Tulevia cosseja

Alkaa olla hiljalleen se aika, että pitäisi kasata itselleen suunnitelmia ensi vuoden cosplayasuista. Yleensä tosin suunnitelmat eivät pidä paikkaansa ja uusia pukuideoita syntyy vähän väliä jolloin vanhat ideat saavat väistyä uusien tieltä.

Mutta, ainakin pari jotka haluaisin toteuttaa:

Galaxy Express 999 - Conductor
Lapsena seurasin kyseistä sarjaa ja rakastin sitä suunnattomasti. Nyt kun tein viime Bakaan (2010) Taokaka-puvun niin ihastuin tuohon led-valo ideaan ja päätin, että tulen tekemään sen toistekin. Ledit tähän pukuun on jo hankittu, joten puku on ''pakko'' tehdä. Tarkoitus olisi saada puku valmiiksi Desun Frostbite-coniin 2012 tammikuussa.


Otan ideoita vastaan pään materiaalista, mistä kyseisen hahmon pääm voisi tehdä? Tarkoitus olisi tehdä kokonainen pallo.

Soul Eater - Blair
Tämä nyt ei ehkä tule mitenkään yllätyksenä, kun kumminkin olen jo pukua aloittanut tekemään. Tarkoitus olisi kumminkin saada puku tehtyä valmiiksi ja tultua johonkin coniin sen kanssa. Mietin tätä Traconiin 2012, mutta minulla on siihen coniin jo parikin pukua suunniteltu, niin siirrän tämän sitten varmaan Nekocon/Animecon 2012 coniin. Nekocon kun saa nyt Animeconin paikan, mutta minulle coni tulee aina olemaan Nekocon ja Nekoon nyt yllättäen soveltuu hahmo, jolla on kissan korvat.


Harmillisinta tässä hahmossa on, että keltaiset piilarini ovat menneet jo vanhaksi, minun täytyy ostaa uudet.

Naruto - Itachi Uchiha
Jokaisen cossaajan on joskus cossattava Narutohahmoa! Itse en ole sitä vielä koskaan tehnyt - ihme kyllä.

Olen sen verran pieni, että sovellun hyvin Itachiksi, ei herra kumminkaan pituudella ole pilattu. Piilarit vain pitäisi tilata ulkomailta, suomessa myytävät eivät ole minusta kovin hyvän näköisiä. Tosin harva taitaa tulla silmiä katsomaan ylipäätänsä kovin läheltä.

Paidasta voin sanoa melkeinpä 100% varmasti, etten tee sitä tumman siniseksi vaan mustaksi. Se sopii omasta mielestäni paremmin Itachille, jonka omaksun synkäksi hahmoksi.

Pukua meinasin Traconiin, mutta koska meinasin osallistua tässä asussa show-sarjaan (jossa siis pääpaino esityksellä, ei puvulla. Tai millä nimellä nyt kulkeekaan kyseinen sarja) niin se coni, jossa esityksen saisin tehdä, tämä puku nähdään. Muuten jos missään ei onnistu esitystä lavalla esittämään, niin menen hippaloimaan "välittömän läheisyyden'' ulkopuolelle ja puhaltelemaan tulta muuten. Opettelin siis tulenpuhalluksen jalon taidon tätä cossia varten. Samoin muutakin tulitaidetta. Tuli visio.

Street Fighter - Cammy

Pitäisi varmaan kanssa saada jossain vaiheessa valmiiksi. Tämä cosplay olisi pitänyt tehdä jo vuonna 2009, mutta tulikin sitten kaikkea muuta eteen niin en saanut aikaan. 2010 koin taas "ei minun vartaloni ei sovi tälle hahmolle"- valaistuksen ja tänä vuonna minulla oli oikeasti kesällä kiirettä aina conien aikan (kiire=työ josta et saa vapaata) joten puku jäi. Josko sitten saisin ensivuodelle tämän tehtyä.

Ajattelin Cammya kesän viimeisimpiin coneihin, en tosin nyt tiedä mitä coneja ihan kesän lopussa sitten on. Kumminkin siihen lämpimimpään aikaan jostain kumman syystä tähtään tällä puvulla. Jossain Frostbitessa ei oikein lämmitä ajatus juosta Cammyn asussa. Cossipariani kyllä lämmittäisi...

Harry Potter - Draco Malfoy

Ja Dracon huispaus kaapu. Ja Dracon ikä jotakin...13-15v? Sitä ikäluokkaa taisi viimeksikin tuo minun Draconi olla.

Huispauskaapu on vain omasta mielestäni aivan saakelinmoisen ruma elokuvan mukaan, joten meinasin tehdä siihen pieniä muokkauksia. En tiedä tosin ihan tarkalleen ottaen mitä.

Tämä cossi pitäisi tehdä mahdollisimman sukkelaan - eli joko Frostbiteen tai johonkin muuhun - sillä aion kasvattaa hiukseni jälleen pitkiksi. Tällä hetkellä pituutta on jotakin 3-4cm + otsis, mutta ensi kesänä voin sanoa, että hiukset ovat jo auttamattomasti liian pitkät. Olettaen siis, että hermoni kestävät tuon kasvatusprojektin. Yleensä ehdin aina kesään mennessä leikkauttamaan koristekuviot takaisin.

Tengen Toppa Gurren Lagann - Yoko Littner

Puku joka piti tehdä alun perin Tracon 2011 cosplayryhmä kisaan. Kumminkin teknisten vaikeuksien vuoksi jätin puvun tekemättä. Sen kerran kun olen omasta mielestäni - ja painotan samaa omasta mielestäni - tehnyt hyvän esityksen, niin haluan myös päästä esittämään sen. Traconissa se ei ikävä kyllä ollut mahdollista.

Tässä cosplayssa nyt tökkää vain se, että minulla ei todellakaan ole itseluottamusta kyseiseen hahmoon tarpeeksi. Olen hommannut kaikki vyötä ja laseja lukuunottamatta valmiiksi (tosin osan tarvikkeista olen käyttänyt jo vähän muuhun), mutta en silti ole varma, tullaanko asua koskaan näkemään päälläni.

Mutta jos ihme nyt kumminkin jostain syystä tapahtuu, niin tullaan armas aviopuolisoni näkemään samasta sarjasta Kaminan cosplay puvussa. En ole ihan varma, kuinka aivopesin hänet mukaan, mutta helppoa se ei ollut sen voin sanoa.

Jos siis kesän coneissa satutte bongaamaan hyvin lyhyen, hieman pyöristyneen Yokon sekä erittäin *ttuuntuneen näköisen Kaminan, ollaan se pariskunta todennäköisesti me. Tätä paricossia en voi oikein sanoa varmaksi mihinkään coniin, koska avokado tekee myös viikonlopputöitä ja 100% varmuutta ei tiedä ennen conipäivää. Mutta toivoisin, että jos teemme tämän cosplayn, niin kävisimme kisaamassa. Haluaisin päästä kokeilemaan, onko esityksestäni mihinkään.

Fullmetal Alchemist - Riza Hawkeye

Olisi pitänyt tehdä jo tälle vuodelle. Hupsista. Mutta, vetoan jälleen työkiireisiin ja siihen, että conit loppuivat kesken.

Tämä olisi kumminkin tarkoitus ensi vuonna tehdä kanssa. Ajattelin tätä myös ensimmäisiin coneihin, joissa olisi vielä mahdollisimman viileää. Kehtaan väittää, että tulisi olemaan hieman kuuma +30 kelissä tämä puku päällä. Ja en kumminkaan itse tykkää ihan hirveästi rääkätä itseäni, jos sen voi vain välttää. Cosplayta voi olla myös ilman tuskaa!

Tämän puvun muuten teen ihan täysin espanjalaisen ihailijani takia. Hänestä Winry pukuni oli aivan loistava ja hän halusi minut mukaan heidän ryhmäcossiinsa espanjaan. Hän sitten mainitsi, että heiltä puuttuu Riza (ja kaikki muutkin naispuoliset hahmot) joten ajattelin tehdä kyseisen puvun itse. En siis ollut Espanjaan asti menossa conittamaan kumminkaan.


