Välkommen till Närcon!

 Närcon pidettiin Linköpingin kaupungissa Ruotsissa, Linköpingin yliopiston kampuksella 24-27.7.2014. Tapahtuma keräsi n. 7000 kävijää eri Pohjoismaista.

Conmatka alkaa minulla ja seuralaisellani Tsuyamilla jo keskiviikko iltana, jolloin töiden jälkeen tulee pakattua ja hypättyä bussiin. Bussi kiidättää minut ja Tsuyamin Helsinkiin, josta siirrymme taas junan avustuksella Riihimäelle punkkaamaan ystävämme luokse. Niin bussimatka kuin kaverimme kämppä on täynnä cosplayn viime hetken tekoa. Minulla vähemmän, Tsuyamilla enemmän. Valvomme neljään asti aamulla, kun herätys soi jo viiden aikaan. Yllättävän pirteänä lähdemme kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää, jossa vastassa odottivat Satu sekä Cidi. Joukkomme kasvaa siis puolella. 

Cidi, Tsyuami, minä, Satu ja random animepoitsu © KC

Ruotsissa matka jatkuu lentoasemalta metroa pitkin Tukholman keskustaan, josta Närconin oma bussikyyti tapahtumaan lähtee. Bussi on täynnä conittajia ja mukaan eksyy myös bussivänkäri, jota tekee kaikkensa, ettei bussissa vain olisi hiljaista. On yhteislauluja, pelejä ja tarinankerrontaa – englanniksi totta kai. Bussimatka kestää kolmisen tuntia, kunnes auto kaartaa yliopiston pihaan, joka kuhisee animehahmoja.

''Neljäpäiväinen coni alkaa torstaina 24.7 ja loppuu sunnuntaina 27.7. Suomalaiselle conikävijälle tämä on hankala käsittää. Normaalisti meidän conimme kestävät kaksi päivää ja osa vielä noiden päivien välisen yön. Maksimimäärä on kolme päivää ja kaksi yötä. Mutta että neljä päivää ja kolme yötä? Miten ohjelma voi edes riittää? Vastaus on yksinkertainen: ei se riitäkään.''

Ensimmäinen ero, jonka Närconissa huomaa on ohjelmien vähyys. Ohjattua ohjelmaa conissa on huomattavasti vähemmän, päivässä saattaa olla alle kymmenen ohjattua ohjelmaa, jotka löytyvät ohjelmalehtisestä. Nämäkään ohjelmat eivät kestä suunnattomia aikoja, vaan voivat loppua jo tunnin kuluttua. Suomalaisen conikävijän silmään tämä tuntuu hassulta kun on tottunut siihen, että con vilisee ohjelmaa ja kävijänä joutuu jo tekemään ihan kunnon suunnitelmaa, millä aikataululla pitää lähteä paneelista x, että ehtii pajaan y ja miittiin ö. 

Me tapaamme Päivin sovitulla tapaamispaikalla pienen etsinnän jälkeen ja rutistamme toistemme kylkiluut palasiksi. Sen jälkeen jätämme Satun Päivin huomaan ja lähdemme kolmistaan Tsuyamin ja Cidin kanssa suunnistamaan taksilla kohti keskustaa - meidän majoitustamme.

Hotelli löytyy taksin avulla kivuitta ja hotellissa sitten aletaan valmistautua illan koitokseen, nimittäin duo cosplaykilpailuun.  Olimme Tsuyamin kanssa osallistuneet kyseiseen kisaan ja meidän olisi tarkoitus kiivetä lavalle joskus illalla. Siksi näin summittainen käsitys, koska olimme ainoastaan tietoisia siitä, että meitä kaivattaisiin viiden aikoihin conissa.

Kuitenkin meille tuli kiire ja Satu ehti jo soittaa, missä olemme. Cidi pudisteli päätään vierestä, kun kaksi naisihmistä pakkaa kiireellä cossikamojaan mukaan ja yrittää epätoivoisesti pukea edes jotain säädyllistä päällensä.

