Irto-osia cosplaysta

Tracon alkaa olla jo huolestuttavan lähellä ja tekemistä olisi paljon. Yritän olla päässäni listaamatta, mitä kaikkea minun tulisi vielä tehdä, koska se aiheuttaa vain minulle syvän hätäännyksen tunteen; miten oikein ehdin?
11h töissä, jonka jälkeen kauppaan ja kotia nukkumaan ei anna oikein aikaa tehdä pukua työpäivien jälkeen. Onneksi näissä tappovuoroissa on etunsakin: torstaina 30.9  alkaa pitkät vapaat ja olen seuraavan kerran töissä 5.9 keskiviikkona. Jes! Tuona aikana ehdin tehdä cosplayta! Tosin, näihin päiviin mahtuu myös Katsudoconin tukijan tapaaminen ja conin suunnittelua face to face, sukellusseuran sukelluspäivä rapukalliolla, vanhempien yhteinen kahvitteluhetki sekä Pieksämäen syysmarkkinat. Mutta, kärvistettynä ainakin 3pvä aikaa tehdä pukua. Jos nukun 8h ja pidän taukoa yhteensä 2h laskien tuohon ruokailut ja vessatauot, minulla on 42h aikaa tehdä pukua! Ja miten tuo aika tuntuukin nyt niin lyhyeltä...

Mutta, joka tapauksessa.
Sain viikonloppuna otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitin tekemään Traconiin pukuja. Pukua. Lauantaina teemme paricosplayn (at last!) sulhaseni kanssa suositusta nettisarjakuvasta Scandinavia and the world. Sulhaseni on isänmaallisesti Suomi ja minä olen isänmaaton sika ja cosplayaan ssko Ruotsia. Jotenkin tämä rakkausrintama Suomen kanssa tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin sisaruus. + en oikein samaistunut sisko Suomeen muulla, kuin mököttävällä ulkonäöllä. Näitä pukuja en ole vielä aloittanut, koska ovat sen verran helppoja ja nopeita tehdä, että jätän viimeiseksi.

Sen sijaan viime sunnuntaina sain aloitettua sunnuntaina (mikä sattuma!) päälle vedettävän puvun, eli Naruton Itachi Uchihan. Tarkoitus ei ollut Itachia vielä tähän coniin tehdä, mutta pääni löi tyhjää kun jäin miettimään, mitä pukua alkaisin tekemään ja Itachi ponnahti mieleeni kerta toisensa jälkeen. Alunperin en tiennyt, mikä tulisi olemaan toinen pukuni Traconissa. Matilla oli työvuorojen kanssa hieman ongelmia ja listat tulivat liian myöhään. Emme siis saaneet heti tietää, pääseekö Matti coniin vai ei. Mietin sitten vaihtoehtona, että uudelleenkäyttäisin sunnuntaina Itachin puvun ja tilasin hirveällä kiireellä peruukin Konan cossiin. Tästä cosplaysta en olisi kyllä saanut niin pikkutarkkaa, koska en olisi ehtinyt tilata Konanille enää sormusta (koska en tajunnut sen tarvetta samaan aikaan kun tilasin peruukin, vaan tässä muutama päivä sitten) enkä ollut tietoinen Konanin vaatekerrasta kaavun alla. Tarpeeksi lähelle kumminkin olisi mennyt. Kumminkin tämä hätäratkaisu ei tule toteutumaan, katsellaan jossain toisessa conissa. Aikaa ainakin on.

 

En omista muistikuvia tästä kuvasta, miksi halusin kuvata, kuinka reunustan paidan päänaukkoa. Mutta tällaiselta se näytti. Todellisuudessa tähän kuului verta ja kyyneleitä.

 

Tällainen lopputuloksesta tuli. En pitkänkään tappelun jälkeenn saanut tämän parempaa etumusta aikaiseksi, joten jätin sen näin. Verkkokangas on muuten otettu eräästä 2€ kirpparipaitalöydöstä, jossa oli hihansuissa verkkokangasta. Eurokankaassa ei verkkoa ollut, joten piti lähteä kirppareita koluamaan.

Joudunpa muuten ensimmäistä kertaa elämännäsi peittämään tatuointia johonkin cossiin.