 THE END

Tuossahan nyt olikin muutama. Minulla on myös ollut aikeissa cosplayata myös Digimonin Angewomonia, mutta yhtä paljon minulla on ongelmia myös tuon kyseisen puvun kanssa, mitä Yokon puvun kanssa. Hellsing sarjasta olen miettinyt myös Victoria Serasta, mutta kyseistä hahmoa cossataan kumminkin suhteellisen usein, joten en sitten kumminkaan lämmennyt ajatukselle, että myös minä tekisin tuon cosplayn. Vaikka yleensä minua ei ole haitannut, että muilla ihmisillä on sama puku kuin minulla.

Mutta muutoksia on tulossa, voin luvata sen jo tässä vaiheessa. Ainut varma cossi tällä hetkellä on tuo konduktööri, jonka teen Frostbiteen. Huonolla tuurilla mennään sillä puvulla sitten läpi koko conikesä! Hahahaa!

Että tuollaista luvassa vähän paremmalla liekillä vain

. 

Halloween puku

Vihdoinkin uutta päivitystä, anteeksi viivästys! Hajosin vanhassa työpaikassa ja nyt kun pääsin uuteen työpaikkaan, niin olen buukannut päivät ja viikonloput niin täyteen kun olla ja voi kun minulla on mahdollisuus harrastaa ja nähdä ihmisiä!

Mutta, nyt ajattelin vähän informoida, millaisena kauhistuksen kanahäkkinä minut nähdiin halloweenina.

Monelle cosplayn harrastajalle varmasti sana kigurumi ei ole millään lailla erikoinen, joten en selitä sitä tarkempaa. Sana Gyaru sitten voi olla joillekin tuntemattomampi.

''Gyaru (ギャル^[1]) tai gal on japanilainen nuorisotyyli. Gyaru on japanin kielentranslitterointi englannin sanasta gal, joka tarkoittaa tyttöä. Gyaru-tyyliin kuuluu tarkka ja huolellinen laittautuminen sekä trendikäs pukeutuminen, lisäksi useasti myös tekoripsien, tekokynsien tai värillisten piilolinssien käyttö.'' - suora wikipedia-lainaus. Toinen muoti-ilmiön suuntaus on kangoroo- joka on sitten jonkin sortin alalaji tälle.

 Puvunhan keksin itselleni vasta pari päivää ennen halloweenia ja ostin kankaat torstaina (meillä oli halloween lauantaina.) Lauantaina sitten aloitin puvun ja koristelin samalla asunnon sekä tein ruuat, joten kiirettä oli. Puvun tein kolmessa tunnissa (ja jälki on sen mukainen) ja meikin puolessa, joka omalla tavallaan hieman harmittaa. Olisin pystynyt parempaan jos olisi ollut enemmän aikaa.

Kaavoja minulla ei tietenkään ollut, joten improvisoin ja piirsin haalarin ylä - sekä alaosan samaan. Tässä vaiheessa olinkin sitten unohtanut kaksi asiaa:
1. Omien jalkojen pituuden
2. Omien jalkojen ympärysmitan


Kun puin kigurumin päälle tajusin, että haarukseni olivat jossakin puolessa reidessä ja housujen lahkeet olivat mallia slimfit. Kävely oli todella ahdistavaa. Jouduin siis leikkaamaan haaroihin vielä kiilapalat, jotka ompelin sisäpuolelle ja sain näinollen lisätilaa paksuille reisilleni. Leikkasin myös haarusväliä korkeammalle, jolloin ei tuntunut koko ajan siltä, että olisin tehnyt alleni.



Mutta koska pelkkä leikkaus ei ole ainut mikä voi mennä pieleen, meni minulla tietenkin jotakin muutakin pieleen.

Kun aloin ompelemaan pukua, onnistuin ompelemaan takaosan väärin päin. Kangas oli etupuolella oikein päin, takapuolella nurja puoli oli taas ulospäin. Tämän huomasin tosin aivan liian myöhään, joten en jaksanut enää alkaa purkamaan koko pukua. Jätin siis mokan näin eikä sitä kukaan huomannut.

Hupun halusin mahdollisimman isoksi, joten jouduin useampaan otteeseen suurentamaan kaula-aukkoa, että saisin hupun hyvin mahdutettua siihen. Huppuunhan minä tein sitten korvat, kuonon (valkeaa fleeceä), nenän ja silmät. (punaista pvc:tä.) PVC-kankaan liimasin pikaliimalla kiinni, sillä inhoan ommella kyseistä kangasta. Ja pikaliimalla siksi, että minulla ei ole vielä kuumaliimapistoolia. Olen omituinen cossaaja.

Hännän tein myös kigurumiin, samoin kynnet tassuihin. Veren tuhrin copic-kynällä, sillä en löytänyt punaista kangastussiani mistään. Copic sopi siis ihan hyvin hätävaralle. Punainen ''veri'' ei nyt hirveän hyvin näkynyt, mutta näkyi kumminkin.

Kun olin kaikki muut saanut suht. koht ok tehtyä, sössin vielä vetoketjun kanssa. Vetoketju ei mene suorassa, se on vinossa. Tämänkin huomasin vasta liian myöhään (itse asiassa vasta illalla)

Lisäsin pukuun sitten kuvan mukaisesti paljon pinssejä sekä Gloomybear-pahvikarhun. Niin, ja tosiaan, kigurumini oli vaaleanpunainen Gloomybear.

Tuollainen nalle oli siis kyseessä. Valitsin hahmon siksi, että halusin välttämättä tehdä vaaleanpunaisen kigurumin. Gloomybear tuli sitten mieleen ihan vahingossa ruokapöydässä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kigurumi on muuten sitten liian kuuma vaatetus jos menee pelaamaan lasersotaa kaksi kierrosta. Tämä tuli testattua ja oli suhteellisen inhottava olo.

Meikkaus tapahtui sitten tosiaann myös kiireessä. Olin ostanut Jyväskylän Aprillista  Grimmasin cake-väriä, jolla sain tuon rusketuksen tehtyä.

Cake-väri toimi meikkivoiteena sekä puuterina, joten säästin pitkän pennin (hinta 11,80€ ja riittää koko vartalon maalaamiseen) kun meinasin aluksi ostaa normaalin meikkivoiteen sekä aurinkopuuterin. Jälki oli tasaista ja normaali meikillä pystyi tosiaankin piirtämään vielä värin päälle. Puuterivipa vain kastettiin veteen ja sen jälkeen cake-palettiin ja väri levittyi tasaisesti.
Muuten meikki (kajali, luomiväri, ripsiväri, huulipuna) olikin sitten ihan normaalipäiväisestä käytöstä. Piilarit sain laitettua kanssa päähän, eli ei mennyt ihan hukkaan (: Autoa oli kyllä hankala ajaa piilarit sekä tekoripset silmissä.

 

Kyseinen puku tullaan näkemään nyt tulevassa Chibiconissa 10.12.2011 Kuopiossa.  Mukana kaverinani pyörii myös keltainen halinalle! Ja mahdollisesti myös pedobear. Jos tunnistatte, saa tulla tervehtimään! Olen myös suunnitellut (perinteen mukaisesti) että laitan itselleni jonkin sortin kyltin selkääni, tekstejä kylttiin saa ehdotella. Itse mietin tekstiä "hug me and you are dead" ja veriroiskeet alareunaan.

Tracon...not

Päivitystä sen verran nyt tähän Tracon tilanteeseen, että minua ei tulla siellä näkemään.
Olin viime viikolla 6pvä töissä, sitä ennen sunnuntain vapaalla (piti olla su-ma mutta kun maanantain vuorolainen ei päässut vuoroon otin vuoron ja sain 6pvä viikon) ja nyt viime sunnuntain vapaalla ja tämän viikon 8-15.00 vartijakurssilla ja 15.30-19.30 töissä. Torstaina sitten napsahti kun pomolta tuli viesti että oli sössinyt jääkaapin kanssa ja "nyt on tullut liikaa töppäilyjä!" Päässä vähän nipsahtinapsahti kun väsymys otti vallan ja menin työterveyteen jossa sain sairaslomaa stressiin. Nyt sitten tulinkin vanhempieni luokse Pieksämäelle viettämään stressivapaata viikonloppua ilman cosplayta, töitä tai opiskeluja. Minulla on kyllä mukana äidin mekko jota varmaan tulen ompelemaan, mutta se on ihan yks hailee, koska siinä ei ole deadlinea.