Cosplaykilpailutkin näyttäytyivät aivan eri lailla. Torstaina kisaaville cosplayaajille ei ollut varattu erikseen pukuhuoneita, kerrottu aikatauluja ja kaikki näyttivät etenevän mallilla ”kerrotaan kun ehditään”. Tuomarit eivät normaalikilpailuissa olleet kiinnostuneet katsomaan pukuja tarkemmin ja näyttivät lähinnä hämmästyneiltä, kun tällaista heiltä kysyi. Myös palautemahdollisuus oli jotain aivan outoa.

Kisassa itsessään taas ei ollut suomalaisille tuttua haastatteluosuutta tai poseerausta. Lavalle tultiin esiintymään ja sitten lähdettiin pois, that’s it. Voittajat kerrottiin etukäteen, jotta he osasivat tulla lavan luokse odottamaan voittajien julkistustilaisuuden alkaessa lauantaina. Tätä samaa käytäntöä ei tosin hyödynnetty NCC:ssä, vaan Suomi sai jännittää muiden mukana, kunnes juontaja mainitsi voittajan. Tämä voittajien etukäteen kertominen oli meille henk. koht. pettymys, koska osana kisakokemusta oli meidän mielestä hauska jännittää katsomossa, tulisiko oma nimi julki (ei muuten tullut, ihan näin btw).

Ohjelmista puheenollen, kaikkia ohjelmia ei löydy edes ohjelmalehtisestä. Tiedot tällaisista ohjelmista saa, jos osaa katsoa conalueen valopylväitä ja seinänvierustoja. Ilmoituksia erilaisista turnauksista, miiteistä ja pajoista on liimattu sikin sokin pitkin conaluetta. Ja aluetta vielä riitti.

© KC

Kampuksen päästä päähän kävelyyn sai varata aikaa, sillä alue oli iso. Con oli laajentunut aiemmista vuosista entisestään ja nyt mm. myyntisalit olivat ihan toisella laidalla kampusta, kuin esimerkiksi lattiamajoitus. Jos lattiamajoituksesta halusi ensitöikseen lähteä käymään myyntisaleilla, sai siinä mukavan aamulenkin aikaan, kun käveli kilometrin-parin matkan toiselle puolelle kampusta.

Con erottui muutenkin Suomalaisista vastineistaan kuin ohjelman vähyydellä. Ensisilmäyksellä con vaikutti jo tapahtumana enemmän festarilta kuin conilta. Kampusalueella oli pystytettynä erilaisia kojuja joista pystyi ostamaan itselleen syötävää (esimerkiksi hampurilaisia, hattaraa sekä muffinsseja), juotavaa ja pieniä ”matkamuistoja” (kuten Närconin logolla varustettujua juomakuppeja). Kampusalueen reunamilla oli taas pystytettynä conittajien telttoja, joissa osa kävijöistä yöpyi ja vietti vapaa-aikaansa cossipuvut päällä. Alueelta löytyi myös suomalaisvalmisteisia vesikärryjä, joista pystyit laskemaan itsellesi auringon lämmittämää, haaleaan teehen sopivaa vettä. Ja jos tämä vesimäärä ei vielä riittänyt, pystyit aina suunnistamaan askeleesi Närconin uima-altaalle, jossa tapahtuman aikana moni cossaaja näytti hyvin viihtyvän.

Ruokatauko kojueväiden kanssa © KC

Sunnuntaina yleistä hengailua ja ainuita todisteita siitä, että Sister Sweden kävi Ruotsissa. © KC

Ruokapaikat olivatkin hyvin edustettuina Närconissa. Kojuja löytyi ulkoa, mutta kampuksen sisäpuolella pystyi käymään myös kahvilassa ostamassa itselleen lämmintä syötävää, tai saattoi kipaista muffinssi kahvilaan kasaamaan itselleen unelma muffinssin. Kampusalueella oli myös paikallinen kioski joka veti asiakkaita koko conin ajan. Kioskista löytyi myös meidän kioskeista tuttuja tuotteita aina vesipulloista kolmioleipiin. Tämän plussan lisäksi conialueella oli myös ATM-automaatti josta saattoi nostaa rahaa – aina siihen asti kunnes automaatti oli tyhjä.