 

Tässä sitten peilikuvaa, jossa näkyy myös bindin käyttö. Bindi pitää asetella aika tarkkaan, ettei reunat näy verkkokankaan alta.

 

Ja tässä koko lopputulos. Jos ihmettelette kaunis kauhistuttavaa ulkonäköäni, niin minulla oli töissä tylsää ja päätin paintilla harrastaa haureutta ja muokkailla naamavärkkiäni. Olen siis oikeasti vain meikittä ja hiukset aamupörrössä.

Ja Konanin peruukki tuli eilen!

Otin myös töihin hieman askarreltavaa mukaan cosplayta ajatellen. Tiitiäinen on suunnitellut tässä nyt vuoden verran Rock Leen crosplayaamista, joten ajattelin helpottaa hänen urakkaansa ja tehdä säärystimet kyseistä cossia varten. En ollut itsekään neulonut sitten yläasteen pakollisten kässäntuntien, joten alku oli aika tökeröä ja työkaverini naureskelivat vieressä, kun vartijan päästä alkoi hiljalleen nousta savua ja naama muuttua punaiseksi.

 

Tästä se kaikki alkoi, tosin tämä aloitus jouduttiin purkamaan ja aloittamaan alusta.

 

Tässä puolen päivän (eli n. 5h) tulos.

 

Päivän numero 1 lopputulos.

    

Ja päivän numero 2 lopputulos. Tästä odottelen edelleenkin Tiitiäiseltä palautetta, miten pitkän hän haluaa säärystimestä. Tuossa takana nuo puikot ja lanka odottaa, että alan jälleen neuloa. Aikaa on!

Lopuksi laitan vielä randon kuvia, jota otin saadessani viime viikolla Miku Hatsune peruukin sekä pinkin, made in China koulutyttöpuvun postista.  Vaikka en tällaisia pukuja vedäkään coniin päälle, jostain syystä jos löydän halvalla vastaavia, ostan aina mukaan. Lainailen sitten niitä tuttaville, joilla ei ole aikaa / rahaa / taitoa tehdä omia pukuja ja pukeudun niihin itse, kun menen joskus kameran eteen kuvattavaksi.

Miku Hatsunen peruukin muuten ostin ihan vain muutaman interpalsin ja cosplay.comin kommentin perusteella. Jostain syystä muutama aasialainen tyttö (sekä kaksi poikaa) olivat saaneet päähänsä kummassakin nettisivustossa, että näytin Miku Hatsunelta eräässä vanhassa kuvassani, jossa minulla oli vihreät, lyhyet hiukset. Tämän jälkeen sain useamman yksityisviestin jossa kehotettiin minua cosplayaamaan Mikua. En ole itse koskaan Vocaloidia kuunnellut tai katsonut ja sain vasta tietää tarkemmin tällaisten olemassaolosta viime vuonna. Olin kyllä nähnyt kyseisiä cosseja aiemmin, mutta en ollut tiennyt mitä ne olivat.

Aluksi kieltäydyin kohteliaasti ja selitin, että ei ole oikein minun juttuni. Ennen japanin matkaa kumminkin surffailin netissä katsellen erilaisia peruukkeja - joihin minulla jo melkein pakkomielle on - ja törmäsin Mikun peruukkiin. Se oli upea!

Japanissa sitten Momo vihjaisi samaa, että sopisin muuten hyvin Mikun hahmoon. Tästä se ajatus sitten lähti ja piti tilata peruukki. En tiedä, cossaanko ikinä Mikua, mutta ainakin peruukki piti hankkia. Ja pakko sanoa, että on tällä hetkellä oma suosikkini. Pitääkin varmaan joskus kuvata tänne kaikki peruukkini.