Pettymys oli suuri, kun jouduin toteamaan karvaan totuuden, että ei minusta ole Traconiin lähtiäksi, kun unet jäisivät niin vähälle(työvuorot su 20-22, 00-04 ja 04-06 eli ei unta). Ei sen puoleen, Traconin kanssa ei ole koskaan ennen ollut näin paljon sotkua työvuorojen / kisojen / tiedotuksen / kaverin puolella taidekujan kanssa. Emme tiedä miksi näin oli, mutta tämän vuoden osalta coni oli aika iso pettymys jo etukäteen, jonka takia meidän perumisemme ei haitanneet omaa mieltämme niin hirveästi kuin esim. Desu olisi harmittanut.

Mutta positiivistahan tässä on nyt se, että saan tuon Blairin kasattua juuri sellaiseksi kuin itse haluan ja se tullan 100% näkemään nyt tuolla talviDesussa (myös eräs toinen puku nähdään siellä, siitä lisää kumminkin toisessa päivityksessä)

Nyt kävi ikävä kyllä näin, mutta enpä tiennyt itsekään etukäteen, että oma henkinen terveys pettää, koskaan ei ole tällaista ennen käynyt!

Piilarit, osa 1.

Tässäpä tämä ensimmäinen piilarikokeilu. Suhteellisen hyvin tämä onnistui - itse asiassa todella hyvin.

Aluksi oli ongelmia saada nuo piilarit silmiin, kun jäivät kiinni sormeen eikä tuntuneet mahtuvan edes silmään.
"Miten tuo voi mahtua, luomi tulee eteen?!" oli mietteet siinä vaiheessa.

Laitoin ensin piilarin oikeaan silmään, pidin viitisen minuuttia totutellen ja laitoin vasempaan. Koska jännitin operaatiota niin paljon, tuli minulle paha olo. (sama minkä takia verenluovutuksen jälkeen yleensä voin todella pahoin)

Olin kuvitellut piilareita jotenkin....noh, kovemmiksi kun katselin niiden lillumista nesteessä. Tiesin kyllä, ettei ne mitään kovaa muoviseosta voineet olla vaikka siltä näyttivät. Silti oli yllätys kun sellaisen sai sormeen, että linssi olikin aivan pehmeä. Kuin kontaktimuovi.

Aluksi silmissä tuntui pientä kutinaa ja ''ylimääräisen'' tuntua, kuten varmasti moni on kuullut tätä sanottavan. En siis ihmettele yhtään että ihmiset suosittelevat kokeilemaan linssejä ennen varsinaista conia. Minäkin suosittelen. Välillä näkökenttä tuppasi olemaan hieman kellertävä.

Omalla kohdallani linssit kumminkin asettuivat päähän n. 10min jälkeen ja pian en enää huomannut linssejä muusta kuin siitä, että näkökentän reunalla loisti jotakin keltaista. Jos suljin silmäni pidemmäksi aikaa, muljahtivat linssit paikaltaan silmien avautuessa. Kumminkin linssit onneksi asettuvat itsestään paikoilleen, eli ei tarvitse kuin räpytellä tai pyörittää vähän silmää niin linssit menevät itsestään paikoilleen.

Pidin linssejä n. 4h totuttelun tapaisesti, kunnes hauskuus piti ottaa pois ennen töihin menoa. Mummelit eivät varmaan olisi arvostaneet kassan takana olevaa keltasilmäistä hirviötä.

Linssien poisotto sujui myös yllättävän mutkattomasti. Otin linssistä pienen nipsausotteen keskeltä, jolloin linssi nousi hieman koholleen ja nostin sen pois silmästä. Vaivatonta ja näppärää, vaikka pelkäsinkin ihan muuta.

Jos joku miettii, sopiiko piilarit omiin silmiin, voi käydä optikolla juttelemassa asiasta ensin ja testaamassa, minkälaiset piilarit silmille sopii parhaiten. Minulla on todella kuivat silmät, joten itselleni sopii parhaiten pehmeä linssimalli (jollaiset onneksi satuin vahingossa ostamaan) Laitoin myös itse silmiä kostuttavia tippoja ennen linssien laittoa, jotta silmäni eivät kuivu kokonaan päähän. Tipoiksi pitää tällöin valita lisäaineettomat, jotta piilolinssi ei vaurioidu. Omalla kohdalla lisäaineeton puteli maksoi 5,75€ kun taas lisäaineellinen 5,45€, eli se 20snt heitto ei kyllä enää tuntunut missään. Ja hyvin toimi tipat, sain pidettyä silmiä auki yli 2min kunnes päätin, että olisi tervettä räpytellä välillä vaikkei tarvetta olisi.

Ja tosiaan, meinasin unohtaa: linssit jotka itse ostin (Jyväskylä Simplytattoo, 10€kpl eli 20€/pari + linssineste ja kotelo + 5€ yhteensä 25€) ovat UV-valossa hohtavat 3kk linssit. Joillakin oli kuulemma huonoja kokemuksia UV-linsseistä, että oman silmän väri näkyi läpi, mutta itsellä tätä ongelmaa ei ainakaan ole. Ja omat silmäni ovat veden siniset ja - kuten näkyy - hyvinkin keltaiset.

Jos joku jossain vaiheessa haluaa tarkempaa kollaasia linssien laitosta niin heitelköön kommenttia, voin kyllä kuvata ja kirjoittaa oman laittoni/poisottoni ohjeet.

Kilpailupelko

Nyt se sitten isku kun kaikki on jo tehty valmiiksi. Kaikki tarvikkeet ostettu pukuun. Puku aloitettu. Esitys suunniteltu. Taustamusiikki ja valotoiveet laitettu eteenpäin. Esitykseen tilattu tilpehööriä. Harjoiteltu. Ja nyt en haluakaan enää kisaamaan. Loistavaa.

Oli tarkoitus alun perin ilmoitautua Traconiin tuohon ryhmille suunnattuun kisaan (oliko esityskisa nimellä sunnuntaina?) mutta jouduin perumaan sen kun kuulin, että esitys saa olla maksimissaan 3min pitkä ja videota ei saa käyttää. Olin suunnitellut jo aikoja sitten 6s. videolla (ja tottakai musiikilla) toteutettavan esityksen parin kanssa Tengen toppa gurren lagann sarjaan, mutta koska tämä ei onnistunut päätin säästää esityksen ja peruin osallistumisen. Päätin sitten osallistua lauantaina edistyneemmille tarkoitettuun cosplaykilpailuun. Huonoin tuloksin.

Minua askarruttaa:
- voinko pärjätä? (ei sillä ole aiemminkaan ollut minulle väliä, mutta nyt se vaan painaa mielessä)
- olenko tarpeeksi taitava?
- onko esitykseni tarpeeksi hyvä?
- pitävätkö ihmiset pukuani naurettavana?
- entä esitystäni?
- katsovatko tuomarit minua nenänvarttaan pitkin?
- entä muut kisaajat?
- miksi annan parin ihmisen mielipiteen vaikuttaa?

En olisi alunperinkään alkanut kilpailemaan tänä kesänä näinkin ''ahkerasti'' ellei minua olisi kritisoitu Bakaconissa, että mokani johtuivat siitä, että "ei ollut kisakokemusta tarpeeksi." Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että mm. minua taekwondossa valmentanut dani ei ole koskaan pitänyt kisaamisesta ja silti on suomen huippunimiä kyseisessä harrastuksessa. Minä vain näköjään olen vielä mieleltäni niin epävarma, että annan toisten mielipiteiden vaikuttaa vaikka en haluaisi. Ja se on ajanut minut nyt tähän tilanteeseen.

Usein istun harrastehuoneen lattialla tuijottamassa cosplaypukua, joka alkaa hiljalleen kasaantua. Kun olen saanut jonkun osan valmiiksi, olen todella ylpeä itsestäni, olen taas ylittänyt itseni ja oppinut jotain uutta. Samalla joku pieni ääni naputtaa korvaani, että oletko varma että tuo on tarpeeksi hyvä, mitä vihamiehesi sanovat, entä sinua paremmat cossaajat?
   Ja sen jälkeen vaellan synkkiin ajatuksiin, miksi halusinkaan kisata?

Halusin kertoa tämän lukioilleni sen takia, että vaikka mitenkä hymyilen siellä lavalla ja saatan vaikuttaa ylimieliliseltä, niin pelkään olla siellä todella paljon. Olen joka ikinen kerta kun olen lavalle noussut, niin yrittänyt voittaa ihmiskammoani, mutta en ole siitä vielä päässyt. Taokakan naamiossa oli se hyvä puoli, että ilmeitäni ei nähnyt ja kukaan ei nähnyt oikeita kasvojani. Jos minua ei etukäteen tunnistanut, niin ei kyllä tiennyt minkä näköinen olen.
   Haluaisin nyt niin tuota samaa.

