En viitsi tehdä tästä pelkästään "Jee sata seuraajaa!"-päivitystä, joten teen tähän myös pienen Katsupäivityksen samaan. Tulen tottakai kirjoittamaan myös järjestelyistä, parannuksista, tulevaisuuden suunnitelmista ja yleisestikin Katsusta, mutta teen paremman luotauksen Katsuun sitten, kun olen oikeasti nukkunut yöni hyvin ja saanut hieman levätä. Nyt lähdin sunnuntain jälkeen suoraan aamu seitsemäksi töihin, enkä voi sanoa olevani kovinkaan pirteä. Minulla oli vielä oppivuoron veto ma-ti ja "oppilaani" ei varmaan saanut oppia puoliakaan täällä tarvittavista jutuista kun nukuin henkisesti penkilläni tuijotellen tyhjyyteen. Mikä ei itse asiassa suunnattomasti eroa normi työpäivästä.Nyt vain kuolasin enemmän.
Netistä löytyy Katsusta paljon erilaisia mielipiteitä ja se on hyvä, koska pitäähän ihmisillä niitä olla. On minullakin mielipiteitä useista asioista ja myös coneista. Eikö suurin osa mielipiteistäni ole kovinkaan rakentavasti kasattu, vaikka olisi ehkä aiheellista. Ei kukaan jaksa kiinnittää huomiota yltiömaaliseen "IHQ, OLI SIIS NIIN KIVAA!! Mutta en tiedä miksi!"-postitukseen tai vaihtoehtoisesti "kaikki oli perseestä ja toivottavasti kuolet"-postaukseen. Pitää muistaa tämä myös omalta osaltani jatkossa.
Ennen conia minua stressasi melkein kaikki ja nyt conin jälkeen voin vain nauraa näille stressin aiheille. Eihän minulla huumorintaju ole koskaan kovin joustavaa materiaalia ollut, mutta conin aikana tuntui se supistuvan yllättävän pieniin mittakaavoihin. Nyt se on taas venynyt hieman ja yltää jo sellaisten osa-alueiden yli, jonne se ei ole ennen yltänyt. En olisi mm. ikinä uskonut voivani nauraa sille asialle, että olin purskahtaa itkuun tultuani ensimmäisen kerran lavalta kuuluttamasta conin ohjelmistoa.
Toimin tässä conissa ensimmäistä kertaa pääjärjestäjänä, mutta myös juontajana. Ja tässä vaiheessa muuten haluan muistuttaa, että vaikka kaikki ovatkin minut leimanneet conin kasvoiksi (tai perseeksi), niin en todellakaan ollut ainoa pääjärjestäjä - meitä oli kaksi. Askartelupuoti Pian omistaja Pia oli toinen pääjärjestäjä ja ilman häntä con olisi jääty rakentamatta. En usko, että olisin edes toivomaani Kosua saanut koskaan jaloilleen, koska minulta puuttui siitä ympäriltä ihmisiä, jotka osasi. Neuvojia kyllä löytyi, mutta ei ketään, joka olisi halunnut tulla viereen kädestä pitäen auttamaan. Eli paskavuoren voitte kaataa kyllä kokonaan minun niskaani. Kyllä se entinen jo sen verran haisee ympärilleen, että ei sitä uutta sieltä enää huomaa. Kiitokset saatte kyllä kumminkin jakaa myös Pian kanssa.
Opin ja kasvoin conin aikana valtavasti, sillä näinkin ison tapahtuman (kyllä, iso tapahtuma minulle. Viimeksi olen järjestänyt 10v lapselle synttärit, tämä on siihen verrattuna iso) järjestäminen kasvattaa henkisesti todella paljon. Joutuu ottamaan vastuuta ja seisomaan sanojensa takana ja ongelmien ilmaannuttua ei voi vain juosta karkuun. Oli upeaa havaita, että con alkoi rakentumaan ja hahmottumaan. Kun perjantaina sitten töiden jälkeen tulin myös Forumille katsomaan, mitä siellä oltiin saatu jo aikaan, tuntui jännitys katoavan ihan kokonaan. Kyllä minua edelleen jännitti, mitä lauantaina tulisi näkymään, mutta sellainen paniikkijännitys oli kokonaan poissa. Paikka alkoi hiljalleen näyttämään tapahtuma-alueelta ja nousi koko ajan yhä enemmän ja enemmän pystyyn.