 

  

Wannabe kawaii

Tällaisesta kuvasta juttu lähti liikkeelle

Tähän loppuun vielä pieni ilmoitusluontoinen asia: Olen raahaamassa Traconiin mukanani Nikonin järjestelmäkameran sekä kameran jalan jolla olisi tarkoitus ottaa conissa kuvia. Koska innostuin kuvaamisesta heti enemmän hommattuani kameraan jalan, etsiskelisin nyt kanssacossaajia, jotka suostuisivat uhreikseni harjoittelun vuoksi. Jos siis haluat tulla photoshoottiin amatöörin kanssa, ilmoittele siitä ihmeessä minulle tai tule nykimään conin aikana hihasta. Harjoittelen mielelläni kuvausta ja jos sieltä sattuu sinun silmiisi tulemaan hyviä kuvia, niin hyödythän siitä sinäkin. Voin myös muokata halutessa 2-4 kuvaa sarjasta, mitä ehdin conin aikana räpsiä.

Ps. Joko olette bonganneet cossaajat feissarimokista? Kinahan ei minua hetkauta, tuli vain ekana bongattua tutun oloinen kuva.

Cosplayhaaste

Tämän haasteen löysin Yumi jumittaa-blogista.

Säännöt:

1. Kuka tahansa halukas voi ottaa haasteen vastaan riippumatta siitä, harrastaako hän cosplayta. Kokoa kolmenkymmenen (30) minuutin aikarajan sisällä cosplay-asukokonaisuus materiaaleista, jotka löydät kotoasi.

2. Saat käyttää vaatekappaleita, peruukkeja, meikkejä ja maskeerausvälineitä. Jos olet nopea, saat myös ommella/askarrella jotakin uutta (esimerkiksi rusetin kankaasta tai propin paperista). Et saa käyttää sellaisenaan valmiita cosplay-asuja, jotka olet jo joskus tehnyt.

3. Kun olet valmis tai 30 minuuttia on kulunut, ota asustasi kuva ja laita se haasteen sääntöjen kanssa esille blogiisi. Kerro myös, kuka hahmosi on ja liitä mukaan lähdekuva.

4. Haasteen tarkoitus ei ole luoda täydellistä pukua lyhyessä ajassa, vaan testata haasteen tekijän mielikuvitusta ja pitää hauskaa.

Oma haastepukuni oli Yoko Littner Tengen Toppa Gurren Laganista:

 

 

- Peruukki minulla oli jo valmiina kyseiseen cossiin.

- Samaten sukat

- Syömäpuikot on ihn aidot syömäpuikot

- Pinni on tehty paperista ja laitettu kaksipuolisella teipillä pinnipohjaan kiinni

- Bikinit ovat mustat pääkallobikinit

- Kenkien ja biksujen liekit ovat bondageteippiä

- Kengät olivat muutenvaan olemassa

- Housut on normipäivä shortsit

- Vyö on hajonnut, rengasniittivyö

- Käsissä on leikellyt "ajo"hanskat sekä niittirannekkeet

- Huivi oli ylijäämäkangasta night of fire- cosplayn puvusta ja kieputettu vaan kaulaan

Hauskaa oli! :D

Katsudocon tulee

Psst.

Kurkatkaa nettisivut (;

Ompelukoneeseen kaasua ja proppien tekoon vauhtia!

Tämä, hyvät kanssa cossaajani, tarkoittaa sitä, että olen jälleen käynyt kangaskaupassa ostoksilla. Ja koska olin ostamassa kolmeen eri pukuun kankaita, tuli Eurokankaassa vietettyä yhteensä melkeinpä kaksi tuntia aikaa. Tuona aikana Eurokankaan myymäläpäällikkö etsi kanssani erilaisia kankaita kysellen innoissaan tästä mystisestä harrastushaarasta. Pidän itse kyseisen naisen asiakaspalvelutaidoista todella paljon. Hän ymmärsi, miten tärkeää oli löytää juuri samanvärinen kangas, kuinka hameen helman kuului oikeasti olla tasan pyöreä ja kaulusten uhmata painovoimaa. Kävimmekin useita kankaita läpi ja melkeinpä yhtä monta hylkäsimme - jomman kumman toimesta. Käteen reissusta jäi yllättävän pieni kasa (omasta mielestäni) kankaita sekä yllättävän (omasta mielestäni) suuri kuitti.