NCC-kisan ansiosta paikalla oli paljon ulkomaalaisia cosplayaajia ja tämä kuului erilaisena kielten kirjona conpaikalla. Myös cosplaykulttuuri eri maiden välillä näkyi välillä selvästi. Jos satuit kommentoimaan Suomeksi vastaantulevan henkilön pukua:

”Onpa hieno, näyttäisi olevan itse tehty!” saattoi vastaukseksi hyvinkin kuulua: ”Kiitos!” Ruotsalaisten keskuudessa ostopuvut kun näyttivät olevan aivan erilaisessa suosiossa, mitä Suomessa. Ostopuvuilla sai mm. osallistua esityskilpailuun, koska puvut eivät olleet millään lailla arvostelun piirissä.

Cosplay ensiapuhuone. © KC

Con tarjosi myös cosplaykilpailujen ohella mm. laulukilpailua, muffinssi kahvilaa, conkirppistä sekä mahdollisuuden cosplayn korjaukseen. Con oli varannut tätä varten yhden luokkahuoneen, jossa conittajan oli mahdollisuus käydä pukunsa korjaamassa veloituksetta. Paikalla oli kaikkea kuumaliimasta alkaen aina ompelukoneisiin saakka. Ikävä puoli tässä huoneessa kuitenkin oli se, että kukaan ei tuntunut vahtivan, miten kauan vietit siellä aikaasi. Osa conittajista saapui vain hengailemaan tilaan kaveriensa seuraksi ja täyttämään näin pöytätilaa ja osa alkoi kasaamaan pukuaan vasta conissa. Cosplayaaja, joka halusi korjata ratkenneen saumansa ompelukoneella, saattoi hyvinkin saada odottaa useamman tunnin, jotta pukujaan ompelevat tulivat hetkeksi pois koneen äärestä sovittamaan tuotoksiaan.

Myös myyntipöytäsalissa löytyi eroavaisuuksia Suomen vastaavaan. Suomessa piraattituotteiden myynti on ehdottomasti kiellettyä ja usein kiinni jäänyt myyjä ei tule enää seuraavissa coneissa myymään. Ruotsissa piraattituotteiden myynti ei kuitenkaan ole kiellettyä ja piraatteja myydään paljon. Tämä on hankalaa niille harrastajille, jotka eivät piratismia tue. Moni piraattituote on laitettu oikean tuotteen kansiin ja kopioitu näyttämään aivan alkuperäiseltä, mutta esim. animen kohdalla voit hyvinkin huomata vasta katsomisvaiheessa, että kuvan päälle ilmestyy outoja tekstejä tai mainoksia saattaa ilmaantua välistä.

Tuttuja myyjiäkin oli paikalla.

Se, mikä oli tässä conissa aivan ihanaa, oli Suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunne. Kun Päivi Asikainen kuulutettiin Nordic Cosplay Summitin voittajaksi, puhkesi koko pieni Suomen kannatusjoukko sellaiseen huutoon, ettei siihen pystynyt edes koko Ruotsin kannattajajoukko.

Oli upeaa huutaa takarivissä Päivin nimeä ja heilutella Suomen lippua. Tämän älämölön saattelemana jostain ihmispaljoudesta juoksi eräs Suomalainen ja hyppäsi kaulaani. Me halasimme toisiamme, huusimme ja itkimme yhdessä. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, mutta mitä väliä sillä oli? Me jaoimme aivan saman ilon keskenämme: Suomalainen cosplayaaja oli voittanut!

Tapahtumana Närcon on hyvin erilainen mitä Suomen conit ja selkeästi tarkoitettu enemmän hyvien kelien tapahtumaksi juuri telttojen ja ulkotilojen vuoksi. Paikan päälle on vaivaton päästä ja englannilla pärjää kyllä koko matkan ajan, joten suosittelen lämpimästi kaikkia kiinnostuneita varaamaan itselleen lipun Närconiin ensi kesälle.