Yritän kumminkin selvitä kisoista. Yritän kiivetä lavalle, esittää kerrankin etukäteen mietityt koreografiat ja nauttia siitä. Yritän unohtaa, että tuomarit arvostelevat joka ikistä liikettä ja saumaa ja yritän unohtaa, että oikeasti pelkään olla lavalla. Yritän vain voittaa pelkoni ja olla perumatta kisaan osallistumistani.

Jos satut olemaan samassa kisassa mukana, olisin hyvinkin iloinen jos tulisit takahuoneessa minulle juttelemaan. Voin näyttää äkäiseltä, vihaiselta tai zombilta, mutta se johtuu siitä, että hermoilen. Ja ystävällinen tervehdys riittää siihen, että oloni helpottaa.

Nyt kun sain purettua tuon esiintymisjännityksen tänne, voinkin sitten paljastaa, mitä pukua olen tuonne tekemässä.

Sarja on Soul Eater ja hahmo on Blair.

Olen nähnyt useita kuvia Blair-cosseista, joten olenkin taas nostanut rimani hyvinkin korkealle tuon tekemisessä. Hame ei saa olla roikkuva vaan sen täytyy olla tuollaisessa asennossa, sen täytyy olla ryhdissä. Olen alkanut väsäämään alushametta huopatukikankaasta sekä rautalankakehikosta jotta hame säilyttää muotonsa. Istuminen tuleekin olemaan sitten ongelma, mutta se on sen ajan murhe, eikös?

Hatun kiekura tehdään kanssa rautalangan kanssa (samoin hatun lieriosa) jotta kangasta voi taivuttaa haluttuun muotoon.

Kengät on tehty vanhoista korkokengistä ja - yllätys yllätys - sukkahousu shoecoverista versiona legginssit. Jouduin laittamaan kahdet legginssit päällekkäin, koska valkea jesari hohti alunperin läpi. (+tuhosin ekat coverit, jonka takia kehotin ostamaan kahdet sukkikset varmuuden vuoksi) Kuvissa näkyy kuinka olen rautalankaverkkoa taivutellut tuohon kengän kärkimuotoon ja pehmittääkseni / tukeakseni rautalankaa muotoonta olen liimaillut jesaria. Ja tuohon kärkeen teippasin kiinni myös V-malliset vessapaperirullanpalat estämään rautalankaverkkoa repimästä legginsejä auki.

Ajattelin leikata legginssit sen verran auki, että ompelen ne kiinni ihon värisiin sukkahousuihin ja näin ollen vältän myös sitä, että joudun kiskomaan shoecovereita koko ajan ylös.Ajattelin laittaa sukkahousujen päälle vielä alushousut niin jokainen luulee, että minulla on oikeasti niin sileä ja kimalteleva iho.

Katsellen mitä tästä nyt tulee. Mutta jos näette Blair-asuisen, n. 160cm tytön ja tunnistatte sen minuksi, saa tulla tervehtimään. Desussa se ainakin aiheutti todella hyvän mielen joten eiköhän tee samaa Traconissakin. Ja voin tarjota teille jälleen pockyja. (myös järjestyksenvalvojana minua saa tulla tervehtimään ja pariltani saa kysyä hattivattitanssia)

PS. Nyt kun selvitin kaikki kisasotkut (eli ryhmäkisaperuutus ei ollut mennyt vastausviestistä huolimatta perille asti) niin sain tietää, että minun ei tule tehdä minkäänlaista lavaesitystä kyseisessä cosplaykisassa. Omalla tavallaan suunnaton helpotus - ja pettymys. Nyt minulla on sitten rytmisen voimistelun nauhat tyhjänpanttina.

Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä

Usein olen miettinyt, miksi näin? Omissa puvuissani en ole tuntenut sen suurempaa tuskaa, vaikka suurin osa sitä väittääkin, että cosplayaaminen ei voi olla cosplayaamista ilman tuskaa. Puku kiristää, hiertää, hiostaa, painaa... Miksi?

Omalla kohdallani vaikein cosplayni on ehdottomasti ollut Blaz Bluen Taokaka johon jouduin väsäämään maskin. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että kipsistä tehty maski ei ollut ehkä kaikkein paras idea. Jatkossa tullaan sitten muistamaan tämäkin.

Mutta maskin kanssa hengittäminen oli ensinäkin vaikeaa. Happea ei tullut tarpeeksi maskiin ja hiilidioksidi pyöri koko ajan maskin alla. Hengitysilma lämpeni ja sen takia kasvojen alueella alkoi olemaan todella kuuma. Ja koska hiilidioksidin määrä maskissa oli suurempi kuin hapen, alkoi hengitykseni olemaan huomattavasti raskaampaa ja pinnallisempaa. Kun maskin sitten otti pois huomasi vasta, kuinka raskaasti olinkaan hengittänyt sen alla.

Näkökenttä oli myös hyvin huono. (kuten Desun päivityksestä varmaan saakin kuvauksen) Näin juuri ja juuri metrin verran sivuilleni, eli näkökenttäni oli todella kapea. Varpaita en nähnyt ollenkaan, joten isojen esteiden huomaaminen oli hankalaa, saati sitten pienten kuten kynnysten. Kanssa kanssacossaajat olivat minulle ongelma, sillä en suurimmaksi osaksi nähnyt, jos joku käveli minua päin.

Kuuleminen maskin kanssa oli kanssa ongelma. En kuullut puoliakaan mitä minulle puhuttiin tai kun minulle huudettiin. Vasta kun joku tuli naputtamaan minua olkapäälle, olin täysin varma, että minulle puhuttiin. Kanssa oma ääneni kuului maskin läpi varsin huonosti, mutta tähän tein sentään matkamessujen jälkeen pienen korjauksen ja hakkasin suun kohdalle kipsiin pienen reiän, josta puheeni kuului ulos. Silti jouduin puhumaan tavallista lujempaa että sain ääneni kuuluviin.

Tassut olivat myös ongelma, sillä ne hiostivat ja estivät minua käyttämästä omia käsiäni kunnolla. Samoin mm. vessassa käyminen oli iso ongelma, kuten myös ruokailu.


Olen laatinut itselleni säännöt, miten saan itselläni toimimaan edes suhteellisen siedettävän cosplayn:


Sääntö nro 1. Koko
Valitse itsellesi hahmo, joka on suurin piirtein lähellä omaa kokoluokkaasi. Näin ollen sinun ei tarvitse alkaa miettimään pukua, jonka takia pitää hankkia pois 10cm vyötäröltä tai kiristettävä korsetti.
   Myös puvun voi suunnitella sen mukaan, että siinä voi liikkua. Tottakai tämä ei ole kaikissa puvuissa mahdollista, mutta jos olet cossaamassa esimerkiksi Narutoa, ei sinun tarvitse hankkia sitä tiukinta hupparia ja ihonmyötäisiä housuja cossiin. Tilaa saa olla, voin lyödä vetoa, että jossain vaiheessa conia tulet kaipaamaan istumista.
   Pukuun hankittavat propit / muut osat ovat myös tärkeitä olla oikeaa kokoa. Vaikka miten olisit löytänyt 100% samanlaiset kengät kuin lähdehahmolla ja vielä halvalla, jätä ne ostamatta jos ne ovat liian pienet. Koko 36 ei todellakaan mene 38:n jalkaan, varsinkaan jos niillä täytyy kävellä se 6-10h. Kannattaa panostaa kumminkin omaan terveyteen ja käyttää järkeä näiden kanssa. Sama asia hanskoissa. Mies harvemmin pystyy vetämään samankokoisia nahkahanskoja käteensä kuin nainen ilman, että sormet lyhenevät ja kaventuvat senteillä-

Sääntö nro 2. Kangas.