Vaikka kangasostokset hoidinkin jo hyvissä ajoin torstaina, sain vasta sunnuntaina itseäni niskasta kiinni ja aloitettua tekemään edes jotakin cosplayni eteen. Sunnuntaina aloinkin sitten leikkaamaan lauantaina merkitsemiäni kaavoja pukuihin. Kaikki kaavat eivät olleet käytettävissä juuri sellaisina kuin olivat, vaan jouduin käyttämään minimaalista aivotoimintaani muokkaamaan kaavoista sellaisia, minkälaisia minä tarvitsin. Tämä tuntui olevan välillä yllättävänkin vaikea haaste ja jouduin käyttämään suttupaperia saadakseni omiin ajatuksiini jotakin tolkkua.

Leikkasin kaikki kaavat cosplayhini Itachi Uchihaan Narutosta. Tajusin vasta kaavoja leikellessäni, miten paljon tuossa puvussa oli loppujen lopuksi työtä. Olin jotenkin aiemmin ajatellut, että teen vain kaavun, sandaalit ja huivin ja jes, it's done! Mutta olihan puvussa muutakin. Oli housut, paita, säärystimet, kaulakoru... ja Itachin kaavun pilvet. En saanut päätettyä, painanko nuo kuviot vai teenkö ne erikseen kankaasta (olin muuten ostanut tätä varten kankaat jo valmiiksi)

Kaavun kaavat tein yksinkertaisesti hupparin kaavoista. Tarvitsin lähinnä tuon vetoketjuvaran, jolloin valitsin vetoketjullisen hupparin josta kaavat tein. Jätin vain, yllätys yllätys, hupun pois ja laajensin hihoja levenemään ranteisiin päin. Kaulukseen oli helppo katsoa mallia omasta takistani, jossa vastaavanlainen kaulus oli jo entuudestaan kiinni. Silti Itachin kaavussa kaulus vaikutti minusta olevan leveämpi, joten uskoisin, että joudun suurentamaan kaula-aukkoa ja tekemään sen mukaisesti suuremman kauluksen.

Meinasin alkaa leikkaamaan myös Stockingin kaavoja, mutta tällöin aivoni sanoivat sopimuksen irti. En saanut yhdisteltyä eri paitojen, mekkojen ja hameiden kaavoja keskenään ja päässäni muodostui täysi sekasotku. Päätin siis suosiolla jättää Stockingin kaavat toiseen päivään. + olisi paljon helpompi keskittyä tekemään pelkästään Itachin cosplay loppuun, kun toinen puku ei olisi jo työn alla, valmiina leikattavaksi. Minulla on usein käynyt niin, että minulla on ollut pari pukua kesken ja teen niitä ristiin ja loppujen lopuksi toinen jää kesken ja toinen ei valmistu sellaiseksi kuin halusin. Ajattelin muutenkin olla Itachi-cosplayn kanssa nyt ekstra huolellinen mikä näkyi mm. sillä, että huolittelin housujen saumat. Viimeksi tällaista jälkeä tein Taokaka cosplayn kanssa, koska aloitin sen koulussa.

Vas. helpot housut, oik. suorat housut.

Housuissakin koin ongelmia, sillä en meinannut osata päättää, teenkö yksinkertaiset löysät housut vai hankalammat suorat housut. Suorissa housuissa oli se hyvä puoli, että niissä olisi taskut niin taka kuin sivussakin. + olin jo ostanut vetoketjun, Kumminkin kun tarkkaan lähdekuvia katselin päädyin lopulta siihen tulokseen, että akatsukeilla ei ollut vetoketjullisia housuja. Tässä vaiheessa aloin myös miettimään taskuja. Yleensä pidän aina kaikki lompakot, kännykät ja muut krääsät takataskuissa (huono tapa) ja etutaskussa vain huulirasvaa mukavuuden takia. En siis tulisi cosplayssakaan käyttämään housujen etutaskuja, niin miksipä tehdä sellaisia housuja? Ja jos alkaisin etutaskuissa hirveästi kantaa tavaraa, ei jalka enää

Yl. helpot, al. suorat.

nousisi kovinkaan kummoisesti. Ja ainahan voin tehdä kaapuun salataskut. Päädyin siis yksinkertaisiin housuihin joihin päätin tehdä taakse taka-taskut.