Vaikka ei uskoisi, niin nukuin perjantai-lauantai välisen yön todella hyvin. Olin vain liian väsynyt. Aamulla sitten herätessä tuli kirottua, että ei sitä saanut nukkua kuin vartin pidempään kuin työaamuina. En tiedä, mistä koko päivän energiataso kumpusi, sillä en saanut syötyä koko päivän aikana juurikaan mitään. Siitä huolimatta olin myös iltabileissä juoksemassa jokaisen tutun kappaleen kohdalla tanssilattialle pyynnöstä. En muuten oikeasti edes tykkää tanssia, koska olen siinä toivottoman huono. Mutta jos minua pyydetään, on silloin mentävä. Olisi varmasti ollut hyvää mainosta, jos edes toinen pääjärjestäjä ei suostu menemään tanssilattialle. Viimeisen kappaleen kohdalla meillä olikin sitten koko lössin tanssimassa: töihin pakotettu kaveri, molemmat pääjärjestäjät sekä kauppakeskuksen omistaja.
Sattuipa muuten conissa hassu sattumus, sillä meidän työporukkahan kierteli ympäri conia kyselemässä ihmisiltä, miltä con maistuu ja millaiset on fiilikset. Tätä teimme myös minä, Pia sekä Forumin kauppakeskuksen omistaja. Pia ja tämä omistaja sattuivat sitten olemaan hyvin hollilla, kun eräs nuori conittajaherra yritti syöttää silkkaa pajunköyttä kanssaconittajilleen ja mustamaalata Katsua. Pia ja omistajahan sitten puuttuivat asiaan ja oikaisivat nuorenherran väärät käsitykset. Yksi hänen kavereistaan tuli vielä myöhemmin minua nykimään hihasta ja kertomaan tapahtuneesta. Olin kyllä kuullutkin jo tuosta, mutta omasta mielestäni tapahtuma oli aika hauska. Moni ei ilmeisesti ollut olettanut, että taustajoukkoina oli oikeasti myös aikuisia ja että myös he pyörisivät conin aikana ympäriinsä. Jatkossa siis voisin vihjata, että katsokaa, kenen vieressä puhutte. Saattaa olla omistaja itse (;
 |
| Ensimmäisissä juonoissa lavalla nähtiin Naru Narusegawan nörtimpi versio |
Jos nyt siirryn vielä tässä postauksessani juontoon. En tosiaan ole ennen vastaavanlaista tehnyt ja en jännittänyt asiaa yhtään ennen lavalle kiipeämistä. Ensimmäiset lauantaina tehdyt kuulutukset saivat ääneni värisemään ja lavalta tullessa jalkani tärisivät niin paljon, että minun oli pakko mennä istumaan takatiloihin. Olisin myös halunnut itkeä, sillä jännitys oli alkanut sillä sekunnilla, kun mikki oli annettu takaisin äänimiehelle. Sama ongelma toisella kerralla. Aloin jo uskomaan, että pyörtyisin lavalle impropaatin ohjelman aikana.
Kumminkin näin ei käynyt. Impriopaatithan ovat tämä seura, jossa käyn myös itse impria harrastamassa ja kaikki olivat siis minulle tuttuja. Päädyin heidän kanssaan lämppäämään, joka helpotti omaa ramppukuumetta kummasti. Oli upeaa katsoa heitä lavalla kun huomasi, että mokaaminen ei todellakaan ollut pahin asia maailmassa. Sain itsekin rentouduttua ja lavalta pois tullessa huomasin, etten ollut kastellut housujani tai pyörtynyt. Siitä lähtien minulla alkoi olemaan oikeasti hauskaa.
Conissa meni moni asia paremmin kuin odotin ja moni huonommin kuin odotin. Tuli myös huomattua asioita joita pitää korjata, mutta myös sellaisia, joita säästämme seuraavaa kertaa varten. Oma fiilis kumminkin oli hyvä, sillä kaikki kävijät pääsivät elossa ulos ja kauppakeskuskin on edelleen pystyssä.