Valitse kangas ensisijaisesti sen mukaan, mikä lähdehahmolla kangas on. Mutta jos kangasta ei ole mainittu ja sen saa itse päättää, kannattaa valita mahdollisimman hengittävä ja venyvä kangas. Esimerkiksi Death Noten Misa Misa on esimerkkinä hyvä. Vaikka mekko hohtaa ja Misan tyyliin sopisi, että mekko on nahkaa tai PVC:tä, ei se kankaana ehkä ole paras ratkaisu kesällä. Nahka on todella lämmin ikä hengitä yhtään, samoin PVC joka on kaiken lisäksi todella hiostava kangas. Kesäisen lyhyt mekkokin muuttuu lämpimällä ilmalla ja painostavalla conin sisäilmalla todella kuumaksi toppa-asusteeksi.
   Itse en myöskään suosi housuihin kyseisiä kankaita, sillä edellämainittujen syiden lisäksi haluan todellakin istua conissa.

Sääntö nro 3. Suhteellisuus
Tämä on nyt säännöistäni kaikkein tärkein itselleni. Vaikka mielelläni tekisin paljon erilaisia, hyvinkin vaikeita hahmoja, niin pidän omat ideani suhteellisuuksien rajoissa. Jos hahmolla esimerkiksi on kaksimetriset sarvet, jätän sen välistä. Liikkuminen sellaisten kanssa olisi ongelma ja sellaiset häpäkkeet päässä saattaisivat jo painaa jonkin verran. Tällaisia hahmoja ei ole vielä tullut vastaan muissa kuin Death Noten shinigameissa. Aloin suunnittelemaan pukuja liian hankaliksi ja lopulta päätin, että menköön tuohon suhteellisuuteen. En osaa pysyä puvuissa järkevyyden rajoissa, joten parempi olla tekemättä niitä ollenkaan. Aloin mm. miettimään robottikäsiä yhdelle shinigameista, koska omat käteni olivat liian paksut. (olisi pitänyt raapia lihat pois ja jättää pelkkä luu)

Näillä kolmella siis itse etenen. Mutta sitten päästäänkin siihen takaisin alkuun: cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä miksi?
No, ainakin allekirjoittanut viettää unettomia öitä, menettää hermonsa, stressaa, laskeskelee budjettia, jännittää, stressaa vähän lisää ja unohtaa lopulta syödä ja juoda harrastuksen parissa.

Tuska se on henkinenkin tuska - mutta onneksi olen masokisti.

Pelona versio 2.

Vihdoinkin sain niin paljon aikaa ja energiaa, että jaksan tämän nyt laittaa tänne.

Eli Pelona-cosplayni versio 2, joka nähtii Nekoconissa Kuopiossa.

Pelona versio 1. (2010 BakaCon)

Pelona versio 1. (2010 BakaCon)

Ilmoittauduin Nekoconin cosplaykisaan hyvissä ajoin etukäteen, itse asiassa heti kun kilpailu aukesi. Olin jo ennalta päättänyt, että menen kisaamaan Pelona-puvussa, joten olin rauhallisin mielin. Minullahan oli puku valmiina, eikä siihen tarvinnut tehdä kuin pieniä muutoksia.

Loppujen lopuksi nämä ''pienet muutokset'' saivat tällaisen listan aikaan:



* Shoecoverien korjaus: reikien ompeleminen umpeen ja uudet pohjalliset
* Peruukin harjaus ja uudelleen kihartaminen.
* Paita kokonaan uusiksi.
   - H&M valkea t-paita x 2. Toisesta hihat ja toisesta paitaosa.
   - Pääkallopainatus paitaan

Helman pitsit, kukat + helmet

   - Pitsien värjäys pinkiksi (samalla metallinhohtovärillä maalattu kuin kruunu.) -> Pitsit kiinni hihoihin ja kaulukseen.
* Keepin kaulus uusiksi paremmin pystyyn ja muotoon.
* Jättirusetti kokonaan uusiksi ja paremmin kiinni.
* Vyöhön valkea karvareunus.
* Kokonaan uusi hame.
   - Hameeseen valkea reunus pitsistä.
   - Hameen kukat pitsistä ja kukkien keskelle pienet helmet.



Tekemistä siis riitti ja viimeisenä iltana vielä viimeistelin kaikki. En vieläkään ollut hameeseeni tyytyväinen, en ymmärrä miten hameet menevät minulla ihan päin *piip*. Ainut missä olin hameessa tyytyväinen oli nuo kukkien helmikoristeet yksityiskohtana. Harmi vain, että tuomaroinnissa unohdin sanoa sen.

© Kyuu Eturaitti

Esityshän oli kanssa yksi katastrofi. Tämä oli toinen esitys jonka olen koskaan pitänyt ja ihme kyllä - tähän minä sentään harjoittelin. Tosin koska loin esityksen kanssa parissa päivässä niin ihmeitä ei voinut odottaa. Olisin halunnut erilaisen, mutta koska minulla ei ollut käytettävissä sellaista ohjelmaa jolla olisin osannut muokata jotain, tuli videosta/esityksestä mitä nyt tuli.

Olen itse asiassa esitysteni laadusta todella pettynyt. Kumminkin valinnaisissa valitsin koulussa aina ilmaisutaidon ja pitän näyttelemisestä yms. mutta tuo lavalla olo ei sitten cosplayssa luonnistu ei sitten millään. Kaiketi siinä ne ulkonäköpaineet ja se, että ihmiset vertaavat miten paljon olet onnistunut saamaan alkuperäisen hahmon luonnetta esitykseen mukaan hermostuttaa minua. Nyt on kumminkin pakko spoilerina sanoa, että olen suunnitellut yhteen ryhmäcossiin jo aivan upean esityksen (omasta mielestäni) johon kuuluu musiikki ja video. Tämä esitys olisi pitänyt nähdä Traconissa, mutta kun sain tietoon, että videota ei voi käyttää Traconin kisassa, peruin osallistumisenne. Haluan tuon idean käyttää vasta sitten, kun voin toistaa musiikkia että videota.

Mutta, ilmeisesti jotakin meni oikein sitten edes siinä osuudessa. Palkintosijoille en päässyt, mutta kunniamaininta ''cover girl''- tuli sitten tähän suuntaan. Se, olenko niin otettu tuosta kunniamaininnasta - en tiedä. Tietysti onhan sitä kiva olla kansikuvatyttö, mutta haluaisin kyllä loistaa ehkä muulla alalla. Tosin, tästähän se voi lähteä?

Tämän vuoden pukuun olen kumminkin paljon tyytyväisempi kuin vuoden 2010. Puku jää nyt eläkkeelle, enkä usko että tulevaisuuden coneissa tullaan enää näkemään. Kiitän Bakan sekä Nekon niitä conilaisia, jotka tulivat kehumaan pukuani. Varsinkin niitä paria tyyppiä, jotka kehuivat pukuni parhaaksi Pelonaksi koskaan. Jos osaisin punastua kohteliaisuuksista, olisin ollut punaisempi kuin asuni (:


Lopputulokset puvustani Nekossa 2011:

Välähdys kilpailun kuva

Oma avokado<3

© Kyuu Eturaitti

Cosplaydeitti

Trafalgar Law

Usopp - Cheer up!

 

PS. Napakoru ei jäänyt minulla vahingossa napaan eikä sen takia, että pelkäisin korun menevän umpeen. Minusta vain mustapinkki lepakkokoru sopi omalla tavallaan Pelonalle, samasta syystä jätin itselleni ristin muotoiset korvikset korviini. Muut lävistykset revin sitten irti, koska ne eivät pukuun sovi. Tulen aika varmasti jatkossakin käyttämään tällaisia yksityiskohtia puvuissani. Kiitos ja kuitti.

Desucon 2011

Noniin, nyt voisin sitten tehdä oman selontekoni Desuconista. Millainen oli coni minun mielestäni. En ole siis aiemmin käynyt Desussa, joten lähdin ihan vaan huhupuheiden pohjalta katsomaan, millainen coni oli.

Lauantai:

Taokaka & Tiitiäinen (Gaikotsu)

Lähto tapahtui aiemmin kuin piti, mutta se nyt ei ollut ongelma millään lailla. Olimme perillä aiemmin, mikä on positiivisempi juttu kuin perillä myöhemmin kuin piti. Navigaattorin kanssa oli hieman ongelmia, mutta saimme setvittyä sen kuntoon. Matkaseuranani oli Tiiti (Gaikotsu) joka ystävällisesti oli lupautunut mukaani.

Kun pääsimme perille piti bongata ensimmäinen järjestyksenvalvoja ovelta, jotta sain soitettua Mudalle ja kysyttyä meille badget. Viisaasti kumpikaan meistä ei ollut ottanut vastaavan puhelinnumeroa joten tällainen hätäratkaisu tapahtui sitten paikan päällä. Sisälle selvittiin sitten ongelmitta ja samalla sain infosta oman kilpailunumeroni näytöscosplayta varten.