Närcon cosplay: Duo performance

© David Johansson

Hahmot: Airi, meido & Siqui, nunna
Sarja: Queen's blade
Cossaajat: Tsyuami ja minä

Närconissa kisaaminen eroaa paljon meidän coneissa kisaamisestamme. Aina ilmoittautumisesta lähtien. Ilmoittautumisessa kun ei näytetty osaavan sanoa yhtikäs mitään - edes kisan aloituksen kellonaikaa.

Lavaharjoittelua, kisa käytiin ulkolavalla. © Cidi

Meille oli annettu alunperin ympäripyöreät ajat, jolloin pitäisi olla lavaharjoituksissa, tuomaroinnissa ja kisaamassa. Mm. lavaharjoitteluun meille oli annettu aika 17.00- ? Viiden aikaan Satu soitti minulle ja kysyi, missä olemme, kun meitä odotettiin jo lavan luona harjoituksiin. Olimme hieman puulla päähän lyötyjä kolmisen-nelisen kilometrin päässä hotellissa ja päätimme ottaa taksin alle. Ehdimme harjoittelemaan (lava-avustajien huojennuksesta päätellen juuri ja juuri?) jonka jälkeen olikin tarkoitus pukea cosplayt päälle.

Tätä varten meille ei ollut erikseen pukkaria. Pukkarin virkaa toimitti yleinen cosplayn ensiapuhuone, joka oli universaali, eli kaikki saivat sinne tulla. Hengaamaan tai korjaamaan pukujaan. Minulle tämä ei ollut ongelma, koska olin lavalle joka tapauksessa menossa alusvaatteisillani. Hypin siis myös luokassa alusvaatteillani ja sain aikaan hermostuneita sekä huvittuneita reaktioita.

Ohjeistus, kuinka pukea kauluksen omaava cosplayosa päälle jo meikatun naaman yli. ©KC

Minulla puku oli muuten valmis, paitsi nunnan päähine piti ommella peruukkiin kiinni ja jalkapanssarit piti liimata ihoon kiinni. Kyllä, ihoon kiinni. Tämä oli minun ratkaisuni tähän panssarin tekoon ja voin sanoa, ettei se ollut kaikkein paras ratkaisu.

Todella rentoa istumista jalkapanssarien liimauksen jälkeen.

Koska meillä oli yllättävän kiire kaiken häslingin keskelle, emme olisi koskaan selvinneet kahdestaan kasaamaan itseämme. Tätä varten ystävät ovat ja apuun riensivät Päivi ja Satu omilta kiireiltään. Tunnin yöunien, kiireen ja hämmennyksen keskellä tämä avuntarjous aiheutti sen, että kisakumppanini pidätteli kyyneliään, ettei purskahtaisi itkuun, niin liikuttunut hän avusta oli.

Tiitin kasaan parsimista ja minun yleistä häröilyä.

Pukujen laiton jälkeen käytimme ajan hyödyksi ja kävimme kuvauttamassa itsemme. Kuvauspalvelu sentään toimi samalla tavalla mitä Suomessa. Huono puoli tässä vain oli se, että kuvat ilmestyivät Flickriin hakusanalla Närcon. Sieltä 10 000 x 10 kuvan joukosta piti sitten osata etsiä juuri omat kuvat.

© David Johansson

Tuomarointiaika muuttui hieman matkan varrella ja lopulta meni siihen, että cosplayvastaava juoksi pitkin käytäviä etsimässä meitä. Tuomarointi paikkakaan joka meille oli alun perin annettu, ei pitänyt paikkaansa. Onnistuimme eksymään matkalla, kunnes pääsimme tuomarointiin.

Tuomarointi oli erilainen, mihin oli tottunut. Kukaan ei halunnut nähdä pukuja lähempää. Puvuista kysyttiin muutama kysymys ja sen sijaan, että olisi kysytty, mikä onnistui parhaiten tai mihin olet tyytyväinen, tuomarit hakivat negatiivisia puolia. Mikä oli hankalinta tehdä, mitä tekisit toisin, mikä kohta puvussa on sinusta huonoin? (omalla kohdalla voin sanoa, etten ollut tyytyväinen jalkapanssareihin).

