Cosplayhan tulee sanoista costume play ja japaninkielisestä sanasta コスプレ (kosupure) joka näkyy blogin nimessäkin. Costume play kuvaa omalta osalta harratusta todella hyvin. Play kumminkin tarkoittaa suomennettuna peliä, huvia, leikkiä jota cosplay minulle on.
Cosplay omalta osalta ainakin tarkoittaa ihan täysin leikkimielistä pukeutumista. Pääsee arjesta eroon, eikä tarvitse ajatella niitä stressitekijöitä, joita normaali arjessa täytyy. Aikuisen ihmisen leikkiä.
Kun aloitin cosplayn, niin se oli jotakin uutta ja ihmeellistä. En sen tarkempaa tiennyt, miksi tein pukuja tai lähdin coneihin. Se vaan oli uutta ja hienoa. Kun sitten oli useamman kerran tullut käytyä coneissa ja tullut tehtyä usempi kuin pari pukua, alkoi sitä enemmän miettiä, mitä cosplaylta hakee. Siitä alkoikin sitten pukujen suunnittelu ja kritisoiminen. Mikä meni oikein, mitä olisi voinut tehdä toisin, mikä taas oli hyvää?
Kun aloittaa cosplayn, niin kaikki tuntuu silloin helpolta. Tai näin ainakin oli minulla. Ei arvinnut kuin tehdä jonkin sortin puku ja lähteä coniin se päällä. Puku oli itse tehty, vaikkakin veret sormissa ja huonolla menestyksellä. Silloin riitti, että puvun sain kasattua siihen kuntoon, että sillä kehtasi lähteä coniin. Ihan sama, oliko puvusta 70% etsitty valmiina kaapista, vai oliko puku tehty alusta loppuun itse, 100% alkuperäishahmoa noudattaen. Oli vain kiva pukeutua.
Hiljalleen vaatimustaso kumminkin alkoi nousta ja kehittyä. Nyt omia pukuja tulee katsottua hyvinkin kriittisellä silmällä ja koskaan ei ole täysin tyytyväinen. Kohdan x olisi voinut tehdä toisin, sauma y repsottaa ja proppi on väärän värinen. Aina löytyy jotakin, mikä olisi voinut olla paremmin. Enkä ole ainoa. Myös kanssacossaajat löytävät asuista vikoja. Joitakin ne häiritsevän enemmän, joitakin vähemmän.
Aiemmassa päivityksessä avauduinkin, mistä kaikesta puvussa en pitänyt. Voisinpa melkein sanoa, että puvussa oli enemmän vikaa, kuin onnistunutta kohtaa. Silti vedin puvun päälle, koska olin nähnyt niin paljon aikaa ja vaivaa puvun takia. Ja Matti oli myös menettänyt yöuniaan ja hermojaan puvun takia, kun joutui olemaan cosplayleski.
Taokakaan taas olin sen verran tyytyväinen, että Bakaconin jälkeen päätin uudelleenkäyttää asuni. Silti olin sen verran herkkä, että ulkopuolisten kehotuksista tein korjauksia kyseiseen pukuun. Eli 100% samalla puvulla en lähtenyt Desuconiin, kuin mitä Bakaconissa oli nähty.
Tästä päästääkin tuohon vaikutukseen, mitä ulkopuoliset ihmiset cosplayhini tuovat.
Vaikka yritän kovasti olla nykyään kuuntelematta muiden ihmisten mielipiteitä hirveästi, en voi silti sulkea korviani kaikelta ja antaa niiden olla vaikuttamatta mieleeni. Tässä vaiheessa joku voisikin sitten todeta, että jos koen sen ongelmaksi, niin voin lopettaa koko harrastuksen. Minusta se ei ole vaihtoehto. Jos kumminkin nautin harrastuksestani, niin en halua alkaa sen takia lopettamaan, että joidenkin ihmisten mielipiteet saattavat vaikuttaa omaan ajatusmaailmaani. Minusta ylipäätään ongelmien pakeneminen tai väisteleminen ei auta tuollaisessa tilanteessa ollenkaan.
Cosplay on hyvin ulkonäköpainottainen harrastus, siitä ei pääse eroon. Ei sen puoleen, ei se minua haittaakaan. Itse asiassa olen cosplayatessani kaikkein itsevarmin omasta kehostani tai ulkonäöstäni. Ehkä juurikin siksi, että yritän matkia jonkun muun ulkonäköä, en omaani. Ja tällöin tiedän, että en koskaan voi olla täysin samanlainen kuin lähdehenkilö. En siis lähdekään tavoittelemaan omassa mielessäni täydellisyyttä.
Se, mikä minua cosplayssa harmittaa, on juurikin puhumattomuus. Suomalaisille varsinkin on yleistä, että omaa mielipidettään ei voi sanoa ääneen tuntemalleen henkilölle ja vielä vähemmän tuntemattomalle. Harvemmin me itse asiassa puhumme muutenkaan.
Jos joku puvussani/ cosplayssani/ käytöksessäni/ tekemisissäni häiritsee kanssacossaajaa, ei hän siitä tule mainitsemaan tilanteessa. Jälkikäteen sitten saatan saada palautetta nimettömänä monen välikäden kautta jollakin foorumilla - parhaassa tapauksessa sitten olen saanut mailia, johon olen pystynyt jopa vastaamaan. Jälkikäteen vain on vaikea enää korjata tilannetta, jonka olisi heti paikan päällä sanottaessa voitu korjata. Itseäni jäävät tällaiset tilanteet harmittamaan hirveästi.
Olen myös pohtinut, mihinkä olen cosplaytani viemässä. Vuosi sitten unelmoin, että ehkä joskus pääsisin kilpailemaan World cosplay summittiin. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, en olekaan siitä enää niin varma. Kilpailemaankin aloitin kunnolla vasta, kun minulle oli kommentoitu, että pitää kilpailla.
Onhan kilpaileminen hauskaa ja se tuo vaihtelua, mutta en halua todellakaan asettaa itselleni paineita cosplaysta sen takia, että nyt on pakko lähteä kisaamaan, puvun täytyy olla moitteeton! Ei. Kilpaillaan joskus kun on fiilistä, en lähde enää väkipakolla tunkemaan kisoihin, jotta saisin nimeä tai krediittiä. Teen tätä kumminkin omaksi huvikseni, en kenenkään muun takia.
Jatkossa en pysty sanomaan varmaksi, tullaanko minua enää näkemässä kisalavalla. Voi olla, että tullaan, voi olla, että ei. Aion nyt kumminkin pysyttäytyä siinä, mikä itselle cosplayssa on tärkeää. Juurikin tämä play-osio.