Tavarat jätettiin infoon mistä sitten päivän mittaan käytiin niitä poimimassa ja lopulta siirtämässä green roomiin. Mutta sinne joka tapauksessa tavarat ensin vietiin (numero oli muuten 29) ja sieltä suunnattiin cosplay pukuhuoneeseen.

Pukuhuoneissa oli tungosta mikä ei nyt mitenkään ihme ollut. Sain silti puettua pukuni päälle vaikka muutama ystävällinen kanssacossaaja ei viitsinyt yhtään varoa pukuani. Kerran säikähdin jo että kipsistä tehty kasvomaskini oli mennyt rikki, mutta luojan kiitos se kesti paremmin kolhuja kuin olin kuvitellut!

Maskin laitossa huomasin sitten pienen ongelman, sillä ledisilmien komponenttilaatikossa oli juotokset alkaneet lähteä irti ja ledit eivät alkaneetkaan palamaan kuten piti. Onnistuin sitten onneksi käsikopelolle työntämään johdot suht. ok paikalleen jotta ledit alkoivat palamaan. Tästä syystä johtui, että ledisilmäni vilkuttelivat pitkin lauantaita.

Heti kun puku oli päällä, kävinkin sitten kuvauttamassa itseni näytöskisaa varten. Nyt en sen enempää jaksanut itseäni kuvautella sitten kuvauspalvelussa, Bakassa oli kumminkin tullut otettua useampaakin kuvaa.

Kuvauksen jälkeen siirryimme sitten Tiitin kanssa katselemaan conia kokonaisuudessaan. Tiiti oli oikein suuri apu suurimmassa osassa conin pirullisia käytäviä ja portaita, sillä en maskini takaa niin paljon nähnyt eteeni, jotta olisin huomannut mm. kynnyksiä. Tämä oli myös kanssacossaajissa inhottava puoli, että he eivät huomioineet minun kulkevan jättitassujen kanssa maski päässä ja olettivat kai, että mahdun hyvinkin kapeasta kolosta ahtaalla käytävällä ja vielä huomaan, jos joku kävelee minua päin. Voin vakuuttaa, että näin ei todellakaan ole. Joten informaatioksi kaikille teille jotka ette asiaa vielä tienneet: cosplayaajat, joilla näkökenttä ei ole samanlainen kuin tavan ihmisillä (johtuen maskeista, naamareista tai vastaavista ulokkeista pään sivuilla) niin näkökenttä todellakaan EI OLE sama kuin tavan ihmisellä! Jos te kävelette päin, niin me emme näe väistää teitä, me törmäämme ja se ei ole mukavaa kun sitä tekee kymmeniä kertoja päivän aikana!

Meistä otettiinkin yllättävän paljon kuvia, mutta monesta kuvaajasta huolimatta olen löytänyt harmittavan vähän kuvia itsestäni Taokaka puvussa, saati meistä kahdesta yhdessä.

Lauantaina ehdin bongata omista tutuistani:
- Jferin Winry Rockbell - cossissa
- Shufun... pelisarjasta jonka nimeä en taaskaan muista, se lakipeli
- Elffin puolialastomana ennen tuomarointia
- Päivin sekä Satun omissa erikoisemmissa ''normivaatteissa", voisiko näin sanoa?
- sekä Roran, mutta koska kävelimme sen verran hyvin ristiin niin emme päässeet puhe-etäisyydelle yhtenäkään kertana.

Onnistuin myös bongaamaan - vai onnistuiko hän bongaamaan minut - BakaConissakin puhumaan tulleen Taokaka-fanin, joka sai nyt otettua kuvan jossa olin mukana hänen kanssaan. Minusta oli todella mukava nähdä hänet Desussa, oli hauska kuulla että jonkun mielestä pukuni oli todella hyvin onnistunut ja vielä, että olen aivan Taokakan luontoinen. Kiitoksia tästä, se piristi kovasti kummassakin conissa o/

Kiitän sitten myös heitä kolmea kasakuXkosupuren lukijaa, jotka kävitte tervehtimässä ja kertomassa, että luette tätä blogia. Eräs jopa paljasti, että lukee sarjisblogianikin (: Kiitoksia teille hyvin paljon, se oli iloinen yllätys jokaisen kohdalla!

Tähän väliin voinkin sitten sanoa tälle eräälle henkilölle, joka minut nähdessään kääntyi pois päin etten häntä huomaisi, että ikävä kyllä kaikesta huolimatta sinut huomasin silloin. Itsekin kyllä kovasti vedin maskia naamaan kun näin sinut ennen tuota kohtaamista ja vaihdoin suuntaa, mutta kun jouduin kuvaajien väijyttäväksi ja tuttavasi pyysi kuvaa, oli vaikea alkaa kiertämäänkään. Mutta kyllä minä sinut kaikesta huolimatta silti vielä tunnistin. Hassua - ilman maskia sinä vaan et enää tunnistanut illalla minua. Tai sitten et enää viitsinyt vältellä.

Törmäsin myös taidekujalla pariin tuttuun piirtäjään, mutta oli pakko sanoa että se oli suunnaton pettymys ja jätin tervehtimättä / ostamatta heiltä tuotteita. Minusta jos olet edustamassa itseäsi ja myymässä omia tuotteitasi, sinun ei tarvitse näyttää siltä, että olet syönyt liikaa ärripurri keksejä aamiaiseksi. Kanssa epämääräiset murahdukset conilaisten kysymyksiin eivät nosta intoa tulla juttelemaan, saati ostaa mitään.

Myyntipöydillä ei ollut samaa ongelmaa, mutta ei silti mukaan tarttunut kuin pockyja, paita avopuolisolle (pakko-ostaa-jotain-ostos), pieni mariosieni laukku sekä... enpäs ostanut muuta -.- En tiedä olenko kasvanut tuon krääsän yli vai johtuuko se siitä, että kun menen myyntipöydille, ajattelen aina : "tämän saa reilusti halvemmalla kun tilaa eBaysta / ulkomailta." Ja totta se on. Joku naurettavan 8-10€ minifigu voi maksaa ulkomailla alle 2€, postikuluineen! Ja samalla hinnalla mitä täällä myydään todella huonolaatuisia figuja, saa ulkomailta todella laatutuotteita.

Metsästin myös useammasta mangaa myyvästä kojusta Oh! My Goddess! Sarjan numeroa 16, mutta ei löytynyt. Minulla on 15, 17 ja 18, mutta tuo 16 puuttuu. Kraah!

Kiitoksia Darkille

Kun cosplaynäytös alkoi lähestyä, menimme tutustumaan lavaan ja muutenkin odottamaan vuoroani. Harmittelin sitä, että "briiffi" joka kerrottiin pidettävän ennen kisaa taisi jäädä välistä. Jäin itse nimittäin taakse istumaan ihan vain sen takia, että en viitsinyt alkaa enää lähteä puoleksi tunniksi muualle ja tulla takaisin briiffin ajaksi. Jos olisin tiennyt, että briiffiä ei ole, olisin tullut takaisin vasta vähän ennen näytöksen alkua. Minulla oli hirveän huono olo takahuoneessa ja hermoilin aivan uskomattoman paljon esitystäni. Samalla harmittelin sitä, että en uskaltanut kaikesta huolimatta mennä Eurocosplay kisaan mukaan. Onneksi Tiiti oli vieressä lohduttamassa ja ensi vuonna lähden varmaan yrittämään kyseiseen kisaan. Jos hermot kestää.

Ennen oman vuoroni alkua kun Rimppu selitti lavalla jotakin jotakin mitä en kuullut, olin niin hermona että aloin lipua toiselle puolelle tietoisuuden rajaa. Minun oli sanottava cosplaylava-avustajalle , että hän työntää minut lavalle kun vuoroni alkaa, sillä minä en kuule mitään. Kaivoin myös käteni tassujen sisältä ja etsin Tiitiäisen käden jota saatoin puristaa. Tämän puristuksen takia Tiiti taisi tulla enemmän hermostuneeksi itse asiassa kuin minä!