Itachiin minun tarvitsisi ostaa vielä verkkopaita, jonka saisin tuhota Itachin paitaa varten. Eurokankaassa ei sattunut olemaan verkkokangasta, joten päätin etsiskellä halvalla jostakin verkkopaidan. Meinasin jo eilen aloitella ompelemaan housujen ohella paitaa kasaan, mutta en sitten yksinkertaisesti viitsinyt. Tuo t-paidan v-kaula-aukon muoto on helpompi tehdä verkkokankaalla ennen kuin yhdistän etu ja takaosan, joten turvallisuussyistä ajattelin odottaa siihen asti, että saan tuon verkkokankaan.

Kesken kankaiden leikkuun, nuppineulottamisen ja mittailun nenääni eteen lattialle ilmestyi pokaali. Avopuolisoni päätti herättää minut omasta, pienestä cosplaymaailmastani hetkeksi oikeaan maailmaan. Mutta voin sanoa, että vielä tuo pokaali ei ole ihan ajankohtainen. Vielä...

Itachi cosplayta kasatessani päätin leikata kaikkiin pukuun tarvittaviin vaatteisiin kaavat. Myös kenkiin. Tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi toimenpiteeksi ja jouduin turvautumaan jälleen suttupaperiin, johon merkkasin mieleni kiemurat ylös yrittäen saada niistä jotakin tolkkua. Kengänpohjat minulla oli jo valmiina, sillä entiset työkenkäni - joita olin Arnoldsila pitänyt - alkoivat olla siinä kunnossa, ettei niistä ollut enää mihinkään muuhun kuin cosplaykäyttöön. Ja pohjat olivat muuten hyvän tuntuiset jalassa.

Tein sandaaleista lopulta raakaversion valkeasta lakanakankaasta toivoen, että oikea kangas käyttäytyisi myös yhtä hyvin ja idea toimisi oikeasti. Raakaversiossa ajatukseni näytti olevan vielä suht. toimiva, mutta entäpä sitten kun oli aika lisätä tukikankaat, vetoketju, tarranauha ja pito? En halunnut sandaaleja, jotka lörpöttäisivät jalassa. Halusin sandaalit, jotka olisivat tukevat ja joilla voisi juosta. Yhtälö mahdoton? No, senhän näkee kun nuo hirvitykset valmistuvat.

Jos jotakuta muuten kiinnostaa ("I'm Sarah. Not that anyone cares". - BigBang Theory) niin käytän itse noihin kaavojen piirtämiseen jokatyypin kaavakirja ykköstä sekä kaavakirja kakkosta. Ostin itse ensiksi kaavakirja kakkosen, sillä ykkönen oli myyty Jyväskylästä loppuun 2010 kun minä sitä haeskelin. Pitkään se oli täällä loppuun myytynä, kunnes uusi painos tuli ja tuolloin olin osa-aika töissä eikä minulla riittänyt siihen rahaa. Vasta tämän vuoden keväällä sain rahaa ja tuuria ostaa tuo ykkösversio, josta ehdottomasti pidän itse henk. koht. enemmän. Kakkososalla voisin heittää melkeinpä vesilintua.

Mutta näillä näkymin näyttäisi siltä, että Traconissa tultaisiin näkemään ainakin yksi chibi Itachis. Ja suurella todennäköisyydellä myös Scandinavia and the world - sarjakuvasta sister Sweden ja Finland.

Conia kasaamassa - Katsudocon

Mitä pitää tehdä, kun kasataan conia? Ei paljon mitään, mutta siitä huolimatta sitäkin enemmän.

Olen kyllä unelmoinut conin järjestämisestä ja minulla siintää edelleenkin unelma Kosupureconista, tuttujen kesken Kosuconista, jonka pääpaino olisi nimensä veroisesti cosplayssa. Tämä tapahtuma piti järjestää jo vuosi sitten, mutta en saanut tiloja hommattua tapahtumalle. Se harmitti suuresti, sillä olin saanut jo paljon sponroreita sekä myyjiä tulemaan coniin. Mutta kun ei niin ei, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Kuin sitten sattuman kaupalla satuin eräänä päivänä Forumin kauppakeskukseen Jyväskylässä eksymään ja lähtemään ostoksille askartelupuoti Piaan. Minulla oli Piaan 65€ lahjakortti joka piti tuhlata ja mietinkin siinä ostosten lomassa, mitä kaikkea tarvitsin. Taisin sitten ääneen mainita lauseen; "Mitä minä nyt tarvitsen tuleviin cosplayhini?" Tästä aloitimme keskustelun kaupan omistajan Pian kanssa.