Kun tuomarointi oli ohi, oli meillä luppoaikaa aina iltaan asti. Kisat alkoivat vasta iltamyöhäisellä ja meidän vuoromme kiivetä lavalle taisi olla lähempänä puolta yötä.

Kisavangit. ©KC

Kisat olivat nopeasti ohi. Meidän nimenne mainittiin (TentacleGirls) mutta sarjaa tai hahmoja ei kerrottu. Kiipesimme lavalle, esiinnyimme ja tulimme pois. Ei poseerauksia, ei kysymyksiä, ei mitään.

© Cidi

Lavan takana esitystämme kehuttiin ja muutama tuli ihmettelemään hajonneita proppejamme. Tsuyamin viikate ja minun *peliristini hajosivat taistelun tuoksinnassa, mutta olimme varautuneet siihen. Oli parempi hajottaa propit kuin vain esittää osuvansa toisen aseeseen.

Kisojen jälkeen voittajat saivat heti tietää sijoituksensa, vaikka se paljastettiinkin suurelle yleisölle vasta lauantaina. Tämä oli minusta harmi, koska kisakokemukseen omalla kohdalla kuului jännittää aina viimeiseen asti, tuliko sijoitusta vai ei. (ei tullut btw.)

Tuli myös opittua tässä esityksessä peruukin kunnolla kiinnittämisen tärkeys. Peruukkini lähti putoamaan kaatumiseni jälkeen ja omat hiukset paistoivat n. puolivälistä asti peruukin alta hyvinkin selvästi. Minulle ei ole koskaan ennen käynyt näin, mutta en kyllä ole koskaan ennen ihan yhtä vauhdikasta esitystäkään tehnyt. Pienenä vinkkinä siis: varmistakaa, että peruukki on kunnolla kiinni.

Youtubessa on kaikkien torstaina esiintyjien esitykset nähtävillä. Meidän esityksemme alkaa n. 1:16:00.

Kokemuksena kisa oli kannattava käydä, mutta en olisi vastaavaa epätietoisuutta Suomessa kestänyt. Tuli myös huomattua, että Ruotsissa arvostettiin esityksiä, jossa taustalla pyöri nauha ja kuului musiikki ja esiintyjät pyörivät lähinnä lavalla esitellen pukujaan. Tämä sama buumi taisi olla Suomessa muutamia vuosia takaperin...?

Tracon 9 ja NCC karsinnat

Con on ohi yhdessä viikonlopussa, mutta siihen valmistauduttiin n. kuukausi. Tuntuu jotenkin omituiselta, että olet koko kuukauden ajatellut vain cosplayta ja sitten se on ohi parissa hassussa päivässä. Jotka kaiken lisäksi tuntuvat vain muutamalta hassulta tunnilta.

Lauantaina omat suunnitelmani menivät uusiksi, koska lähdimme ajamaan Tampereelle myöhemmin kuin oli tarkoitus ja pukujen laitto (omani lisäksi siis) kesti kauemmin mitä luulin, enkä ehtinyt erään foorumin miittiin klo: 12.00. Tästä olen itse hyvin pettynyt, mutta asialle ei mahda mitään.

Kävin kuitenkin nukkemiitissä, joka oli aikamoinen pettymys. Oletin, että joku olisi ollut esittelemässä nukkeja, mutta näin ei käynyt. Tervehdysyritykseni (johtuisiko cossistani?) jätettiin myös huomiotta. Tuli hieman sellainen fiilis, että ensikertalaiset eivät ole kovin tervetulleita tähän tapahtumaan. Tarkennuksena siis, että olen ostanut itselleni mini pullipin, joka oli mukanani tuolla.

Lauantai meni muutenkin aika kiireessä, en ehtinyt edes myyntipöytäsalissa käydä! En ymmärrä, mihin kaikki aika meni.