Kun vuoroni tuli, työnsi Kizzy minut kevyesti lavalle ja katosin sitten täydellisesti rajan taa. Kuulin silti väkijoukon huokaus/naurahduksen kun tulin lavalle ja kallistin päätäni. Kun musiikki alkoi ja aloin tekemään ohjelmaani, heräsin vasta siinä vaiheessa edes sen verran, että tiesin lähestyväni lavan reunaa, kun kuulin yleisön alkavan taputtaa. Se antoi itse asiassa yllättävän paljon rohkeutta minulle.

Puvussa tuli todella kuuma ja pelkäsin Rimpun haastattelussa läähätykseni kuuluvan mikin avustuksella jokaiseen nurkkaan. Toivon mukaan näin ei käynyt.

Kiitoksia Darkille.

Kun pääsin vihdoin pois ja juttelin kaverini kanssa esityksestäni, harmittelin etten tehnyt potkuja kuin pari ja hyppypotkukin oli jäänyt toteuttamatta. Hämmästys oli suuri kun Tiiti oikaisi harhaluuloni; olin kuulemma potkinut hyvinkin paljon (enemmän kuin olin suunnitellut) ja tehnyt tuon hyppypotkun. Wtf?!

Tosiaan esityksestäni minulla ei ollut mitään muistikuvaa, olin transsissa melkein koko ajan. Ja julkinen salaisuus esityksestäni: se tuli täysin improna. En ollut keksinyt Taokakalle mitään järkevää kun en viitsinyt kunnon taistelukohtaustakaan esittää yksin, joten päätin improvisoida. Kun kävimme tutustumassa lavaan niin testasin samalla, miten siellä pystyy potkia ja miten puvulla ylipäätään voi liikkua. Sen enempää en sitten ollut pallon lisäksi suunnitellutkaan.

Takahuoneessa oli todella suuri plussa vesi, mehu sekä keksit. En liiemmälti olisi halunnut kyllä syödä tai juoda, mutta sai hetkeksi uutta ajateltavaa niin mussuttelin ihan tyytyväisenä keksejä ja join niin paljon kun pystyin.

Loppupäivä meni photoshoottien kanssa sekä yleisesti hengaillessa. Kun menimme ulos ottamaan kuvia minusta ja Tiitin koulutyttöasusta, oli rappusilla oleva köysi pahin vastustajani. Uskoin että kyllä minä näen sen maskin takaa -  mutta toisin kävi. Lensin komeassa kaaressa yhden portaanvälin ohi ja kaaduin turvalleni. Kä...tassuilla otin vastaan joten laskeutuminen oli suhteellisen pehmeä. Sukkahousuni kyllä rytäkässä hajosivat kokonaan joten otin ne suosiolla pois. Ruhje jäi polveen, mutta muuten olin suhteellisen kunnossa. Ärsytti vain, kun sukkahousut hajosivat juuri ennen photoshootteja. Minun tuuriani!

 

 

 En olisi halunnut millään ottaa pukua pois päältäni, mutta työvuoron lähestyessä oli se vain pakko riisua. Ihme kyllä Taokakana oli nyt huomattavasti helpompi olla kuin Bakassa. Kai se johtui siitä, että sai vain oleskella, tai siitä, että tilaa oli enemmän, tai sitten siitä, että minulla oli henkilökohtainen avustaja joka auttoi minua vaikeimmissa kohdissa.

Paljon en ehtinyt kuvia lauantaina ottamaan, mikä oli suuri pettymys. Ensimmäinen kuva jonka otin, tuli One Piecen Crocodilesta. Hän oli oikein mukavan oloinen herrasmies ja tunnisti jopa hahmoni. Oli kuulemma toiseksi paras hahmo BlazBluessa. Parhaan hahmon nimeä en sitten enää muistakaan. Mutta terveisiä kyseiselle herralle, olit ehkä mukavampi kuin oikea hahmo, mutta sait minut hymyilemään ihan vain sen takia, että olit niin ystävällinen. Jaksoit hymyillä jopa sunnuntaina kun tuli pyytämään uusintakuvaa kokovartalokuvasta, poistettuani aiemman. Ah, minun tuuriani jälleen.

Työvuoromme alkoi klo: 21.00 jolloin siirryimme keltaisiin huomioliiveihin. Vuoromme loppui virallisesti 3.00, mutta teimme hieman extraa.

Jossain vaiheessa yöllä alkoi väsymys hieman painaa ja sekoittamaan päätä, joten juttumme alkoivat muuttua aika levottomaksi. Lolita lonkerohirviö - luentoa sekä pääovia vahtiessamme päätimme cossata tulevaisuudessa hattivatteja. Kehittelimme upean tanssin kyseiseen cossiin ja pari desulaista pääsikin nekmään harjoituksemme. Ilmeisesti tanssi vakuutti, sillä he nauroivat.

Koko ideahan meni näin:
Menemme lavalle, siellä on pimeää. Meitä on 4-5 hattivattia jonossa, lyhyin edssä ja pisin takana. Hiljalleen tulee vähän valoa ja taustalta kuuluu jyrinää. Yllättäen välähtää taustalla salama ja kuuluu kovaa jurinää. Valot tulevat kirkkaammin päälle ja jokainen hattivahti hohtaa eri värisenä. Teemme hattivattitanssin jokainen eri aikaan ja tanssin jälkeen edessä olevat hattivatit karkaavat kun takaa nousee iso, pinkki hattivatti! Toinen vaihtoehto oli että Mörkö tulee lavalle.
Idea oli uskomattoman mahtava siinä klo: 1.30 yöllä!

Kun pääsimme välillä tekemään piirikierroksia - eli vain kävelemään ympyrää conipaikalla - päätimme sitten lisätä katu-uskottavuuttamme ja kävellä kädet levällään, jalat harallaan eli kunnollista machokävelyä. Tämäkin herätti kanssaconittajissa suunnatonta riemua ja saimmekin pari ryhmää nauramaan.

Loppuyö menikin samanlaisissa merkeissä. Meinasimme myös lähteä seuraamaan erästä huppupäistä hiipparia, joka kantoi lyhtyä ja vei conilaisia pois, mutta emme koskaan nähneet hänen palauttavan heitä. Sitä, minne hän conilaisia vei, jäi mysteeriksi. Jos joku oli kierroksella, niin informoikaa ihmeettä, tämä kiinnostaa kovasti!

Vuoromme lopuksi pääsimme vielä selvittämään parkkipaikalla tapahtunutta grillaamista. Olimme melkeinpä varmoja, että kun siirrän oman autoni lähemmäs Sibeliustaloa, niin kyseiset grillaajat olisivat niin näreissään poliisinkin tultua paikalle käskemään sammuttaa grillin, että aamulla minun Fiudeni olisi ollut grillattuna parkissa. Onneksi näin ei kumminkaan ollut.

Vuoron jälkeen kävimmekin pikaisesti suihkussa ja hipsimme nukkumaan. Anteeksi näille kahdelle pistematsia tehneelle pojalle joille huusin, että voimme työvuoron jälkeen ehkä tullakin. Olimme niin väsyneitä, että oli pakko jättää välistä. Hakkasimme ja potkimme silti toisiamme ennen kuin menimme majoitustiloihin.

Majoitustilat olivat sitten...no, todella huonot. En itse tykkää siitä, että päivävänkäreillä ja yövänkäreillä on samat tilat jossa nukkua. Päivällä työskentelevät kumminkin saavat enemmän unta ja heräävät aiemmin kun yöllä siinä 4-6 välillä nukkumaan tulleet mieluummin nukkuisivat pidempään kuin siihn 7 kun ihmiset alkavat oheräämään. Myös tilaa oli todella huonosti ja eräs suhteellisen isokokoinen herra nukkui vielä ERI SUUNTAAN kuin loppuporukka! Kun muut nukkuivat vaakatasossa, päätti tämä isokokoinen herra olla erilainen ja nukkua pystysuunnatta muihin nähden! Hän vei 3-4 nukkujan tilan tällä tavalla.

Ensi kerralla olemme suunnitelleet ottavamme mukaan ilmapatjan, jolloin varaamme itsellemme väkisinkin tilan jossa nukkua. Ja patjan täytämme heti majoituksen auettua ja viemme paikalle. Ainakin on tilaa missä nukkua sitten! (varaudu Tracon!)