Kaupasta poistuttuani huomasin, että minulla oli Pian puhelinnumero kännykässäni ja hänellä minun. Olimme vaihtaneet tietoja ja tarkoitus olisi järjestää cosplaytapahtuma, pienimuotoinen con. Olin aika puulla päähän lyöty, miten tällaista voi tapahtua, kun kaikkein vähiten odottaa.

Sovimme Pian kanssa ensimmäisen tapaamisen askartelupuotiin ja sovimme päivämäärän sekä conin yleisen luoteen. Tässä vaiheessa ymmärsin, että olin käsittänyt aivan väärin, mitä Pia oli tarkoittanut. Pia oli ajanut takaa aivan oikeaa conia, kun itse olin ajatellut pientä, pari tuntia kestävää tapahtumaa forumin ykköskerroksen aulassa.

Aluksi suunnittelimmekin conista yksipäiväistä - iltabileineen kaikkineen. Lopulta päätimme, että pidämme samaan syssyyn koko viikonlopun kestävän conin. Ideoita lenteli laidasta laitaan ja kirjoittelimme paljon ylös. Pia oli hyvin kokenut tapahtumajärjestäjä ja huomasin heti, että hän oli organisoinut jo melkein koko conin, vaikka ei ollut edes ollut vielä varma, pidämmekö koko tapahtumaa. Hän sai kaikki tuntumaan niin helpolta. Suurimman osan vastuusta otti tottakai Pia ja hoiti käytännön järjestelyt. Minulle jäi lähinnä ohjelman vetäjien, paneelin pitäjien sekä kävijöiden hankkiminen. Ja tottakai myös mainosten ja nettisivujen luonti oman ammatin pohjalta.

Ensimmäisestä ''kokouksesta'' lähtiessä minulla oli hyvinkin toiveikas olo. Monta asiaa oli vielä auki, mutta monta asiaa oltiin myös saatu hoidettua eteenpäin. Saman illan aikana varmistui vielä tilat sekä muutama muu käytönnön asia. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän asioita alkoi tulla ja sitä enemmän löimme noita lukkoon. Meillä olisi koko Forum käytettävissämme aina ykköskerroksesta alkaen neljänteen kerrokseen. Ja aluksi olimme suunnitelleet tapahtumaa pidettäväksi vain ykköskerrokseen!

Tottakai matkan varrella sattuu myös kompastuskiviä - minä aloitin uuden työn uudessa firmassa, mikä tarkoitti minulle raskasta työrupeamaa. Olin 11h päivässä kiinni töissä, 5pvä viikossa ja minulla oli vain viikonloput vapaata. Jaksaminen kärsi ja illalla ei conin eteen jaksanut oikein muuta tehdä, kuin lukea Pian laittamat mailit ja vastata niihin. Pialla taas sattui töissä sairastuminen, joka pakotti Pian olemaan yksin koko viikon. Conin järjestäminen seisoi kun kumpikin oli kiinni töissä. Tässä vaiheessa omassa pienessä mielessäni kirosin sitä, ettei vuorokaudessa ollut enempää tunteja. Aika loppui kesken.

Lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja aloin hoitamaan asioita eteenpäin. Teimme Pian kanssa jälleen pienet kokoontumisajot jossa selvittelimme epäselvyyksiä omalta osaltamme toisillemme. Saimme taas hommaan jotain tolkkua ja Pia siirsi osan vastuusta minulle, minun antaessa Pialle jälleen jotakin tietoja coniin liittyen. Nyt minun olisi siis saatava myyjät kasaan coniin.