Lauantaina kierrätin jälleen kerran vanhaa Itachi cosplaytani, jonka olen vannonut jättäväni eläkkeelle. Nyt en enää edes kehtaa sanoa tuota, vaan suosiolla korjaan nuo kengät, housut (kuluneet osittain puhki, wtf?!) ja peruukin. Tiedän kuitenkin jo nyt, että tulevaisuudessa lähipiirissä tulee olemaan Naruto-cossaajia ja voin silloin liittyä aina mukaan Itachilla.

Niin, siis lauantaina olin jälleen Itachina, koska mukanani oli Jiraiya Sennin ja ajattelin, että hänelle olisi mukavampaa, jos seurassa olisi edes toisena päivänä samasta sarjasta oleva cossaaja. Minun pukuani ei liiemmälti kuvattu, mutta Jiraiyaa onneksi senkin edestä. Tämä oli minusta aivan todella upea juttu, koska yritän kovasti aivopestä tutustuttaa kaveriani cosplayn maailmaan.

Lauantain huippu-juttu tapahtui heti ruokailusta palatessamme. Olimme kävelemässä Tamperetalon ohi autoilla käymään, kun meidät pysäytettiin englanniksi ja eräs tummaihoinen mies halusi ottaa meistä kuvan. Otimme taisteluposen ja mies aivan hihkui innosta. Kun hän huomasi silmäni, hänen oli pakko kuvata nekin läheltä. Ja pitää kunaitani kädessä. Ja koputella kaverini cossin osia. Ja ihailla meitä, kertoa miten upea sarja Naruto on, ihmetellä tapahtumaa ja hyppiä paikallaan hihkuen innosta. Ja kyseessä oli minua vanhempi ulkomaalainen mies. Minusta oli aivan uskomattoman upeaa nähdä, kuinka iloinen tämä mies oli! Hän ei ollut tiennyt tällaisten tapahtumien olemassaolostakaan ja kyseli meiltä innokkaasti kaikkea mahdollista. Kun hän lopulta lähti luotamme näin n. minuutin kuluttua, kuinka mies oli jo innoissaan hyppimässä uuden cosplayn ympärillä ja erotin sanoja: "gorgeous! Wonderful! Oh I'm in heaven!"

Muistan, kun minulla oli tuo vaihe vielä päällä. Vaikka en silloin fyysisesti hyppinytkään, kaikki cosplayt olivat jotain superhienoa, kaikki vähänkään conittajien näköiset vaikuttivat superkivoilta tyypeiltä ja kaikki ohjelma oli niin kiinnostavaa, että repesi kun yritti ehtiä kaikkeen.

Vaikka ohjelmiin tai mihinkään muuallekaan en liiemmälti ehtinyt, ehdin käydä kuitenkin katsomassa WCS karsinnat, Hardcore hallcosplay ja Missimissari kisat. Olin itse hyvinkin tyytyväinen kisojen tasoon, vaikka hall-kisasta olenkin mutinoita kuullut. Johtuu kai siitä, että itse sain pyöriä backstagella myös lauantaina ja nähdä pukuja hieman lähempää ja pystyn sanomaan, millaisia ne olivat.

WCS karsintaa sekä esityskisaa oli taas ilo katsoa. Mukana oli kyllä sellaisia esityksiä ja pukuja jotka eivät itseä hätkähdyttäneet ja joille harjoittelu tekee vielä hyvää, mutta niinhän niitä aina on. Minä olen yksi niistä. Mutta voittajapari ansaitsi kyllä finaalipaikkansa, esitys oli aivan upea ja samoin puvut! Nyt vain kun katseli noita esityksiä, joutui ihan miettimään, pitäisikö oma WCS idea miettiä sitten uusiksi. Nyt top 3 koostui aika lailla noista rakkaustarinoista.

Random kuva mustelmasta, jonka sain NCC karsinnoissa. Rakastan harrastusta niin paljon, että sieltä tulleet mustelmatkin ottavat sydämen muodon.