Tiiti ei yöllä saanutkaan paljon nukuttua, minä sentään n. 3-4h putkeen. Makuupussini oli rikki ja liian pieni jopa minulle ja kaiken lisäksi haisi uskomattoman oksettavalle. En ollut takistanut avopuolisoni makuupussin tilaa ja se taitaa kertoa aika paljon, että kun kotiin pääsin niin makuupussi heitettiin roskiin. Oli siis mukava kokemus nukkua makuupusissa jälleen 10v tauon jälkeen!

Sunnuntai:

8 jälkeen sunnuntaina aloimme sitten heräillä ja muuttaa makuupaikasta takaisin Green roomiin aamupalalle ja meikkaamaan. Cosplaypukuhuone oli taas ahkerassa käytössä kun pääsimme pukemaan yukatoja päällemme. Minun yukatani oli tilattu koreasta ja oli aitoa silkkiä, kun Tiitin yukata oli taas puuvillaa ja tuotu suoraan Japanista Tiitin isäntäperheen luota. Töllistelimme siis molemmat toisiemme yukatoita vertaillen niitä keskenään. Minun pitäisi hankkia omaani kunnon obi.

Yukatojen päällelaiton jälkeen meidän pitikin laittaa hiuksemme.

Tein Tiitille kampauksen

Tiiti ei osannut omiaan oikein laittaa, joten laitoin hänen hiuksensa miten nyt osasin itse. Minä taas laitoin omien hiusteni päälle pitkän, musta peruukin jotta sain omat hiukseni kiinni. Lyhyet mustat hiukset eivät tuntuneet silloin kovin juhlavalta yukatan kanssa. Peruukki oli kyllä suhteellisen paksu ja nutturaa oli hankala tehdä, mutta sain nyt jotenkin edes omat hiukseni...tai peruukkini laitettua.


Kun olimme valmiita, siirryimme jälleen kuvauspalveluun. Siellä ravasimmekin yllättävän usein erilaisten kuvien perässä. Osallistuimme myös välähdys-kilpailuun, joten muistakaa käydä äänestämässä!



Taisimme itse asiassa 3-4 kertaa käydä kuvauttamassa itseämme. Kuvaajatkin alkoivat jo nauramaan kun näkivät meidät. Lupasimme, että Nekoconissa tulemme kiusaamaan heitä jälleen uudelleen uusilla, typerillä ideoillamme. Olimme silti - ihme kyllä - tervetulleita takaisin. Ainakaan kuvauspalvelun pisteeläisillä ei ollut tylsää kun olimme koko ajan antamassa heille tekemistä.

Moni kävi puvuistamme ottamassa sunnuntainakin kuvia, mutta en ole montakaan kuvaa meistä vielä bongannut. Taaskaan :3 Pari kävi kyselemässä, mistä pukumme on ostettu yms.

Tiitin käyttämän aurinkovarjon kanssa tuli sitten conissa ongelmia. Varjo oli aina minulla toiminut moitteettomasti, mutta alkoi sitten conissa temppuilemaan. Pieni puusäle, joka piti varjo-osaa ylhäällä ei sitten jaksanutkaan enää tukea varjoa yläasentoon, joten jouduimme mitä kummallisimpia viritelmiä tekemään varjon kanssa. Yleensä tungimme väliin hakaneulaa tai pinniä, jotta varjo pysyisi ylhäällä. Loppupäivän ajan Tiiti sitten tyytyi pitämään varjoa kädellä auki, kun joku pyysi meistä kuvaa.

Pääsimme myös Etelä-Suomen Sanomiin Desucon jutun kuvaan. Tiitin tuttu oli onnistunut bongaamaan meidät ja laittamaan jutun Facebookissa Tiitille. Olimme kahdessa kuvassa yhtä aikaa!

Sunnuntaina oli - yllättävää kyllä - parempi kävellä yukatassa kuin lauantaina Taokakassa. Silti jäävetta kului ilmaisista vesipisteistä kiitettävää tahtia ja vaikka moni valittikin veden kylmyyden jäädyttävän aivot, niin itse silti tykkäsin kovasti, että vesi oli kylmää.

Sunnuntaina otimme myös photoshootteja rannassa. Kun päätimme lopulta kuvaukset, tuli meiltä eräs saksalaismies kysymään kuvaa ja utelemaan, olimmeko tulleet suoraan Japanista. Piti sitten selitellä, että ei nyt ihan, että puvut olivat ihan muuten vain päällä. Myös kaksi muuta ulkopuolista tulivat meiltä kyselemään tapahtumasta. Ilmeisesti olimme vähiten pelottavan näköiset ihmiset joilta uskalsi kysyäkin tapahtumasta.

 
Paluumatkalle sitten tarttuikin kyytiin kolme Jferin tuttua, joita en itse tuntenut entuudestaan. Kolme isoa miestä ahtautui pienen Fiat Punton takapenkille loppumatkaksi. Silti matka sujui yllättävän hyvin kun he nukkuivat koko matkan.

 

Jossain vaiheessa Tiitiä alkoi kärvistää.

Matkan varrella oli pakko pysähtyä, sillä en itse meinannut jaksaa pysyä valveilla. Loppumatka sujuikin sitten paremmin kun Tiiti oli hereillä ja juttelimme kaikkea roskaa.

Edessä oleva auto vitutti meitä suunnattomasti, sillä se joi 100km/h 120km/h alueella ja kun pääsimme ohituskaistalle, se kiihdytti niin paljon etten päässyt täydessä lastissa olevan Fiatin kanssa ohi. Tämä ärsytti meitä suunnattomasti ja loppuvaiheessa kun olimme jo lähellä Jyväskylää, pääsimme lopulta ohittamaan kyseisen, äryttävän teiniauton jonka takapenkiltä eräs pissistyttö naureskeli meille kun emme päässeet ohi.

Olin niin ärsyyntynyt että ennen ohitustilannetta kävin seuraavanölaisen keskustelun:
Minä: "Tiiti, kaivele se Taokaka maski sieltä jalkojesi juuresta."
Tiiti: "joo, odotas hetki."
Minä: "Mieti, millainen ilme tuolla horolla on jos se ensi kerralla katsoo tänne ja sinun naaman tilalle on muuttunut Taokakan naama."
Tiiti: *ilme kirkastuu ja pian Taokaka maski on kädessä ja sitä aletaan pukea päälle*
"Miten tämä toimii?"
Minä: "Ne patterit siihen kiinni...noin...ootas, sen on pimeänä, paina tuosta kohtaa niin se pysyy koko ajan päällä."

Näin sitten pääsimme ohittamaan kyseisen auton. Voitte kuvitella, millaiset ilmeet viereisessä autossa oli. Myös takapenkin matkustajat heräsivät tässä vaiheessa meidän hysteeriseen nauruumme ja yhtyivät mukaan. Vieressä ollut auto ei varmasti ollut ennen joutunut niin omituisen sakin ohittamaksi. Mietimme, että otamme myös seuraavalle pitkälle matkalle kyseisen maskin mukaan, jotta voimme säikytellä ohiajajia.

Mutta tiivistelmä conista:
Itse pidin todella paljon. Näkyi, että Desucon oli hieonut virheitä pois ja nähnyt vaivaa, että coni onnistuisi. Pistin korvan taakse parikin juttua tulevaisuuden varalle.
Tiedän itse, että minulla on paljon opittavaa, mutta oli upea näjdä, että niin oli noinkin isolla conilla joidenkin pikkuasioiden kanssa vielä. Silti kokonaisuutena tapahtuma oli todella onnistunut ja minusta mukava käydä ja olla töissä. Olen kyllä vakuuttunut ja tulen uudestaankin, kyllä sen verran positiivinen mielikuva jäi aikaiseksi.


Kiitoksia myös kaikille heille, jotka kuvia kävivät pyytämässä!

Omia kuviani löytyy Picasawebistä ja muiden ottamia kuvia löytyykin sitten alhaalta lista:
http://darkki.1g.fi/kuvat/Desucon%25202011/
http://desucon.fi/galleria/
http://www.digipaul.com/denartle/thumbnails.php?album=10
http://sharkma.ecxol.net/images/index.php/Tapahtumat/Desucon-2011-18--19-6-2011
http://s274.photobucket.com/albums/jj257/TigerClaw-chan/Desucon%202011/#!cpZZ2QQtppZZ20
http://nezumi.pic.fi/kuvat/Tapahtumat/Conit/2011+-+Desucon/
http://s154.photobucket.com/albums/s253/Laggyphoto/DesuCon2011/?start=all
https://picasaweb.google.com/gingermangiant