Tuumasta toimeen! Raahasin oman läppärini töihin ja aloin hommiin. Keräsin kauppojen nimiä ja lähetin heille kyselyä, ketkä haluaisivat vuokrata myyntipöytiä conistamme. Samalla kun opetin uutta työntekijää tuuraamaan minua poissaollessani, pystyin samalla ohimennen tekemään conille tähdellisiä asioita ja saamaan siitä vielä palkkaa. (työpaikallani on vielä todella hiljaista kun ihmiset ovat kesälomilla) Homma alkoi jälleen etenemään ja Pia selvitteli mahdollisuuksien mukaan vastauksia minun kiperiin kysymyksiin. Nettisivut alkoivat myös hiljalleen hahmottua html-koodin *tuilusta huolimatta.

Nyt tässä vaiheessa voisin sanoa, että olen hyvillä mielin. Vaikka aloimme tehdä conia todella lyhyellä varoitusajalla, uskon, että saamme tämän järjestettyä kunnialla.Coni on ensimmäinen laatuaan joka pidetään kauppakeskuksen tiloissa, joten odotan jännityksellä, mitä siitä oikein seuraa. Tottakai harrastus saa tällöin paljon mainosta ns. "tavallisten" ihmisten keskuudessa ja tietoisuus japanilaisen populaarikulttuurin tapahtumista kasvaa, mutta miten käytännönjärjestelyt conissa toimivat...en osaa sanoa. Aika näyttää, mutta olen positiivisella mielellä liikenteessa. Luotan Pian kokemuspohjaan ja otan hänestä oppia, haluan todellakin tietää, miten nämä asiat toimivat. Cosplayvastaavan asemassani en saanut positiivista enkä negatiivista palautetta koskaan, muuta kuin netin keskustelupalstoja ja blogeja lukemalla itse aktiivisesti. Jos en olisi tätä tehnyt, en olisi koskaan saanut tietää, miten tuo vastuutehtävä edes kohdallani meni. (päin helvettiä) Eräs kaveri minulta kysyikin tästä conista kertoessani, että; Miten pystyn yrittämään uudelleen? Eikö nuo ilkeät puheet netissä saaneet minua epäilemään, onko minusta siihen? Mitä jos epäonnistun? Niin. Enpä ollut edes miettinyt tuollaisia asioita. Kyllähän nuo kommentit satuttivat, koska joukossa oli hyvinkin kokeneita järjestäjiä sekä kisaajia, jotka haukkuivat minut maan rakoon, mutta eivät uskaltaneet näyttää sen verran selkärankaa, että olisivat tulleet nämä mielipiteet sanomaan paikan päällä päin naamaa. Kyllähän se tuntui, todella pahalta. Ja tuolloin olin varma, että minun conityöntekijän urani oli ohi. Ja itse asiassa mietin jo koko cosplayn lopettamista, sillä pitkän aikaa tapahtuman jälkeen minusta vieläkin tuntui, että en löytänyt harrastuksesta enää mitään positiivista.

Siitä huolimatta minulle tarjoutui uusi tilaisuus ja nyt olen päättänyt tsempata asian kanssa. Kun minulla on joku, joka on ammattilainen ja varmasti osaa, en ole tyhjän päällä. Minulla on joku, joka neuvoo ja opastaa, joku joka tekee ja jolta voin vierestä katsomalla oppia. En pyörittele raharumbaa enkä sattuneesta syystä vuokraa tiloja, mutta teen silti oman osuuteni conin onnistumisen puolesta. Ja olen siitä hyvin iloinen, että juuri minä olen saanut tuon toisen mahdollisuuden todistaa kaikille heille jotka minua nenän varttaan pitkin katsoivat ja puhuivat selän takana, että minä en suostu jäämään pois tästä harrastuksesta. Että minäkin pystyn olemaan osa conin toteuttajia!

Etsintäkuulutus

ETSINTÄKUULUTUS!

Etsitään Traconiin sunnuntaille ryhmäcosplayhin (tarkoitus olisi mennä kisaamaan) yhtä osallistujaa Hinoi team with Korikki ryhmään! Etsimme valkoista tanssijaa, sillä aiempi henkilö perui osallistumisensa. Puvun teossa autetaan, samoin koreografian opettelussa. Jos et siis koe rimakauhua lavalla tai uusia ihmisiä tavatessasi ja luulet olevasi sopiva täyttämään sydäm tiimistämme puuttuvan raon, ole hyvä ja ota yhteyttä minorea@hotmail.com mitä pikimmin.