ompelukohta. Muista valita mahdollisimman lähellä kangasta oleva langan väri, jotta lopputulos olisi mahdollisimman tasainen.

Aloita ompelemalla alasuikale ympyrän muotoon. Tämä helpottaa yläsuikaleiden paikalleen hahmottamista ja pystyt heti mittaamaan, riittääkö yhden suikaleen pituus päästä päähän vai joudutko tekemään jatko-osan. Omassa kruunussani jouduin leikkaamaan kaksi suikaletta pystytasossa A4 huopalevystä ja ompelemaan yhteen. Pistojen tyylillä ei ole väliä, mutta mitä tihempää ja pienempää pistojälkeä teet, sitä helpompi ompelujälki on peittää. Jos olet tekemässä useammasta väristä kruunua (esimerkiksi punainen kruunu ja valkeat reunat) ota se myös huomioon yläsuikaleita tehdessä. Tällöin suikaleiden tulee olla sen verran paksut, että pystyt ompelemaan molemmin puolin suikaleiden päälle myös valkeat suikaleet.

Sitten kun olet saanut alareunan ommeltua ympyräksi laitetaan seuraavaksi kiinni kruunun yläsuikaleet. Jos kruunun kuuluu olla symmetrinen, muista mittailla suikaleet oikeille kohdille. Helpointa on merkata suikaleiden paikat vaikka nuppineuloilla. Kun suikaleet on sitten saatu halutuille kohdille on aina neuloa ne kiinni alasuikaleeseen. Huomaamattomin tapa neuloa ala - ja yläsuikaleet yhteen, on laittaa reunat aivan kiinni toisiinsa niin, etteivät reunat mene päällekäin. Ommellessa reunoja on hieman hankala pitää paikoillaan, mutta lopputulos on huomattavasti siistimpi niin sisä - kuin ulkopuoleltakin.

Kun kruunuun tulee useampi suikale, menee suikaleet kruunun keskellä väkisinkin päällekäin. Kun kaikki suikaleet on ommeltu halutuille paikoilleen, rutista suikaleet keskeltä kasaan ja ompele parilla pienellä pistolla kaikki yhteen. Näin keskellä oleva risteyskohta pysyy kasassa eikä levahda kesken conipäivän.

Tässä vaiheessa lisätään mahdolliset eriväriset suikaleet kruunuun. Tämän voi myös tehdä sen jälkeen, kun kruunun runko on maalattu, mulla maali kuivuu sen verran kovaksi, että on helpointa lisätä ensin kaikki osat ja maalata kruunu kerralla. Eriväriset suikaleet lisätään laittamalla ne kruunun yläsuikaleiden päälle. Jos suikaleiden vieressä on hyvin tilaa, voi nämä suikaleet yhdistää myös sivuille samalla periaatteella, millä ylä - ja alasuikale on kiinnitetty toisiinsa. Tämä on makusasia.

Kun kruunun runko on saatu kasaan aletaan maalaamaan. Kruunun voi myös maalata sisäpuolelta oman omantunnon mukaan. Ulkopuolelta kruunu kannattaa maalata useampaan otteeseen jotta väristä tulee tasainen, eikä kankaan oma väri paista maalin alta. Tässä vaiheessa jos kruunun muoto ei miellytä, voi kruunua käydä useamman kerran painamassa kevyesti päälaelta, jotta yläsuikaleet hieman painuisivat kasaan ja loisivat pyöreämmän vaikutelman. Jos sinulla on jotakin pientä ja hieman painavampaa joka voi sotkeutua maaliin (hernepussi esimerkiksi) voi kyseisen esineen jättää kruunun päälle kuivamisen ajaksi. Maali kuivaa kruunun päälle ja jättää hieman kostuneen huovan kuivuttuaan haluttuun muotoon. Kuivuminen kestää väristä riippuen 3-10h.

Kruunun kuivuttua on aika lisätä kruunuun tarvittavat koristukset. Helmiäisfimosta voi muotoilla kruunuun pyöreitä helmiä tai niitä voi käydä itse ostamassa valmiina. Myös glitteri ja muut koristeet lisätään kruunuun tässä vaiheessa. Painavat koristeet kannattaa kiinnittää pitävällä pikaliimalla tai kuumaliimalla. Normaali erikeepperi ei pidä koristeita kruunussa kauaa kiinni. Sittenpä meillä olisikin tässä valmis kruunu! Nyt voitte sitten ommella/liimata/nyörittää kruunun kiinni päänahkaan tai peruukkiin.