Sunnuntaina minulla oli vihdoin ja viimein aikaa käydä myyntipöytäsalissa, mikä oli enemmän kuin omituista. Tällöin kuitenkin oli NCC- karsinnat, joihin olin osallistunut. Olin jo vitsaillut edellisenä päivänä, että karkaan vessareissulla eikä minua enää sen jälkeen näy. Vaikka olin ollut aivan todella hermostunut koko viikon ja varsinkin edellisenä iltana ja vielä samana aamuna, ei minua hermostuttanut läheskään niin paljon enää pukuhuoneessa. Tuomaroinnin jälkeen minua ei itse asiassa hermostuttanut enää ollenkaan. Tunsin kummaa hyvää fiilistä.

Kuvan ottaminen bäkkärillä on vakavaa puuhaa.

UruharaFC:n Satu toimi minulla avustajana ja olen siitä todella kiitollinen. Olen myös kiitollinen Päiville, joka kävi välillä katsomassa, että kaikki on ok ja muistutti syömisen tärkeydestä. Oli myös upea saada sellaista apua bäkkärillä mitä ei ollut koskaan ennen saanut. Oppi näkemään asioita ihan eri tavalla ja huomaamaan, miten vaivatonta on kisata jos mukana on oikeasti joku, joka osaa ja tietää asioita. Ei itse tarvinnut koko ajan miettiä, onko asu likainen tai rytyssä, moneltako pitää olla missäkin, onko kaikki lavasteet valmiina ja kuka ne vie lavalle... Kunhan itse hoiti itsensä kuntoon, niin kaikki muu kyllä järjestyi.

En lähtenyt hakemaan voittoa (klisee varmasti monen korviin) vaan lähinnä haastamaan itseni. En ole koskaan tehnyt niin tarkkaa ompelutyötä, misä Siguin kanssa olen tehnyt. Olen sen verran ylpeä tästä ompeluksesta (varsinkin hameesta) että jos jotakuta kiinnostaa tulla tulevaisuuden coneissa tarkemmin katsomaan, kysymällä saa kurkata hameen alle! .... eikun mitä?!
Jalkapanssarit eivät sitten onnistuneet yhtään sen paremmin kuin aiemmatkaan, mutta teen puvun teosta erikseen päivityksen, jossa marmatan nuo viat.

Kenraaliharjoitus sujui huomattavasti paremmin kuin itse esitys, miksi? Lavaste toimi silloin moitteetta, lava saatiin pimeämmäksi rukouksen kohdalla, jolloin pantsujen hohde näkyi kunnolla, jalkapanssarit kestivät polvistumisen, lyönnit osuivat paremmin kohdalleen, hiha ei tarttunut kiinni aseeseen ja murskaus sujui just eikä melekeen oikein. Esityksessä näin ei käynyt.

Mutta...

Kaiken kaikkiaan Tracon oli minusta mukava tapahtuma. Pieni kiire sopii itselle paljon paremmin, mitä täysin päättömänä hengailu.

Toimin myös Japanpopin twiittaajana koko viikonlopun, mutta se ei mennyt kovin mallikkaasti. Pienellä alueella useita matkapuhelimia ja verkot olivat ylikuormittuneet tämän takia. En siis pystynyt lähettämään twitteriin melkeinpä yhtään kuvaa.

Mutta sen sijaan, tässäpä olisi Siguin lavakuvia, mitä olen netistä onnistunut onkimaan itselleni. Vilauttelin lavalla jälleen kerran - nyt ihan kotiyleisön edessä.

"God, help me to destroy the heretics."
© Katariina Ihalainen

© Katariina Ihalainen

© Simo P.J Ulvi

Rikkinäiset jalkapanssarit. Eivät kestä polvistumista.
© Katariina Ihalainen

Extrana vielä mitä tapahtuu, kun murskaus ei mene niin kuin Strömsöissä. Tämän takia:
a.) tiilen pitää olla heilumatta
b.) pitää osata lyödä oikealla kohdalla.

Mustelma muuten muuttuu päivän mukaan, tänään se kiertää kokonaan ranteen ympäri.

In English:
I was in NCC (Nordin Cosplay Championship) preliminary in Tracon. I didn't get the place, but it doesn't matter, I had really fun.